Ikuiset Arvet

7. Kadoksissa

Jooa

Jooa sä hengität suoraa mun kasvoille", Kuulen mutinaa. Raotan silmiäni ja nään mustaa. Hämärä ja kylmä huone.
"Ja sulla on mun peitto", tämä sanoo ja vetää sitä itselleen. Katson tätä kummissani mutta pidin tiukasti lämpimästä peitosta kiinni.
"Miks mää nukun tässä", kysyn päästäen peitosta irti. Peitto vain katoaa päältäni.

"Mun huone oli ihan jäinen ku jostain syystä patteri ei toiminu, oisit paleltunu tuohon lattialle", tämä mörisee ja kietoutuu peittoon.
Hampaideni kolistessa kaivoin peittoa lattialta. Kylmät väreet vaelsivat kehoni läpi, minun heittäessä jäisen tortillan päälleni. "Paljo kello on?", kuulin korvissani kuinka Jessen sinä kello tikitti. Ei minusta jessen huoneessa ollut kelloa.

Jesse kurottautuu puhelimeensa ja aukaisee sen. "Kolme", hän sanoo ja laskee luurinsa. "Hmm", mutisen ja käperryn pieneksi. Tunnen sängyn nousevan hiukan, kun Jesse nousee seisomaan. Tämä kävelee ulos huoneesta. En kiinnitä siihen mitään huomiota ja annan itseni vaipua unen maailmaan.
Kohta tunnen kosketuksen kyljelläni ja aukaisen silmäni uudestaan. Huone on hiukan valoisampi. Katson Jesseä silmiin samalla kun tämä tulee lähemmäs kasvojani.

Hänen huulensa kerkeävät hipaista omiani. Henkäisen. Ja säikänhdän hirveästi kun ihminen oli vaihtunut Jessestä Matiakseen.
Sama tilanne toistui uudestaan. Matiaksen huulet kaulallani.
"Nyt me hoidetaan loppuun mikä me alottettiin", hän virnistää.

*

"Ai saatana", sanahdan painaessani poskeeni jäistä pussia. Unet on perseestä. Varsinki ku niissä ilmestyy asioita joita et uskonut näkeväsi.
Mä suutelin Jesseä, joka muuttui Matiakseksi? Oonko mä sekasi.

Jessen juhlista oli viikko. Ja sama uni on näkynyt monta kertaa. Vaan eri tavoin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Jesse ilmestyi siihen. Aikaisemmin olin saanut kokea vaan Matiaksen huulet kaulallani, niskassa, vatsalla.
Saan ajattelusta kylmiä väreitä.

Katsahdan mikron kelloon. Olisin pystnynyt nukkumaan vielä vajaan tunnin. Saatana. Huokaisen ja lasken jo vetisen pussin pöydälle. Tuijotan ikkunasta ulos metsän reunaan. Koko piha oli vesi lätäköiden peittämä. Lämpötila oli noussut yli nollan joten lumi oli muuttunut paskaksi.

Haukottelin syvään. Se tunti lisää untä olisi tehnyt terää, mutten ollut kyllä koskaan ollut se terävin kynä penaalissa. Siskoni taas, hän oli ihan omaa luikkaansa. Opiskeli musiikin opettajaksi, joksi minäkin halusin, äitimmekin oli ollut musiikin opettaja. Mutta siskoni osasi asiat paljon paremmin kuin minä. Iida soitti viulua, pianoa, kitaraa, huilua, bassoa ja monia muita. Itse osasin vain laulaa ja soittaa pianoa ja ihan pikkuisen kitaraa. Ehkä hankkiudun vain kaupan kassalle. Vaikka en ole mikään sosiaalisuuden esikuva.

**

"Onko sulla tietoa Santun olin paikasta?", kysyn vieressäni istuvalta Artulta, joka vastaukseksi pudistaa päätään histen huidellessa mukana. Oppilaita kulki ohi jatkuvasti ja puheen sorina ympäröi meitä. Arttu katsoi puhelimensa tuutua. Tämä selasi instagram sivuaan ja pysäytti aina niiden kuvien kohdalla jossa Katri esiintyi.
"Santun äiti kyseli, ei ollu nähny sitä koko viikkona", jatkan, mahassani myllersi. Santtu ei ollut palannut Jessen juhlista kotiin.

