Kuka minä olen

19.7.2018

Kuuntelin hiljaa Theon tasaista, tuhisevaa hengitystä. Sipaisin pois muutaman hänen naamalleen eksyneen hiuskiehkuran. Hän ei enää tärissyt eivätkä huulet olleet enää yhtä siniset kuin muutama päivä sitten. Kuumekkin oli jo otsan lämmön perusteella laskemassa.

Katsoin hänen käsivarsissa olevia, tiukasti käärittyjä sideharsoja ja päätin vaihtaa ne jo kuudennetta kertaa kuluneiden päivien aikana.

Lähdin varovasti huoneesta mahdollisimman hiljaa, jotta en herättäisi Theoa. Hänen takkinsa lojui edelleen lattialla. Kuljin keittiöön ja haukottelin matkalla. En ole nukkunut viime öinä ollenkaan. En ole uskaltanut. Kaikki yöt olen valvonut Theon sängyn vieressä. Hän ei ole juurikaan herännyt, ellei joitain sängyssä pyörimisiä ja muminaa lasketa. Välillä jouduin herättämään Theon jotta hän saa syötyä ja juotua jotain. Silloinkin hän oli puoliksi unessa eikä ymmärtänyt mistään mitään. Katsoi minua vain tyhjillä silmillä.

Otin keittiön kaapista ensiapupakkauksen. Sen pinta oli edelleen täynnä verisiä sormenjälkiä ja muistutti minua yöstä joka oli syöpynyt verkkokalvolleni. Sen ajatteleminen puistatti minua edelleen. Muisto hiipi esiin varjoista ja jälleen kerran näin illan tapahtumat selkeinä silmieni edessä.

———

-Theo! Huusin ja syöksyin hänen luokse. Tartuin hänen täriseviin, verta vuotaviin käsiin ja katsoin häntä silmiin.

-Theo mitä sä olet tehnyt?! Kysyin järkyttyneenä. Koko huone haisi pistävästi metalliselle verelle.

-a-anteeksi. Hän kuiskasi katkonaisella äänellä kyynelten läpi.

Tuhannet kysymykset virtasivat mielessäni, kunnes ajoin kaikki häiritsevät ajatukset pois päästäni ja keskityin olennaiseen: verenvuoto piti saada loppumaan.

Laitoin hanan päälle ja käskin Theon pitää käsiä veden alla. Nappasin äkkiä koukusta muutaman pyyhkeen ja painoin niitä Theon haavoja vasten, kun ne olivat puhdistettu vedellä.

-onko teillä mitään millä tän saisi loppumaan. Jotain... ensiapu juttuja tai jotain. Mitä vaan?!

-k-k-keittiössä. Theo sanoi heikolla äänellä.

Pyyhkeisiin alkoi ilmestyä verisiä tahroja. Painoin niitä edelleen haavojen päällä ja kuljetin sekavan Theon keittiöön. Laskin hänet yhdelle tuoleista ja käskin painaa haavoja.

Availin ja tutkin kaappeja, kunnes löysin ensiapupakkauksen alahyllyltä.
Sen avaaminen osoittautui hankalaksi verisillä käsillä. Saatuani sen auki tyhensin sisällön keittiön pöydälle.

Kävin läpi kaikkea pöydällä olevaa harsoja, laastareita, särkylääkkeitä, neuloja, haavojen ompelulankaa, pinsettejä, vanulappuja, puhdistusaineita, sakset, pudistusliinoja...

Löin päätäni käsillä ja yritin muistaa mitä meille opetettiin haavoista ja niiden hoidoista terkantunnilla, kunnes sana tuli mieleeni. Paineside.

-m-mä oon niin pahoillani... en mä t-tarkoittanu sitä... Theo mumisi sekavasti.

Otin verisen pyyhkeen pois Theon käsivarresta, painoin avaamattomia sideharsoja kaikista syvimpien haavojen päälle ja kieritin lisää sideharsoa mahdollisimman tiukasti Theon käsivarren ympärille, jotta haavat tyrehtyisivät ja verenvuoto loppuisi.