Tunsin makaavani jollain epämukavalla alustalla. Minulla ei ollut mitään muistikuvia miten päädyin tänne. Silmäni olivat vielä kiinni. Yritin liikuttaa kättäni, mutta se oli kiinni jossain. Samoin toinen käteni ja molemmat jalkani.
Koitin huutaa apua, mutta en saanut suutani auki.
Avasin silmäni ja huomasin tuijottavani itseäni, kuin leijuisin yläpuolellani.
Ympärilläni oli pelkkää pimeyttä ja tyhjyyttä. Makasin jonkinlaisella leikkauspöydällä. Käteni ja jalkani olivat sidottu köysillä kiinni pöytään.
Suuni ympäristö oli veren tahrima, koska huuleni olivat ommeltu yhteen. Silmäni olivat pelosta sekaisin.
Samassa kuulin huutoa ympäriltäni. Se tuli jokaisesta suunnasta ja kuului kaukaa. Huuto oli itkuista ja epätasaista. Äänestä kuului epäselviä sanoja ja huutaja oli selvästi peloissaan.
Yritin rimpuilla irti ja yritin samalla etsiä katseellani jotain joka auttaisi minua pakenemaan. Silmäni laajentuivat kauhusta, kun köydet käsieni ja jalkojeni ympärillä alkoivat kiristymää, pureituen lopulta lihaani.
Huusin ja valitin äänettömästi ommeltujen huulieni välistä. Kyyneleet vuotiavat silmistäni ja kuulin veren tippuvan pisaroina lattialle.
Yhtäkkiä huuto taustalla loppu. Huuto alkoi uudestaan hetken kuluttua ja lähestyi minua kovaa vauhtia. Korvani särkyivät, kun kiljuva huuto kuului niiden vierestä. Sitten ne taas loppuivat, kuin seinään, jättäen korvani soimaan.
Ilma ympärilläni kävi koko ajan ohuemmaksi ja vaikeammaksi hengittää, kunnes lopulta happi loppui kokonaan. Yritin epätoivoisesti hengittää nenän kautta ja avata suutani. Viimein -monen yrityksen jälkeen- ompeleet suuni ympärillä antoivat periksi ja väkisin revin suuni auki, huulten repeytyessä kipeästi monesta kohdasta. Suuhuni valui lämmintä verta huulistani ja lisää kyyneliä valui poskiani pitkin.
Haukoin henkeä ja kurkustani kuului epämääräistä korinaa. Ylättäen köydet -jotka olivat pureutuneet lähes luuhun asti- irtosivat. Tartuin verisillä käsilläni kurkkuuni ja nousin istumaan. Hieroin ja raavin kaulaani, yrittäen saada henkeä kulkemaan.
Päässäni alkoi pyörimään ja näkökenttääni ilmestyin mustia pilkkuja. Yritin nousta pöydältä, mutta jalkani pettivät altani ja kaaduin lattialle kolauttaen pääni. Jäin maahan makaamaan liikkumattomana kädet hiukan täristen, verilammikoiden levittyessä käsieni ja ja jalkojeni alle.
Kuulin raskaiden askelten lähestyvän. Viimeinen mitä näin, ennen kuin pimeys otti vallan, oli kuinka entinen minä -sama jonka olin nähnyt hiukan alle kuukausi sitten- käveli viereeni ja katsoi minua samoilla mustilla, riivatuilla silmillä ja hymyili verisillä hampailla.
———
Heräsin omaan huutooni ja nousin äkisti istumaan. Hieroin kaulaani ja pystyin hengittämään taas normaalisti. Lisäksi huuleni, ranteeni ja nilkkani olivat ehjät. Hetken hengiteltyäni tajusin, ettei Theo ollut vierelläni.
Tämä uni oli ollut oudon selkeä. Normaalisti uneni olivat sekavia ja epäselviä, mutta sitäkin hirveämpiä. Yleensä heräsinkin omaan huutooni. Onnekseni Theo ei koskaan tuntunut ärtyvän tai edes hätkähtävän, kun öisin herätin hänet tuskankiljahduksillani. Hän vain siirtyi lähemmäksi minua jolloin tunsin hänen turvallisen lämmön lähelläni. Usein yritin muistella kaikkia osaamiani venäjän kielen sanoja -enimmäkseen kirosanoja- kunnes nukahdin uudestaan.
En muista koska se tapahtui, mutta muistan, kun hän oli ensimmäisen kerran kääntänyt kylkeä sängyssä ja kietaissut käsivartensa vyötärölleni, olin maannut hetken paikoillani tuijottaen lattialla lojuvia likaisia vaatteita ja tyhjiä olutpulloja. Lopulta olin nolona teeskennellyt haukottelevani ja yrittänyt kierähtää poispäin, mutta Theo huokaisi ja veti minut lähemmäksi sykertyen unisena viereeni.
-shh, Boris. Hän kuiskasi niskaani vasten. -minä se vain olen.
