Kuka minä olen

26.11.2018

Kaikki tuntui kevyeltä, tunnottomalta, merkityksettömältä. Maailma oli menettänyt kaiken värinsä.

Elin omassa maailmassani. En kuullut mitä ympärilläni tapahtui, kaikki kuulosti vain pieneltä mutinalta jostain kaukaa. Katsoin eteeni jossa kaikki värit olivat sulautuneet yhdeksi harmaaksi massaksi.

tuntui kuin toinen puoli sydämestäni olisi repeytynyt irti rinnastani ja viskoutunut raiteille Theon mukana.

Koko ruumistani särki ja kaikki tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Se hetki oli kelautunut päässäni kymmeniä, satoja, tuhansia kertoja. Kun menetin ainoa ihmisen maailmassa jolla oikeasti oli mitään väliä.

———
Owen

Juoksin samantien takaisin kellarille, jossa Boris oli edelleen samassa oudossa tilassaan. Sitä oli jatkunut jo muutaman päivän. Kaikki sillalla tapahtunut kummitelee edelleen mielessäni.

-anteeksi. Hän oli sanonut ja hypännyt. Boris meni täysin sokkiin. Hän juoksi sillan kaiteelle huuten edelleen Theon nimeä. Hän alkoi itkemään ja huutamaan hysteerisesti. Se oli kammottavaa. En ole ikinä nähnyt häntä niin eksyneen näköisenä. Kyyneleet virtasivat puroina hänen poskillaan, kun Boris alkoi kiipeämään kaiteen toiselle puolelle.

Silloin vasta pystyin liikkumaan. Juoksin hänen luokseen nii lujaa kuin vain pystyin. En antaisi hänen kuolla niin kuin Justinin. Juuri ajoissa, sain käteni kiedottua hänen lantionsa ympärille ja vedin hänet alas kaiteelta. Hän vain huusi, huusi, huusi rimpuli, potki ja itki. -päästä irti!!! Päästä irti!!!

Lopulta hänen energiansa loppui. Pidin hänestä edelleen kiinni, kun Boris vajosi syliini maahan rauhattomasti itkien. Hänen silmänsä olivat sumeat ja poissa olevat.

Kävin aijemin tänään selittämässä Marylle tilanteen ja sanoin Boriksen olevan luonani. Hän oli tottakai aluksi todella järkyttynyt, mutta hetken rauhoituttuaan hän sanoi, että Boris voisi viettää luonani niin kauan kuin haluaa ja että tämä tulisi kotiin, kun pystyy.

Mary antoi minun jäädä hetkeksi, jos halusin. Kävin vilkaisemassa Boriksen huoneessa. Tuntui kuin siitä olisi ikuisuus, kun kävin siellä. Kaikki näytti niin samalta, mutta silti kaikki oli muuttunut. Vilkaisin hieman hänen kaappejaan vaikka se tuntuikin hieman tungettelulta. Mutta onneksi katsoin. Löysin nimittäin jotain järkyttävää. Pussillisen huumeita. Samoja huumeita, joita Erik ja muut myivät koulussa. En tiennyt että Boriskin otti niitä. Viha kuohui sisälläni. Olen aina ollut huumeita vastaan. Minusta ne ovat varmin tapa tappaa kaikki aivosolut. Ne eivät ikinä ole hyväksi Ja ne olivat pilanneet lukuisia elämiä. Kiitin Maryä ja lähdin.

Matkalla kaikki oli selkeämpää. Miksi Boris oli siinä tilassa. Se saattoi johtua siitä, että hän oli edelleen sokissa niin kuin kaikki muut väittää. Mutta nyt minä tiesin paremmin. Hän oli koukussa huumeisiin. Sen takia hän oli sellaisessa transsissa.

Ryntäsin kellariin ja selitin muille mitä olin löytänyt Boriksen luota.

-ettekö te ymmärrä? Tämä kaikki on sen paskiaisen syytä! Hän sain Boriksen koukkuun huumeisiin! Haluatteko, että hänelle käy kuin Justinille?!

-Owen lopeta! Dylan huusi takaisin. Aihe oli edelleen arka. Sen näki heidän ilmeestään. Alice katsoi vaistomaisesti kohtaan josta oli löytänyt Justinin. Jokin sisälläni liikahti, kun muistin sen illan.