Ikuiset Arvet

12. Pus pus

En oo kirjottajana hirveen nopee joten juhlapyhät ja kaikki tulee hiukkasen myöhässä.

Jooa

Aamulla heräsin ja hädissäni aloin etsiä puhelintani. Yksin kotona ollessani, meinasin luultavasti saada paniikki kohtauksen. Kunnes omaan huoneeseeni udestaan rynnätessäni muistin kuinka olin eilen sen kadottanut. Ei vittu tuntui hölmöltä, kuinka olin singahtanut sängystä ylös ja juosdut pää kolmantena jalkana pitkin ja poikin taloa.
Jos joku olisi nähnyt tämän tapahtuman olisin kuollut häpeään.

Oltiin kuitenkin sovittu Anikan kanssa aikaisemmin ennen puhrlimeni kadottamista, että menisin heille harjoittelemaan matikkaa. Onko mitään muutakaan yhtä mukavaa kun se että kallis arvoista joululomaa piti käyttää kouluhommiin. Vaikka olishan sitä ihan mukava päästä kurssrista läpi.

Keitin vettä. Kaakaohon. Kuunnellen radiota joka oli ihan tällä vuosikymmenellä tehty.
Joten kuului kaikki Nrj:t ja YleX:ät.

Eli pystyin jopa laulamaan mukana. En hirveästi laulanut, ainakaan joululauluja. Niitä lauloimme äitini kanssa aina jouluisin.
Joulusta puheen ollen, miten sitä rumvaa haksaa kukaan. Aamuata aikaisin herätys ja sitten katsomaan jotain tyhjänpäiväisiä joulu ohjelmia. Ja joulupukin kuumalinja? Mikä on tarkoitus? Pikku lapset voivat soittaa joulupukille ja laulella epä vireessä joululauluja, joita lauletaan niin iloisina. Sanat ovat sitten jotain ihan muuta. Ha se vielä että sitä laulua saa kuunella kolme varttia ja sitten tulee joku viiden minuutin ohjelman tynkä, sitten jatketaan joillain tempuilla siis Wa te fak.
Ja ne jouluruoat.
En tykkää laatikoista, ei kinkku, ei karjalan paisti, ja hyi hirvitys ne piparit, yök.
(Ja tähän väliin haluan kommentoida itse en ole tätä mieltä, vaikka usein kun Jooankin näkkäristä kirjotan niin kirjotan oman pääni kautta, mutta ajattelen kirjottaessani omaakin mielipidettä)

Käänsin nopeaa katseeni kattilaan hellalla. Ei helvetti. Vesi roiskahteli ulos kattilasta kuin liian kiehuva vesi kattilasta. Tiiän, oon viisas.
Kiljahdin tyttömäisesti kun vettä roiskahti kädelleni.
"Ai helvetti", sanahdin siirtäessäni kattilan pois liedeltä.

Yhtäkkiä takaani alkoi kuulua taputuksen ääniä. Käännyin nopeaa, sydämmeni hakatessa ulos rinnastani.
Simäni suurenivat jalkapallon kokoisiksi.
"Hur mår du?", kysyin ruotisiksi, yritin olla hyvin viileä, kuin en olisi juuri kiljunut veden roiskuessa yli laidan. Kuitenkin se viileyteni meni siinä kohtaa kun poskeni hehkuivat punaisina kuuhun asti. Jesse katsoo minua pienellä virneelläm jota yrittää peitellä parhaansa mukaan.
"Bra, bra", Jesse nyökyttelee ja naurahtaa. "Mitä teet?", hän jatkaa ja menee nojaamaan keittiön pöytään. Katson tätä ja sen jälkeen hellaam jonka päälle on sytynyt valtammeri.

