Ikuiset Arvet

3. Vittupää= Jesse

Mun suunnitelmat tän kirjan suhteen on kyllä nyt mennä ihan uusiks. Oon kirjottanu pari osaa paperille. Ja oon muutenki suunnitellu tän semmosia pieniä kommelluksia myöten valmiiksi. Tietenki niitä tulee mulla koko ajan lisää. MUTTA nyt mulla meni kaikki uusiksi, kun mun ajatukset vaa sano mulle tän "vittu mistään sun suunnittelemista jutuista nyt mennää näin miten mää haluan", ja nyt eräs henkilö jota en ainakaan vielä teille kerro nii tuli yhen toisen henkilön tilalle joka on kuiteski vielä tässä sopassa mukana.

Jooa

"Santtu oota!", huudan asfaltti tien päästä, kikkara päiselle pojalle. Lähden linkuttamaan kohti nuudeli päätä. Jalkani oli kipeä. Aivan helvetin kipeä. En häpeillyt sanoa sitä itselleni. Mutta muille ei asia kuulunut.

"Mitä jätkä?", Santtu nostaa kättään.
Kävelen tämän kohdalle ripeästi.
"Mitäs tässä", vastaan nyökytellen.

"Kai sä tänää uuden poijjaan piippaloihin lähet?", Santtu nostaa tummia kulmiaan ja yrittää puhua "äijämäisesti". Nyökyttelen.
"Mites sä ja Arttu?", vuorostani nostan kulmia. Santtu näyttää vaivaantuneelta.

"Jos et muista niin SINÄ pilasit mun ja Artun ihanan suutelu hetken", hän sanoo naurahtaen ja nyökkää jalkaani kohden. "Nii mut tarkotin sen jälkeen"

Hän huokaisee. "Ei me olla juteltu sen jäljeen", Santtu katsoo maahan ja potkii lehtiä. "Ette oo jutellu kahteen viikkoon", nyökyttelen itselleni ja mutristan huultani.

**

"Oi Jooahan on ajoissa", opettaja iloitsee. Katson tätä vitutuksen valtaisena. Vitutti kyllä tuo opettajan vittuilu. "Ja Aleksin ei ole pakko keikkua sillä tuolilla." Että voi olla ärsyttävä opettaja. 52 vuotias nainen. Maj-Lis Saarinen. Leski. Lapsikin on kuollut. Eli totaalisen yksin. Asuu koulun vieressä, pienessä omakoti talossa.
Kävelee sieltä noin viittä vaille. Päällään hänellä on aina vaalean ruskea kukka mekko. Ih sama onko kesä vai talvi. Aina sama mekko päällä. Nainen haisee metrien päähän. En tiedä miltä tämä haisee, mutta sama se.

"Aukaiskaa maantiedonkirjat!", tämä huutaa pöytänsä takaa.
"Mikä sivu?" Monet alkavat huudella. "Sivu 89" joku huutaa. Maj-Lis näyttää jo punaiselta. Kohta räjähtää. Nostan käden pystyyn. Maj nyökkää minua kohti.
"Saanko mennä vessaan?" Tämä huokaisee ja huomaan kuinka tämän leuka kiristyy. Lopulta tämä nyökkää. Nousen paikaltani suunnaten kohti ovea. Hetken tappelen oven lukon kanssa, kunnes pääsen ulos. Juuri ennen kun ovi sulkeutuu kuulen kuinka viimeinen tikki Maj-Lisin päässä napsahtaa. Jonkun kysyessä, "Mikä sivu?".
Huuto kuuluu käytävän päähän asti. Juuri ajoissa kerkesin ulos. Uskon muidenkin oppilaiden kuulevan tämän.

Aukaisen vessan oven ja työnnyn sisälle pienestä raosta. Istun penkille joka on hanojen vieressä. Lasken vasemman käteni vasemman reiteni päälle irvistäen. Voin edelleen ajatella sen kivun, jonka tunsin. Sen kivun, kun Hannes työnsi neulan seidestäni. Aina uudestaan, ja uudestaan.

Kohta ovi kävi ja joku oppilas astui vessaan tämä loi minuun hiukan oudoksuvan katseen ja sukelsi yhteen vessan kopeista. Voihan se näyttää hiukan oudolta kun istun vain täällä vessassa penkillä. En tiedä. Nousin ylös tuolilta ja kävelin ovelle. Yritin sujahtaa nurkan taakse, mutta törmäsin. Miksi aina minä!?

Pidätin hengitystäni kivusta katsoen lattiaa.
"Oi kävikö kipeääki?", tunnistin äänen, mutta pidin katseeni harmassa lattiassa. "Ei vastausta, hmm?", tyttö kävelee ohitseni. "Vitun hintti"

Minulla ei ole mitään käsitystä mitä olin hänelle tehnyt. Olinko rikkonut jotain? Olinko unohtanut jotain? Vuosi päivän? Kaveruuden vuosi päivä! Jonkun muun tärkeän päivän? Synttärit!? Ei, ei voinut olla, tämän synttärit oli kesällä. En tiedä. Ei homouteni aikaisemmin ollut tälle ongelma.

Nousin vaivalloisesti lattialta. Ja katsahdin taakseni. Annika oli varmaan mennyt jo ennen aikojaan. Olin sen verran kauan tuohon kylmälle lattialle jäänyt märeksimään. Löntystellen lähdin kohti rouva Maj-Lis Saarisen luokkaa. 