Nukahdin lopulta uudestaan vähän sen jälkeen Theon hengittäessä korvaani vasten.
Se oli aluksi ollut outoa, mutta totuin siihen lopulta. Niinä öinä, joina heräsin pelon kouristaessa kurkkua, Theo oli vierelläni ja tarttui minuun, kun hätkähdin kauhuissani hereille ja kimposin pystyyn, veti minut takaisin peiton alle viereensä ja mumisi puolankielisiä käsittämättömyyksiä käheällä ja unesta oudolla äänellä. Nukahdimme sylikkäin kuunnelessamme musiikkia yhteisillä kuulokkeilla ja joskus heräsimme toisimme takertuneina, kuin paljon nuoremmat lapset.
Istuin sängyn reunalle ja sytytin yöpöydällä olevan lampun. Silmilläni kesti hetki totutella valoon. Huomasin Theon takin makaavan lattialla. Hän ikinä ottanut sitä pois. Ei edes nukkuessaan. Otin puhelimeni pöydältä ja katsoin kelloa. 5.46. Näytöllä näkyi vastaamattomia puheluita Maryltä. Suljin puhelimen ja hämärät muistikuvat eilisillasta nousivat mieleeni.
Theo oli sopinut illaksi menoa ja kutsui minutkin mukaan. Suunnistaessamme Theon ystävän luokse, hän kertoi jo illan vieraista. He olivat kaikki alle 18-vuotiaita poikia. Ainakin osa heistä oli Ilmeisesti myös venäjältä kotoisin ja kaikki kävivät Theon kanssa samaa koulua. En muista kenenkään heidän nimiä.
Theo johdatti meidät oikealle talolle joka oli samalla asuinalueella missä Theo asui. Seutu oli kurjaa. Sellaista missä kaikki talot ovat toistensa kopioita ja mahdollisimman halvalla tuotettu. Alue jota kaikki turistit välttelivä. Hänen ystävänsä olivat jo paikalla. He riensivät tervehtimään häntä ja minut esitellessään he katsoivat minua hieman nenänvartta pitkin.
Theo sulautui nopeasti ystäviensä joukkoon eikä tuntunut huomaavan minua lainkaan. Kaikki puhuivat kieltä jota en ymmärtänyt. Tunsin oloni todella vaivaantuneeksi ja ilmapiiristä huomasi ettei minua kaivattu sinne. Kämppä oli yhden Theon kavereista ja sen kyllä huomasi. Ilmassa leijui vahva hien, viinan ja kannabiksen haju. Paikalla oli minun ja Theon lisäksi 7 jätkää.
Ilta alkoi pullollisella venäläistä vodkaa, jota kierrätettiin kaikkien kesken. Promillien noustessa menokin yltyi. Kaikki nauroivat ja huusivat toistensä päälle, paitsi minä. Suurimmaksiosaksi ajasta minä istuin jollain nojatuolilla pitäen mahdollisimman matalaa profiilia ja tuijottaen uhkaavasti lähestyvää vodkapullon pohjaa.
Myöhemmin tarjolle otettiin jonkinlaisia pillereitä ja muita huumeita. Otin ilomielin vastaan kaiken viinan ja huumeet mitä minulle tarjottiin. Normaalisti siinä vaiheessa Theo olisi ollut estämässä minua ottamasta enempää, mutta häntä ei näkynyt missään.
Sen jälkeen tulee pelkkää pimeyttä ja seuraavaksi muistan on kuinka oksennan vatsaani tyhjäksi kadunkulmalla ja Theo pitää minua pystyssä. Oloni oli kamala ja olisin luultavasti sammunut kadulle, ellei Theo olisi raahannut ja puoliksi kantanut minua eteenpäin. Muistan pyydelleeni anteeksi toistuvasti miten tyhmä minä olen ja kuinka pilasin hänen iltansa.
Nousin ylös Theon sängyltä, päätäni pidellen. Laahustin ulos huoneesta. Kuulin kylpyhuoneesta ääniä. Lähestyin ovea ja sisältä kuului jonkinlaista valitusta.
Koputin oveen, mutta huomasin sen olevan auki. Avasin oven hitaasti ja näkymä oli hirveä.
-Theo? Henkäisin ääni väristen.
Vihreät silmät kääntyivät katsomaan omiini sumeina ja kyynelten täyttäminä. Tummanpunaista verta oli kaikkialla ja lisää pisaroi lattialle tummiksi lammikoiksi Theon käsivarsiin viilletyistä, syvistä haavoista. Partaveitsenterä tippui kilisten lattialle hänen veristen sormien välistä.
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Kuka minä olen
RomantizmTarina pojasta, joka menetti muistonsa. Tarina menneisyyden ja nykyisyyden välillä tasapainottelusta ja huonoista päätöksistä. 17-vuotias Boris herää sairaalasta ilman mitään muistikuvia entisestä elämästään. Kaikki pitää aloittaa alusta ja elämän j...