"Teetä, keitin vettä. Eikö se kuulostanu siltä?", kysyn sarkasmisesti ja naurahdan. Juu päätinkin tehdä teetä. Hän vain nyökyttelee päätään jälleen ja yrittää näyttää uskottavalta. Hymähdän ja käännyn kurottamaan kuppia kaapista.
"Haluatko sä teetä?", kysyn ja käännyn ympäri jo oma kuppini kädessä. Kuitenkin säikähdän tätä pitkää poikaa joka oli parin sentin päässä itsestäni. Hengitykseni tihenee välittömästi katsoessani tämän silmiä läheltä.
"Kauniit silmät", Jesse kommentoi keltaisia silmiäni ja helkäisee. Tämä on hiukain matalammassa asennossa. Tämän selkä kaartuu niin että hän on tasollani. Hymyilen ja katsahdan tämän huulia nopeasti. Sydämmeni hakkaa, hakkaa nopeaa. Niin että päässä pyörii.
"Voi helvetti", tämä sihahtaa, ja painaa huulensa rajusti omilleni. Vastaan suudelmaanm on kuin pilvilinnoissa lentäisin. Hän painaa minua vasyen keittiö tasoa. Minulla oli edelleen kuppi kädessä. Pidin toista kättäni jossa oli tuo kyseinen kuppi, Jessen rinnalla. Toista. Tämän poskella.
Puraisin tätä huulesta.

Kuitenkin Jessen puhelin alkoi soida ja pilvilinnoista tipuin ja niin tippui kuppikin. Säikähdin tätä ja noprasti kyykistyin lattialle, se tuitenkin otti reiteeni ja irvistin. Jesse puhui puhelimessa mutta tiesin tämän nähneen. Helvetin ahdistavaa.
Otin kupin palasia lattialta ja pinosin niitä kämmenelleni.

"Matias, kuuntele, se on ihan ok, nyt sun pitää rauhottua", Jesse sanoo rauhalisesti. "Joo mää ymmärrän sulla on allergia, sun pitää soittaa nyt lääkäriin, kuulitko? Helvetti", Jesse puhuu vähän rivakkaampaan ja huutaa loppuun. Tämä katsoo puhelimensa näyttöäm Matias oli painanut luurin korvaan.

Katson tätä kysyvästi lattialta. Tämä katsoo minua ja huokaisee.
"Matiaksella on pähkinä allergia", hän aloittaa. "Se oli yksin kotona ja saanu anafylaktisen reaktion", tämä huokaisee. "Se oli shokissa eikä tienny mitä tehä, ei kuulemma löytäny sen adrenaliini ruisketta."

"Onko se kunnossa?", kysyn ja Jesse nostaa hartioitaan. Huokaisen ja jatkan posliinisen kupin sirojen keräämistä. "Mikä sun jalassa on?"

Vittu. "Ei mikään, satutin sen ku eilen kaajuin, mehtässä", kerron valhetta, kurkkuuni nousee pallo.
"Sä sitte osaa tunaroija ihan kunnolla", hän nauraa ja hymähdän.
Tietäisippä vaa.
"Haluutko sä sitä teetä?", kysähdän ja katson Jesseä, joka ei osaa tehdä muuta kuin nyökytellä.

Nousen lattialta ja pistän sirot roskikseen. Kurkotan ottamaan uutta kuppia kaapista, mutta Jesse tupsahtaa viereeni ja tökkää minut kaspilta pois. "Jos mä ottaisin sen kupin", hän hymyilee ja nyrpistän tälle nenääni.
Kaivan tee pussit kaapista laatikosta ja tiputan ne kuppeihin.

Jesse kaappaa kattilan hellalta ja kippaa vettä kuppeihin.
"Hunajaa?", kysyn ja nostan kulmiani. Hän puditaa päätänsä. "Maitoa?"
Hän pudistää päätänsä jälleen. Nyökkään ja otan lusikat laatikosta.
Pitän ne kuppeihin.
Katson mikki hiiri kuppini sisälle ja katselen kuinka väri alkaa värjätä vettä. "Hmm", sanahdan ja nostan kuppini pöydältä kävellen toiseen pöytään.

Istuimme hiljaa pöydässä awkwardin hiljaisuuden pyöriessä ympärillämme. Kuitenkin hiljaisuuden rikkoi Jessen kysymys.
"Miks sulla on lyijyä naamassa?"

Huhheli heijaa. En tiiä mitä kirjottaa...
Öö kanattaa kattoo sarjaa The hauting of hill house, se on hyvä.
+JeE hUomeNnA KOulUuN...
(Uni rytmi on perseellää:)

Ja mitä mieltä ootte haluaisitteko että julkasen hahmot mun uudesta tarinastam mielipiteitä? Kiitos♡