**

"Mun mielestä sun pitäs käyä lääkärissä", Santtu sanoo ja kauhoo lisää lihapullia lautaselleen perunoiden joukkoon. "En mä voi", vastaan tälle. Hän huokaisee ja kyseenalaistaa vastaustani. En kerta kaikkiaan halunnut mennä mihinkään tuntemattoman ihmisen hoidettavaksi.

"No mites, kävelläänkö yhessä sinne Matiakselle?", katson poikaa kulmat kirtussa ja lasken tarjottimen pöytään. "Kenelle Matiakselle?", kysyn ihmeissäni, "ja miks me ei mennä Artun kyyvillä?", kodatessani Santun katseen, muistan mistä aamusella puhuimme. "Nii ja se Matias on se kenen juhliin me ollaan menossa", Santtu sanoo.

"Eikö sinne tarttee kutsuja?", kysyn ihmeissäni. "Tän ukon pitäs olla joku suosittukki jäbä ku kaikki siitä puhuu, nii kai sinne kutsut pitää hankkia?", katoson tätä pää vinossa ja pistän lihapullan suuhun.

"Se juttu siinä onki, ömm mä toivon että sä hankkisit meille ne kutsut", Santtu sanoo varovasti. Silmäni räjähtävät auki. "Mitäh!?"

***

"Eiks toi oo Jesse, eikö se liiku sen Matiaksen kanssa?", katson Santtua nostaen kulmiani. "Mistä vitusta minä tiiän! Enhän mä tiiä etes että miltä se Matias näyttää", sanon nauraen.

"Mee kysyyn Jesseltä", Santtu sanoo ja nyökyttelee päätään minä puolestan heiluttan päätäni. Kohta Santtu työntää mua selästä lähemmäs tätä pitkää poikaa.

"Ööö...moi", aloitan ja kadun jo nyt tätä älytöntä tekoa. Vittu tsemppaa ittees. Tumma tukkainen poika laskee katseensa minuun ja nostaa kulmiaan. "Nii? Jos treffeille tuut pyytään nii oon sitte hetero" haluaisin lyödä tätä päin pärstää ja mahaa ja potkaista munille tuon sanoman jälkee. "Hei kuule vittupää, en haluis sun kaa treffeille vaikka oisitkin homo, vaan haluun sinne Matiaksen pippaloihin, mun frendin kaa", sanahdan ja osoitan peukalollani taakke päin. Kuulen parin tämän kaveri nauravan ystäväiselleen. Hymyillen katson heihin päin ja nostan kauneimman sormeni heitä kihti.

"Miks mä teille hankkisin kutsut?", välillä Jessen isottelu ottaa käämiin. Vaikka tämä olikin vuoden vanhempi.
"Mä hankin sulle pullon viinaa", tämä ei näytä yhteistyö haluiselta.
"Kaks pulloo?", hän kääntää katseensa minulle. "Kolme pulloa!?", tämä kääntyy ja ojentaa kätensä eteeni hymyillen ivallisesti.
"Mä vihaan sua", sanahdan hymyillen ja lähden santtua kohden.

"No?", hän kysyy innoissaan. Pyöräytän silmiäni ja katsahtan nuudeli ystävääni. "Päästään"

"Mutta..?", hän tietää ettei asioita tehdä ilmaiseksi. Aina joudutaan antamaan jotain vastineeksi.
"Mun pitää hankkia sille kolme viina pulloo", sanahdan huokaisten.

**

Kävelin kohti K-kauppaa. Sielä olisi Alko. Josta saisin varastettua kolme viina pulloa. Vittu mitä helvettiä olin tekemässä joittenki saatanan bileitten takia?!

"Hei sinä, lyhyt poika siellä, oota!", Jesse juoksee kohdalleni ja luon tähän murhaavan katseen. "Jooa", sanahdan ja jatkan kävelyäni. En vihannut Jesseä. Tämä oli vain hiukan ärsyttävä. Haluaisin jo

"Haeksä ne?", Jesse katsoo minua ja pysähtyy. "Rlly Jesse? Mitä muutakaan?", kysyn katsoen tämän vihreisiin silmiin. "Hmm, mää ootan kaupan nurkalla"

**

Kävelin Alkon viereen. Katsoin ympärilleni. Ei muutaku, joku mummo, nainen lapsen kanssa ja joku yläasteelainen poika. Okei...nyt sitä mennään. Otin pari juoksu askelta. Juoksin suoraa päätä viina hyllyille ja nappasin siitä kolme pulloa. Kuulin nais myyjän huutavan jotain takaani. Mutta lähdin juoksemaan kolmen viina pullon kanssa ulos kaupasta.

Tässä sitä voi sitte miettiä että mikä on elämän tarkotus. Anteeksi jumala tai jeesus tai äiti...
Äiti oli enkeli, ja tällä hetkellä toivon että enkelit käy töissä, pyykkää ja jotain muuta nii ehkä se ei nähnyt tätä.

"Siinä", sanon ja ojennan pullot tälle. Tämän naamalle nousee virne. Nostan kulmiani. "Ei sinne oo kutsua", Jessen virne ylettyy lähes taivaisiin. Tökkään tätä rintaan. "Haista vittu", sanon ja naurahdan perään. Näkiköhän äiti Jessen virneen?