Kuka minä olen

23.6.2018

heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen. makasimme Theon sängyllä. Minullä oli hirvittävä päänsärky ja suussa inhottava metallin maku. Makasin liikkumatta, sillä minusta tuntui, että saattaisin oksentaa, jos liikkuisin senttiäkään, ja sitten nousin varovasti istumaan.

-hei, Theo! Sanoin -oletko hereillä?

-voi helkkari. Theo voihkaisi ja takertui patjaan.

-yrjö tulee.

-ei tähän! Potkaisin häntä. -ylös! Mä en jaksa alkaa siivoamaan.

mutisten hän kompuroi sängystä. Kuulin hänen oksentavan kylpyhuoneessa. Ääni sai minut voimaan pahoin, ja samalla minulle tuli hysteerinen tarve nauraa. Kierähdin nauramaan tyynyä vasten.

Kun Theo kompuroi päätään pidellen takaisin, hän nappasin lattialta vesilasin.

-mikäs tässä on?

Nousin istumaan ja ojensin innokaasti kättäni ottaakseni vastaan vesilasin, tai sen mitä luulin vesilasiksi. Kun Theo työnsi lasin nenäni alle, olin tukehtua hajuun.

Theo ulvoi naurusta ja oli salamana kimpussani, löyhkäten hieltä ja oksennuksela, ja kaatoi vodkalasillisen naamalleni. Työnsin hänet pois päältäni. Theo kierähti lattialle ja kolautti päänsä seinään.
-voi vittu. Hän nauroi ja hieroi kasvojaan uneliaasti.

Nousin seisomaan ja juoksin samantien kylpyhuoneeseen. Otin kiinni seinästä ja tyhjensin vatsani pönttöön kahdella rajulla yökkäyksellä.

-kaksi sormea kurkkuun! Hän huusi ja vielä jotain muuta mitä en kuullut, koska sain uuden pahoinvointi kohtauksen. Kun olin valmis, yskäisin pari kertaa ja pyyhin sitten suuni kämmenselkään. Join hanasta vettä ja roiskutin sitä kasvoilleni. En halunnut katsoa itseäni peilistä, sillä tiesin näyttäväni hirveältä.

Palasin huoneeseen, missä Theo oli asettunut sängylle polttamaan tupakkaa.

-ei sun olisi tarvinnut kaataa sitä mun päälle. Sanoin hapuillen omaa tupakka-askiani.

-yritin vain auttaa. Viinaryyppy parantaa oloa. Theo vastasi ja heitti minulle oman askinsa.

-joo, kiitos vain kovasti. Rojahdin tuolille ja sytytin tupakan.

-totta se on. Jos pystyy pitämään sisällä. Päänsärkykin katoaa, kuin taikaiskusta. Veljeni ei ole kovin avulias ihminen: pakottaa minut huolehtimaan itsestäni, mutta tämän tiedon hän on avuliaasti kertonut. Kylmä olut olisi paras jos sitä sattuisi olemaan.

-mitä sun huulelle tapahtui? Kysyin huomatessa vasta silloin Theo haljenneen huulen. Hänen toinen silmä oli lähes parantunut viikon sisällä, mutta otsan haava oli vieläkin aika pahan näköinen. Haljennut huuli näytti kuitenkin tuoreemmalta haavalta.

Hän kosketti ylähuultaan tunnustellakseen, oliko se alkanut taas vuotaa verta.

-sä et taida muistaa. Hän hymähti alakuloisesti.

-olit tosi pahassa kunnossa, kun lopulta löysin sut sieltä kadulta. Sä olit tosi sekaisin ja huusit kun viimeistä päivää. Suhun ei saanu mitään yhteyttä ja lopulta mun piti raahata sut autoon ja sitoo sut kiinni takapenkille. Sä löit ja potkin minkä kerkesit ja mäkin sain siinä sitten vähän osumaa. Hetken mä mietin, et pitäiskö sut viedä sairaalaan.