Unohdetut

11. luku - Numero X

"Mitä noituutta tämä oikein on?" Ebba Morris kysyi kimeällä äänellä tuijottaen kuvia uhkausviestistä, jonka joku "Vapaus"-nimiseen liikkeeseen kuuluvista oli edellisyönä piirtänyt Unohdettujen studion ulkoseinään. Tämä "joku" oli onnistunut tempussaan siitä huolimatta, että rakennusta valvottiin ympäri vuorokauden. Seinään oli piirretty verellä sana "PIAN".

"Ebba, sinun täytyy nyt rauhoittua", sarjan päätuottaja Michael Hirch sanoi artikuloiden tahallisen hitaasti. Se raivostutti Ebbaa. Hän ei pitänyt siitä kun hänelle puhuttiin niin kuin pikkulapselle. Hän tuijotti Michaelia murhaavasti neuvotteluhuoneen pöydän yli.

"Rauhoittua? Michael, katso nyt ympärillesi! Meidän kimppuumme on hyökätty täysin häikäilemättömästi, eikä poliisilla ole hajuakaan tekijöistä! Viimeisin paneelilähetys oli katastrofi. He kaappasivat taajuuden, ja kaikki se veri saa vieläkin minut voimaan pahoin", Ebba kuiskasi ja hänen silmänsä kyyneltyivät.

Valtion edustaja, pieni tummaihoinen nainen nimeltään Agatha Norton katseli Ebbaa suurien, pyöreiden silmälasiensa yli. "Ebba hyvä, se oli sian verta. Ymmärrän sen olleen varmasti traumatisoiva kokemus, mutta etköhän sinä nyt hieman liioittele. Kyse ei varmasti ole mistään sen kummemmasta kuin kovemman luokan vandalismista. Se on toki harmillista, mutta minkäs sille mahtaa?"

Ebba ei enää kyennyt pitämään ääntään maltillisena, vaan hän suorastaan kiljui. "Te kutsutte sitä vandalismiksi, minä puolestani kutsun sitä järjestäytyneeksi rikollisuudeksi. Oletteko yhtään pohtineet sen porukan aikaansaamia tuhoja? Chrissy Catlin lopetti panelistina ja se räppäri puolestaan vaatii jättikorvauksia! Tämä on helvetinmoinen soppa, ja minä vaadin saada tietää miten se korjataan!"

Michael Hirch nosti kätensä rauhoittelevasti pystyyn. "Me hoidamme asian siten kuin parasta on, eli menemällä eteenpäin. On ehdottoman tärkeää, ettei toimintamme missään nimessä häiriinny."

"Olet toki oikeassa, mutta olen Ebban kanssa samaa mieltä. Tilanne on kriittinen", sarjan toinen päätuottaja Milla Ash sanoi katsellen Michaelia tuimasti. "Vai miten selität tämän?"

Milla nakkasi keskelle pöytää kirjeen, jonka he kaikki olivat lukeneet. Ebba värähti nähdessään punaisella fontilla painetut sanat. Olikohan painomustekin verta?

"Tässä kirjeessä tämä Vapaudeksi itseään kutsuva porukka uhkaa tunkeutua Unohdettujen alueelle ja vapauttaa kaikki unohdetut. Tajuatteko yhtään miten mittaamatonta vahinkoa tapahtuu, mikäli 52 erittäin vaaralliseksi luokiteltua henkilöä pääsee vapauteen? Se tietäisi loppua jokaisen tässä huoneessa istuvan uralle. Puhumattakaan siitä, miten vaarallisia nuo henkilöt ulkomaailmaan päästessään saattavat olla", Milla sanoi ja huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus.

"Paskapuhetta", yksi sarjan ohjaajista, pieni ja hintelä mies nimeltään Eddie Barko tuhahti. "Alueen sijainti on huippuluokan salaisuus ja turvatoimet mittaamattoman järeät. Kukaan ulkopuolinen ei pääse sinne. Panen siitä vaikka pääni pantiksi. He pysähtyvät viimeistään aitaan."

"Miten saisin teidät jästipäät uskomaan, etteivät he ole mitään pienen kaliiberin ilkivallan tekijöitä? Ettekö te ole lukeneet samaa kirjettä kuin minä? Eddie, he tietävät asioita, joita heidän ei todellakaan kuuluisi tietää", Milla kuiskasi ja hänen vaalea ihonsa kalpeni entisestään.

"Puhutko siitä mitä he kirjoittavat Jesse Carellista?" Eddie kysyi rypistäen otsaansa ja Milla nyökkäsi.

"Se on älytöntä", Ebba kommentoi ja sipaisi tulenpunaisen hiuskiehkuran pois otsaltaan. "Hehän väittävät Jessen olevan syytön, ja sen lisäksi he vaativat hänelle välitöntä vapautusta. Mutta eihän se voi pitää paikkaansa. Eihän hän ole syytön?" hän kysyi kääntäen katseensa Agatha Nortoniin, joka katseli viileästi ulos ikkunasta.