"Siis ei koko hela viikkona?", santtu kysyy säikähtäneenä. Pudistan vuorostani päätäni hiukset hulmuten.
Arttu näytti huolestuneelta.
Hengitykseni kiihtyi ja jalkaani alkoi sattua. Sitä kirveli.
Tunsin Artun katseen itsessäni.
"Soititko sä sinne lääkäriin?", Arttu kysyy vakavalla äänellä.

"Ei mulla oo nyt aikaa, mun pitää löytää santtu", sanahdan.

"Mennää ehtiin sitä koulun jälkeen", Arttu sanahtaa ja nousee sohvalta.
"Mulla on psykologiaa vikalla tunnilla, ja mulla loppuu vähä aikasemmin, oota mua tässä sitte", hän sanoo ja lähtee kapuamaan kivi portaita.

Minua hirvitti se mitä Santulle oli käynyt. Jos tämä oli vetänyt kauheat kännit, sen jälkeen mitä Arttu oli tälle sanonut. Jos tämä tunsi itsensä huonoksi saadessaan pakit ja joi itsensä hiprakkaan. Sammui sitten jonnekkin keskelle metsää. Tai jos jotkut villi sudet olisivat tulleet ja hotkaisseet Santun luineen päivineen.

Tai jotkut ulkomaalaiset olisivat kidnapanneet tämän ja vieneet tämän jonnekkin. Siis vittu, tarviin selityksiä. En pysty keskittymään mihinkään, jos en saa mitään selville siitä missä Santtu on.

Yöllä pakkanen kiriatyy jopa -15°C. Tällä ei ollut mutään hirveitä toppa vaatteita, sinä iltana kun menimme, sille uniini tunkeutuvalle Jesselle. Tämä olisi varmasti jo pakastunut tunne jonnekkin lumikasaan, kuin joku joulukinkku.

Jääpuikkona en halua häntä löytää, tai muutenkaan elottomana.
Pitää kysellä mitä Santun äiti, Irina, tietää asiasta.

**

"Santtu ei palannut kotiin sen illan jälkeen jolloin menitte juhlimaan, ilmoitin jo poliisille, he kuulemma tutkivat alueet jonne tämä olisi voinut eksyä", Irina selittää murheen murtamana. Tämä pyötittelee teekuppiaan käsissään ja huokaisee.

"Me aateltiin mennä Artun kanssa ehtiin Santtua", sanahdan ja katson Irinan harjaamatonta hius pehkoa.
Tämä nyökyttelee ja hymyilee suruissaan.
"Riitelimme ennen kuin Santtu lähti", Irina sanahtaa hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Santtu olisi halunnut että hänen isä, Juhani, tulisi jouluksi meille, mutta en oikein ole väleissä hänen kanssaan,  ja Juhani on vielä toipuva huumeiden käyttäjä, en halua häntä poikani lähelle", Irina selittää, ja kyyneleitä alkaa tippua tämän silmistä.
"Mi-minä vain yritin sojella häntä", Irina sanahtaa ja purskahtaa itkuun. Nyökyttelen ja yritän lohdutella tätä.

"Jooa, sun pitää yrittää löytää Santtu, täälä päin poliisit on niin padkasti koulutettuja, etteivät he ymmärtäneet edes asian vakavuutta", Irina sanoo ja niiskaisee. "Selittivät vain jotain -ne nuoret nyt ruukaavat karkailla-", Irina katsoo olohuoneeseen jossa Santun pikku sisko leikki autoilla.

"Lapseni ei karkaile, hän ei ole vain sellainen. Hän piti huolta siskostaan monesti, vaikken apua tarvinnutkaan. Hän pitikin aina enemmän nukeista kuin autoista, juuri niin kuin Saara pitää autoista", Irina rakastaa lapsiaan, olivat he minkälaisia tahansa. Hän rakastaa lapsiaan, ha osoittaa sen heille joka päivä.

Minun isä ei huomaisi minun poissa oloa vaikka olisin ollut poissa viikkoja. Isääni kiinnosti vain tämän työ. Minä olin vain tiellä. On turhake hänelle. Mun pitäs olla diellä jossakin Santun tilalta.

Missähän santtu meinaa olla, mitäs luulette?

Hyvää joulun ensmmäistä päivää kaikille!! Itse rakastan joulua ja nii rakastan joulua. Toivon että pidätte näistä luvuista, ainaki jotenki tykkään tän kirjan kirjottamisesta, joten haluisin tietää kirjotanko ihan paskoja tekstejä vai en :3 + pyrin siihen että joka torstai ja sunnuntai tulis uus osa, mutta siihen siis vaan pyrin, katsotaan miten onnistuu.

Toivottavasti pidit♡♡