Tähdet näyttivät sinä yönä ihmeellisen kirkkailta ja kauniilta. Puhalsin savua ja katselin sen leijumista ylös pimeälle yötaivaalle. Theo makasi vieressäni rauhallisena, nauttien yön hiljaisuudesta ja turvallisuudesta.
Silloin huomasin jotain outoa. Tai pikemmin en huomannut: kuuta ei näkynyt missään. Yritin etsiä sitä sen yleisestä paikasta, mutta en löytänyt sitä tähtien seasta.
-mitä mietit? Theo kysyy katsoen yhä tähtiin.
-kuuta ei näy.
-ehkä se sammui.
-ei kuu voi sammua. Väitin vastaan.
-mistä sinä sen tiedät? Ehkä se kyllästyi ja päätti vain olla valaisematta öistä maailmaa.
-se on kuu. Se on kiveä. Ei se voi päättää mitään.
-sitten universumi päätti sen puolesta. Se saattaa olla maailmanlopun merkki.
-mitä?
-ehkä aurinko ei aamulla nousekkaan. Jos se sammui kuun mukana. Ihmiskunta jää ikuiseen pimeyteen.
-olisiko se paha asia?
-en tiedä. Olisiko?
-kuuton yö... kuiskaan itselleni.
Theo toistaa saman venäjäksi ja se kuulostaa miljoona kertaa paremmalta.
Käänsin katseeni Theoon. Hänen vihreisiin silmiin ja arpeen joka kauansitten pakotettiin julmasti hänen kasvoilleen. Theon kasvot olivat arvoitukselliset: välillä niitä pystyi lukemaan, kuin avointa kirjaa, mutta toisinaan ne kovettuivat eivätkä paljastaneet minkäänlaista tunnetta, kuin naamio.
Katsoessani takaisin yötaivalle huomasin kuun palanneen omalla, vakituiselle paikalleen.
-helvetin kuu... mumisin.
Vieressäni Theo purskahti hillittömään, iloiseen nauruun, joka täytti yötaivaan. Hän nauroi railakkaasti ja kierähti alas rampilta kaksin kerroin. Alhaalla hän törmäsi lautaansa, jolla oli aijemmin päivällä lautaillut ja näyttänyt uusia oppimiaan temppuja. Juna ajoi ohi takanamme metallisen kolinan saattelemana.
-vittu ois siistiä hankkia joku lävistys! Tai tatuointi! Sain äkkiä idean päähäni.
-no hankitaan! Theo huusi yhä nauraen ja kapusi pystyyn.
-oikeesti?! Kysyin epäluuloisena ja hypähdin alas rampilta.
-joo joo! Mulla on tuttuja jotka osaa tehdä niitä. Mut mitä hauskaa siinä olis! Vai mitä? Kaupungissa on täydellinen paikka josta me saadan kaikki tarvittava! Theo sanoi innoissaan ja oli jo menossa autolle.
-tehdäänkö me ne, ihan tosissaan, ite?
-tää oli sun idea, joten lakkaa epäröimästä ja hyppää kyytiin! Theo sanoi ja sulki autonoven perässään.
-voi helvetti... harpoin nopeasti autolle ja avasin oven.
-sä et tuu katumaan tätä! Theo nauroi, kun suljin oman oveni, ja starttasi auton.
ESTÁS LEYENDO
Kuka minä olen
RomanceTarina pojasta, joka menetti muistonsa. Tarina menneisyyden ja nykyisyyden välillä tasapainottelusta ja huonoista päätöksistä. 17-vuotias Boris herää sairaalasta ilman mitään muistikuvia entisestä elämästään. Kaikki pitää aloittaa alusta ja elämän j...
