Kuka minä olen

31.7.2018

Yritin taistella parhaani mukaan väsymystä vastaan. Ajantajuni oli kadonnut jo kauan sitten. Olin istunut siinä kopperossa monta tuntia ja muutaman tunnin päälle.

Huone oli ehkä kolme metriä pitkä ja kaksi metriä leveä. Keskellä oli metallinen pöytä ja sen molemmin puolin kaksi metallista tuolia. Kaikki huoneessa oleva oli pultattu kiinni lattiaan. Toinen käteni oli käsiraudalla kiinni pöydässä olevassa koukussa.

Huoneen ylänurkassa oli valvontakamera. Huusin siihen ensimmäiset tunnit kaikki kirosanat jotka osasin venäjäksi ja englanniksi täyttä kurkkua.
Rystyseni olivat kuivuneen veren peitossa. Lisäksi oikean ranteeni -jossa käsirauta oli kiinni- iho oli hiertynyt rikki.

Väsymyksestä päätellen olin viettänyt koko viime yön rautoitettuna pöytään. Minulla oli hirveä jano ja kurkkuni oli kipeä kaikesta siitä huutamisesta. Silti kaikesta siitä huolimatta en katunut tekojani lainkaan. Kunpa minua ei oltaisi keskeytetty. Olisin saanut loppuun sen minkä aloitin. Olisin hakannut sen paskiaisen päätä kivetykseen, nauttinut äänestä joka kuului kun hänen kallonsa murtui. Ihaillut miten veri levittyi kivekselle. Siinäpähän olisivat saaneet kakarat kuvattamista.

Ajatukseni keskeytyivät, kun ovi aukaistiin ensimmäistä kertaa moneen tuntiin.

-pahoinpitely, laiton uhkaus ja pidätyksen vastustaminen. Keski-ikäinen poliisi lateli ja lätkäisi pöydälle kasan papereita. Heti hänet nähtyään tajusin miksi minut oli raudoitettu kiinni pöytään, kuin huippurikollinen ja laitettu odottamaan ihan helvetisti.

-ei hyvältä näytä. Mies sanoi ja katsoi minua omahyväisesti jäänsinisillä silmillään.

Sillon tajusin mistä Owen oli saanut kolkot piirteensä ja kylmän ulkomuodon. Hän oli lähes täydellinen kopio isästään.

-teillä ei ole oikeutta pitää minua täällä ilman huoltajan suostumusta.

-ai, niinkö luulet? Mehän emme perjaatteessa tiedä kuka sinä olet. Lompakossasi ei ollut minkäänlaista henkilötodistusta.

-sinäkö et aijo sanoa enää mitään? Aika paksua. Ehkä toinen yö täällä saa suusi auki. Hän sanoi kun en vastannut hetkeen mitään.

-kusipää poikasi ansaitsi sen. Sanoin lopulta. Mies vain naurahti.

-tosiaanko?

-hän melkein tappoi ystäväni.

-aivan. Mikäs sen ulkomaalaisen nimi nyt taas olikaan... Theodore Walker. Aika pahassa jamassa se kyllä oli. Tiedätkö mikä on outoa? Ystävääsi eikä hänen veljeään löydy väestörekisteristä. Tiedät varmaan mitä se tarkoittaa? Sen lisäksi tämä ei näyttäisi hänen kantiltaan kovin hyvältä. Hän otti kansion lappujen seasta ja avasi sen eteeni.

Pala nousi kurkkuuni ja sykkeeni koheni. Tunnistin kuvan miehen samantien. Hän oli se jonka kimppuun Theo oli käynyt, kunnes poliisit saapuivat paikalle. Yritin näyttää mahdollisimman tyyneltä kun nostin katseeni mieheen ja sanoin etten tunne miestä.

-sinä ja ystäväsi sovitte täydellisesti näköhavaintoihin, joiden mukaan kaksi poikaa nähtiin juoksevan pois rikospaikalta. Pakko myöntää, että aika pahaa jälkeä se sun kaverisi sai aikaan. Ja kun ottaa vielä huomioon tämän... Mies otti puhelimen taskustaan ja näytti minulle videota, jossa minä lyön maassa makaavaa Owenia. Käänsin katseeni pois näytöltä.