Unohdetut

10. luku - Noah

Noah hengitti syvään ja avasi sitten silmänsä. Miestenhuoneen peilistä häntä katsoivat tutut pisamaiset kasvot.

Tunteiden turruttaminen ei ollut ihmiselle hyväksi. Se oli kuitenkin tapa, jonka Noah vuosien saatossa oli omaksunut. Kun tilanne kävi kestämättömäksi, hän ei yksinkertaisesti antanut tunteilleen valtaa ja sen voimalla hän velloi päivästä toiseen.

Noah ei ollut saanut elämältä paljoa, mutta ainakin hänellä oli hänen kauniit kasvonsa. Ja rikas perhe, josta tosin ei ollut ollut hänelle juurikaan hyötyä. Hänen perheensä halveksi häntä, mutta se ei haitannut. Hän oli oman onnensa seppä.

Pystyt siihen kyllä, Noah ajatteli katsellen peilin kautta vihreitä silmiään. Yksi ilta ja yö, ja homma on hoidettu. Sen jälkeen voit tehdä ihan mitä haluat.

Noah vilkaisi rannekelloaan ja näki kellon olevan tasan viisi. Hän varmisti vielä kertaalleen kaiken olevan kunnossa ja asteli sen jälkeen miestenhuoneesta ulos itsevarman rennoin askelin.

Ovella hän törmäsi vaaleaan tyttöön, joka ei katsonut kunnolla eteensä ja käveli suoraan päin Noahia.

"Anteeksi", tyttö sanoi nostamtta katsettaan lattiasta. "Olen pahoillani."

Noah katseli tyttöä, joka oli selvästi tolaltaan jostain.

"Ei se mitään. Oletko kunnossa?" hän kysyi tytöltä todella tarkoittaen sitä. Hän ei ollut vielä täysin kadottanut inhimillisyyttään, vaikka se olikin ajoittain ollut hyvin lähellä.

Vihdoin tyttö nosti katseensa Noahiin ja Noah huomasi tämän olevan hyvin kaunis. Tyttö puraisi täyteläistä huultaan. "Olen. Entä sinä?"

Noah hymyili. "Kaikki hyvin. Oli kiva törmätä", hän sanoi ja lähti sitten baarin puolelle.

Tyttö ei selvästikään ollut kunnossa, mutta se ei ollut Noahin ongelma. Hänellä oli omat murheensa.

Hän näki Georgina Rowanin istuvan baarin hämyisimmässä nurkassa. Nainen pälyili ympärilleen selvästi kiusallisen tietoisena epämääräisestä ympäristöstä, jonne Noah oli hänet kutsunut. Silti nainen oli tullut tänne, koska hän oli aivan toivottoman rakastunut Noahiin.

Noahista oli huvittavaa nähdä mitä kaikkea rikkaat naiset olivat valmiita tekemään hänen vuokseen. Mitä he olivat valmiita tekemään saadakseen arvostusta ja muutaman typerän, merkityksettömän hetken hänen kanssaan.

Noah ei varsinaisesti nauttinut huijaamisesta, mutta toisaalta hän tiesi etteivät nämä naiset milloinkaan tulisi kaipaamaan rahojaan. He pelkäsivät ainoastaan kiinnijäämistä, eikä se koskettanut Noahia. Hän ei koskaan saanut tietää miten naiset selittivät rahojen katoamisen miehilleen. Siinä vaiheessa kun naiset tajusivat tulleensa ryöstetyiksi, hän oli jo kaukana.

Noah suoristi ryhtinsä ja asteli sulavin askelin pöytään, jossa Georgina istui. Naisen kasvoille syttyi juuri oikeanlainen hymy kun hän näki Noahin, ja Noah tiesi kaiken olevan kunnossa.

"Hei kaunotar", hän sanoi ja istahti Georginaa vastapäätä. Naisen hymyillessä tämän silmäkulmiin ei ilmestynyt rypyn ryppyä, ja Noah mietti miten paljon Georgina oli mahtanut ruiskuttaa itseensä kollageenia. Se inhotti häntä.

"Hei. Tulithan sinä vihdoin. Minä jo mietin, että aiotko sinä tehdä minulle oharit", Georgina naurahti kimeästi ja siemaisi gin tonicia lasistaan.

"En koskaan. Suo anteeksi, minulla oli hieman logistisia esteitä", Noah virnisti pahoittelevasti.

"Onko autosi hajonnut?" Georgina kysyi silmät laajeten ja Noah nyökytteli surumielisesti.