Kuka minä olen

20.4.2018

Kaikki kolme kääntyivät katsomaan minua. Istuin kiusaantuneena vapaalle paikalle keittiön pöydän ääreen, Owenin viereen. Mary ja Nick istuivat minua vastapäätä.

-sä leikkasit sun hiukset? Owen sanoi hieman kysyvästi.

-joo.

-olet aina pitänyt ne pitkinä.

-no sittenhän olikin jo muutoksen aika.

-sä olet polttanut. Mary sanoi.

-sä tiedät etten mä tykkää kun sä poltat.

-en oikeastaan. Vastasin.

-niin... tosiaan. No nyt tiedät etten pidä siitä. Mary kertoi.

Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Kaikki odottivat jonkun sanovan jotain.

-joten. Mitä haluat tietää. Nick kysyi lopulta.

-en mä tiiä. Millanen mä olin tai jotain. Sanoin. Minua ahdisti kaikkien katseet. Ihan kuin jos he eivät katsoisi jokaista liikettäni saattaisin vajota uudelleen koomaan.

———

Ehdotin, että minä ja Owen menisimme huoneeseeni . Ajattelin saavani hänestä enemmän irti. Mary ja Nick olivat kertoneet vain perus asioita miten perheenjäsenet nyt yleensä kuvailisivat toisiaan; mukava kaikille, kiltti, huomaavainen, mitä niitä nyt on. Tunnelma oli ollut kiusallinen ja väkinäinen.

Tajusin, että ennen tapaturmaa Owen, Mary ja Nick olivat olleet luultavasti minulle kolme tärkeintä ihmistä. Siinä hetkessä he kuitenkin olivat minulle ventovieraita ja tuntuivat todella etäisiltä. En uskonut että voisin ikinä rakastaa heitä samalla tavalla, kuin ennen.

Istuimme huoneeni sängylle ja Owen katsoi synkkänä ympärilleen.

-sinä otit julisteet pois...

-ne oli vain julisteita.

-niin kai, mutta ne oli sellainen meidän juttu.

-ai... nyt voit varmaa kertoa millainen oikeasti olin?

-no siis... mistä nä nyt aloittaisin... sä olit tosi sosiaalinen. Sun kautta mä suurimmaksi osaksi tutustuin uusiin tyyppeihin. Sä olit aina se jonka nimen kaikki tiesi. Ihmiset joko rakasti sua tai vihas sua. Sä olit hyvä kolussa, vaikka et siitä paljoa huudellut. Etkä sä IKINÄ kieltäytyny bileistä.

-wau... en oikein tiennyt mitä sanoa. Olin ollut ilmeisesti aika suosittu. Yritin etsiä, jotain johon kiinnittäisin katseeni ja päädyin katsomaan magneetti taulua.

-keitä he ovat? Kysyin osoittaen yhtä kuvaa, jossa oli minun ja Owenin lisäksi kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Yksi tytöistä oli ottanut kuvan puhelimellaan ylhäältä päin. Taustalla näkyi jonkun bändin keikka. Toisella tytöllä, minulla ja yhdellä pojista oli viinapullot käsissä. Minä olin kietonut käteni pulloa pitävän tytön ympärille. Jokainen meistä irvisti kameralle. Olimme selvästi humalassa. Owen haki kuvan taululta ja istui takaisin viereeni.

-Toi on Dylan. Owen osoitti pulloa pitävää poikaa, joka oli pitkä, ei kuitenkaan Owenia pidempi, ja roteva. Hänellä oli lyhyet ruskeat hiukset ja terävät kasvon piirteet.

-tuo on Alice. Kuvaa ottavalla tytöllä oli kieli ulkona. Hänellä oli paljon meikkiä, mustat tupeeratut hiukset jotka näyttivät linnunpesältä, sekä isot silmät, jotka jäivät kaiken silmämeikin alle.

-tossa on Justin. Owen osoitti siilitukkaista poikaa, jonka silmät verestävät. Poika näytti muutenkin olevan jossain ihan muualla.

-ja toi on Rose. Pidin kättä sinitukkaisen tytön lantion ympärillä. Hän oli painautunut minuun kiinni täysin. Tytöllä ei ollut juurikaan meikkiä ja hän näytti säteilevän kuvassa.

-me kuusi ollaan oltu aina tiivis porukka. Minä ja sinä ollaan tunnettu jo kuus vuotiaista. Dylan ja Justin tuli kuvioihin ala-asteella ja Alice ja Rose yläasteella. Meillä kuudella klikkas heti. Sulla ja Rosella varsinkin. Te... totaa... seurustelitte ennen onnettomuutta. Owen kertoi.

-ai.

-haluaisitko sä tavata ne?