Sue veti auki Jessen Mustangin oven ja hyppäsi etupenkille pojan viereen. Hän kumartui suutelemaan poikaystäväänsä. "Onpa ihana nähdä sinua. Minne mennään?"
Jesse ei sanonut mitään vaan käynnisti auton ja ohjasi sen muun liikenteen sekaan. Sue rypisti kulmiaan. Miksi Jesse oli niin hiljainen? Yleensä he eivät voineet lopettaa puhumista, vaikka olisivat nähneet toisensa viimeksi vain muutama hassu tunti sitten. Hän katseli poikaystävänsä sivuprofiilia. Hän on vihainen, Sue tajusi. Hän näki sen tavasta, jolla Jesse puristi rattia.
"Jesse? Kulta, mikä hätänä?" Sue kysyi hetken kuluttua. Hän tunsi olonsa hermostuneeksi. Jesse ei vastannut, vaan laittoi vilkun päälle ja ohjasi auton tienvarressa sijaitsevan baarin pihalle. Sitten hän sammutti auton ja jäi nojaamaan rattia vasten. He istuivat hetken hiljaa ja Sue katseli Jesseä epävarmana.
"Mistä on kyse? Jos olen tehnyt jotain väärää, niin haluaisin että kerrot sen minulle."
Sue ei itkenyt herkästi, mutta tällä kertaa hän tiesi kyyneleiden vaanivan nurkan takana. Riita Jessen kanssa oli viimeinen asia, jota hän juuri nyt tarvitsi.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Jesse kumartui Suen yli, kaivoi hansikaslokerosta jotain ja ojensi sen sitten Suelle. Kyseessä oli valkoinen pilleripurkki. Sue tunnisti purkin ja nielaisi äänettömästi.
"Nämä ilmeisesti tippuivat laukustasi eilen", Jesse sanoi kuulostaen pettyneeltä.
Sue pudisti päätään. "Ne ovat... Minä voin kyllä selittää. Ne ovat..."
Jesse kuitenkin nosti kätensä pystyyn vaientaakseen Suen.
"Pidätkö sinä minua ihan idioottina? Kyllä minä tiedän mitä nuo ovat. Kuinka kauan sinä olet käyttänyt?"
"En minä... En minä käytä niitä", Sue sanoi niellen kyyneleitään. Hän näki Jessen katseesta, ettei tämä uskonut häntä.
"Selvä. Sitten sinua ei varmaan haittaa jos teen näin", Jesse sanoi avaten ensin purkin ja sitten autonsa oven, jonka jälkeen hän heitti pillerit ulos purkista. Ne levisivät parkkipaikalle.
"Mitä sinä teet?!" Sue huusi. Hän nousi autosta, juoksi Jessen puolelle autoa ja kumartui kahmimaan umpimähkään maahan levinneitä pillereitä.
Jesse nousi autosta ja katseli tyttöystävänsä sekopäistä käytöstä. Se sai hänen sydämensä särkymään.
"Sue, katso nyt itseäsi. Anna niiden nappien olla", hän sanoi lempeästi tytölle, joka oli edelleen kontillaan maassa.
Sue hengitti raskaasti ja tuijotti maata uskaltamatta kohdata Jessen katsetta. Lopulta hän kompuroi jaloilleen ja käänsi selkänsä Jesselle.
"Miksi?" Jesse kysyi hänen selkänsä takaa. Sue sulki silmänsä ja tunsi kuuman kyyneleen valuvan poskelleen.
"Et sinä ymmärtäisi", hän kuiskasi.
"Kyllä minä ymmärrän", Jesse sanoi ja kosketti Suen olkapäätä. Tämä selvästi aristi kosketusta ja Jesse huokaisi. "Hän lyö sinua, eikö niin? Sinun isäsi."
Sillä hetkellä Suen pahimmat pelot kävivät toteen. Jesse siis tiesi. Jesse tiesi totuuden, ja pian tapahtuisi jotain kauheaa.
"Ei se ole niin", Sue kuiskasi. Hän oli liian paniikissa toimiakseen järkevästi, joten hän teki ainoan viisaaksi katsomansa teon ja ryntäsi parkkipaikan halki baarin ovista sisälle jättäen Jessen yksin ulos. Poika tuijotti hänen peräänsä voimattoman oloisena, eikä Sue kestänyt nähdä tämän kasvoilta paistavaa pettymystä.
YOU ARE READING
Unohdetut
Fantasy"Meillä on kaksi sääntöä. Yksi - ei väkivaltaa missään muodossa. Kaksi - älä koskaan kysy unohdetulta hänen synnistään. Täällä kaikki saavat toisen mahdollisuuden." Tulevaisuuden yhteiskunnassa vakaviin rikoksiin syyllistyneille nuorille annetaan ma...
