Ikuiset Arvet

14. Mitä helvettiä selität?

Kun mä description:issä sanoin teille että on oikeesti #gayyy tarina nii nyt kysyn ihan mielen kiinnosta että haittaako se teitä? Haluaisin vastauksia:)

Jesse

"Helvetin kusiainen
ei oppinu lukeen tuote selostetta ensimmäisen kerrankaan jälkeen", Matiaksen veli sanahtaa, pyöritellessään tämän kihariota jotka lepäsivät hänen otsallaan.
"Maria ja Jouni ei koskaan muista että niiden pitää ostaa ruoka tarvikkeita jotka ei sisällä pähkinää", hän huokaa hiukan näreissään.

"Nii teijän adoptio vanhemmat?", kysyn varmuuden vuoksi. Elias nyökyttelee. En ollut tuntemut Matiasta kauan joten pakko varmistaa.

"Vaikkei se nyt mun biologinen veli ookkaan nii on se silti sitä mulle, ja vielä enemmänki", lopun hän sanoo hiljaa. Niin että hän luulee etten kuulisi.
"Eikä se koskaan oo ollu näin paha", Elias puree huultaan. Huokaisee ja laskee päänsä kämmenensä päälle sängylle.

Tuijotamme molemmat Matiasta joka on kiinni koneissa. Koneen äänet olivat ainoat äänet joita kuulin ennen kuin Elias murtui. Kävelin tämän luokse ja taputin tätä olkapäähän.

"Miten sun veli?", Elias kysyy, ja pyyhkii silmiään. Kohautan olkiani.
"Kyllä se nyt paremmin diapeetteksen suhtee, mutta sillä saattaa olla kasvain aivoissa nii se on vähä hupnompi homma", huokaisen ja ajattelen neljätoista vuotiasta pikku veljeäni murheellisena.
"Jotenki maailma ei oikeen oo sen puolella", Elias sanahtaa ja nyökyttelen tälle vaikkei hän nääkkään, ollessani tämän selän puolella.

Joonas. Hän on semmonen, agsti poika, no onhan se murrosikä aika vahva tuossa iässä. Ainut että kyllähän se häntä masentaa, kun pitää rampata sairaalassa paljon. Hänelle on aikasemmin vaihettu sydän.

Ja sit mun kaks muuta veljee. Eli isoveljet Kristian ja Gabriel. He ovat kaksosia. Ei olla väleissä. Jotain vanhoja perhe riitoja. Olinkohan rikkonu vahingossa Gabrielin auton ja tottakai Kristian puolustaa kaksois veljeään. Shittii, shittii.

Puhelin tärisee taskussa. Kaivan rämäsen luurini farkkujen taskusta. Viesti. Jooalta.

Jooa:
Mun pitäö kertoia sullr jotauin

Jesse:
Ootko kännissä? Mitä?

Jooa:
Rosa petTää sua, Matiakdesn kaa, en oo humppelisa

Jesse:
Mitä helvettii selität? Oot kyl ihan sekasi. Ei se suudelma mitään merkinny.

Jooa:
...haista vittu

Katson kännykän näyttöä kiukkuisena. Nyt oli arki päivä. Kello on 12 ja Jooa on jo humalassa. No voihan sitä olla darra vielä 12 päivän jälkee joulu aatosta. Ja 5 päivää sitte vaihtu vuosi. Hienoti Matias nukku uuenvuojen yli.

En usko Rosan pettäneen. Ei hän voisi. Hän oli kultainen tyttö. Matias oli paras ystäväni. Mistä sitä tietää että oli Jooa valehellu jopa siitä että Matias tätä ahdisteli. Kiero käärme, jos sen annat kietoutua pikkurillin ympärille, niin ei oo kyllä enää paluuta takaisin.
Helvetti pää menee pyörälle ajatellessani sitä tumman ruskeeta kihkuraa pehkoa.
Seksuaalisuus käy koetuksella.

Ei se suudelma silloin mitään merkinnyt. Mutta kun sitä tunnetta alkoi jattelemaan, niin ei Rosan kanssa tuntunut samalta.

**

Kävelin loskassa. Paskaa. Suomi skarppaa. Mitä on tää ripuli mitä tulee taivaalta ja kastelee mun kengät. Helvetin talvi, tää on kyllä enemmän sitä juhannuksen luokkaa. Ainut ero että sillon ei voi luistella joka paikkaan. Tää peilijää joka odottaa sua talos ulkopuolella ja vaan toivoo kun astut ulos et vejät nurin ja pääs halkee. On tää ku vois jo harkita jäähallien sulkemista talvisin.
Ja tähän päälle että nyt sataa räntää ja sit huomenna on -10000000°C pakkasta, nii siite sitä jäätä on kaksin kertasesti enemmän.
Illaksi oli luvattu jo pakkasta.

Saavuin talolle jossa vahti jusdin valo heijastui jään kautta silmiini kirkkaasti ja sai minut lähes sokeaksi. Kierto tie oli pitkä mutta metsän läpi olisi silmäni puhjenneet joten mielummin sokaistun valossa.

Kopistelin märkiä kenkiäni puisiin portausiin ja koputin. Kuuluu kolinaa ja kohta Rosa aukaisee oven hengästyneenä. Hän hymyilee minut nähdessään. Aukaisee ovea isommalle ja päästää minut vierestään sisälle.

"Keli on kyl kova", hän sanoo ja hymyilee leveästi tämän nenän mennessä ruttuun. Nyökyttelen hiukan hymyillen. "Mennään mun huoneeseen", Rosa ottaa kädestäni, ja lähtee vetämään minua portaisiin.

"Rosa?", Jooan isä sanahtaa sohvalta käsin. Lasit olivat nenän päässä ja sanomalehti avolaisena edessä. Telkkarista kuului selostuksen ääni. Suomalaiset nolaamassa ihteensä hiihossa. He olivat kyllä olleet nyt aivan paskoja.

Minulta neuo heille:
Hiihtäkää.

"Mm?", Rosa nostaa kulmiaan.

"Käsketkö Jooan alas", hän sanoo ja nostaa etu sormella tasejaan.

"Sehän lähti jo kuinka kauan aikaa sitte johonki", Rosa sanahtaa ihmeissään. "Ottikohan se sen puhelimen mukaan?", Jooan isä mutisee. "Eikö se menny rikki?", Rosa on edelleen hämillään.

"Juu, mutta ostin uuden", hän sanahtaa. Rosa nyökkää ja kulettaa minut huoneeseensa. Suljen oven perässä. Hän istahtaa sängylleen ja katsoo minua. "Kuule", sanahdan huokaisten ja katson Rosaa. Seisoin edelleen ovella. Nojasin siihen. Rapinaa kuului kun selkäni osui julisteeseen ovessa.
"Mehän voitas tehä joskus jotain, mennä vaikka treffeille tai jotain muuta?"

"Mm, treffit kuulostais mulavalta", Rosa nyökyttelee ja vilauttaa hallas hymyään. Hymähdän ja hyppään tämän sänkyyn. Tämä kiljahtaa.

Ei ollu kauheen pitkä mut joo. Halusin julkasta jotain ja tää oli eka osa Jessen näkkätistä!!! Olin aika innoissani kirjottamassa Jessen näkökulmasta.

Toivon että teki tykkäsitte♡
Kiitos ku luette tätä:3