Ikuiset Arvet

24. Tästä tulee rumaa

Jooa

"Saatana", kiroan, kun yritän kävellä keppieni kanssa. "Helvetti ku mää husin näillä päin vittua", valitan Jesselle joka oli tullut auttamaan minua lähtemään. Isäni ollessa töissä, ja en antanut Lisalle tai Rosalle lupaa astua huoneeseeni sairaalassa. Jesse nauraa kantaessaan mustaa kassia täynnä vaatteitani.
"Sun pitää keskittyä", hän vastaa, ja juuri sillä hetkellä toinen kepakkoni kaatuu lattialle. Nostin sen ja jatkoin kävelyäni hiljaisella käytävällä. Kello oli lähes yhdeksän illalla.
"Äiti vie meijät teille", Jesse sanoo, ja kurtistan kumiani. "Meijät?", kätson tätä kysyvänä ja tämä vain nyökkää.
Huokaisen.

"Ootko miettiny Annikaa?", Jesse katsoo mua kysyvänä. Olen hetken hiljaa. "Ihan vitusti", vastaan ja Jesse nyökkää. "Oonko mä ihan hirvee?", kysyn hiljaa ja Jesse katsoo mua hetken. "No oisithan sä voinu sen aijemminkin kertoa, ehkä se ei ihan tykänny et se joutu kuuleen sen multa", Jesse vastaa. "Eli oon", vastaan nyökyttäen. Jesse pysähtyy ja automaattisesti minäkin. Hän kietoo kätensä ympärilleni ja halaa minua tiukasti. Itse pidin käsiäni edelleen sinullani.

"Hei, et sä kokonaan hirvee ihminen oo, kerroithan sä mulle, eli oot vaa puoleksi hirvee ihminen", hän yrittää rohkaista minua. "Vittu, mä kerroin ihmiselle johon mä olin ihastunu, ja jota tuskin edes tunsin, enkä mun parhaalle kaverille, joka oli puukottanu mua jalkaan", sanon.
"Olit ihastunu?", Jesse kysyy hiljaa ja siirtää kasvonsa omieni eteen.
Pyöritän silmiäni.
"Ehkä oon edelleen vähän", sanon hiljaa. Jesse virnistää ja jatkaa matkaansa.

"Pilasinko mä teidän häät? Oisitteko te menny naimisiin jos mä en ois..", katson tämän perään ja hän huokaisen kääntyy itseäni kohden. "Helvetti Jooa, kuinka vitun monesti mun pitää kertoo, sä et pilannu meidän häitä, ja joo ehkä me oltas menty naimisiin, mutta oltas erottu hetken päästä", hän sanoo turhautuneena. Nyökkään ja katson lattiaa.

**

Istuimme Jessen äidin autoon. Minä takapenkille ja Jesse etupenkille.
"Miten Jooa jaksaa? ", Jessen äiti kysyy. Nyökkään. "Hyvin", vastaan. Hän hymyilee ja katsoo sitten poikaansa. "Me erottiin nyt virallisesti", hänen äitinsä katsoo poikaa hiukan murtuneena ja nyökyttää.

Olimme lähteneet ajamaan. Kaikki olivat hiljaa ainoastaan radio oli päällä ja tuotti ääntä.
Hyräilin hiukan sen mukana.
"Kyllä minä nyt sanon suoraan", Jessen äiti toteaa.
"Kyllä  minusta se Rosa oli jotenki...nii, ja kyllä tuo Jooa on parempi sinulle", hän jatkaa ja Jesse on tukehtua. Itse yritän pidätellä naurua.
"Mutta hei pojat hauskaa iltaa", pysähdyimme talomme pihalle. Jessen äiti katsoo meitä vuorotellen hymyillen. "Heippa", sanahdan ja kompuroin ulos autosta. Lähden kävelemään ovelle, Jessen jäädessä edelleen istumaan autoon. Katsahdin keittiön ikkunaan ja pysähdyin. Katsoin vihaisia silmiä tunteettomana. Pieni suru kuitenkin myllersi sisälläni. Auton ovi kolahti, ja käännyin katsomaan poikaa pörröisillä hiuksilla. Tällä oli edelleen kassini kourassansa. Hän nosti kätensä olalleni ja katsoi Rosaa Neutraali ilme kasvoillaan. Huokaisten jatkoin matkaani ovelle. Änkeydyin sisään pienestä oven raosta, Jesse tuli perässäni. Istuin penkille ja riisuin kenkiäni. Rosa käveli ärtyneenä eteiseen ja hymyili vittuuntuneena. 

"Rosa mene vittuun, mä en jaksa tapella nyt", sanahdan, ja nousen penkiltä edelleen yksi kenkä jalassa. Potkaisin sen pois, se lensi pois, ja kolahti keinään. Kenkä kimposi Jessen jalkoihin. "Vittu luuletko sä että mä haluan tapella, ilman sua mä oisin nyt onnelisesti naimisissa", Hän raivoaa ja itkee melkein. "Rosa nyt ei oo oikee hetki", Jesse sihahtaa. Lähden kulkemaan Rosan ohi, mutta tämä työntää minut takaisin sinne missä äsken seisoskelin. "Helvetti älä koske muhun!", sanon vihaisena. Hän katsoo minua kysyvänä. "No mitä meinaat tehdä, jos mä näin kosken suhun", hän tökkää minua etusormellaan rintaan. "Mä..mä", Rosa naurahtaa kuivasti.  Sitten keksin sen. Se on ilkeää, mutta saa hänet sanattomaksi. "Mä teen näin", sanahdan päättäväisenä. Käännyn Jesseä kohden ja tartun tätä hupparin kauluksesta. Vedän häntä itseäni kohden ja painoin huuleni tämän omille. Suutelin tätä rauhallisesti, ja kuulin kuinka Rosa hymähti kiukkuisena ja lähti yläkertaan. Irrottauduin tästä nätisti ja punastuen avaisin silmäni. 

Jesse katsoi minua tunteettoman näköisenä silmiin. "Anteeks", sanahdan ja Jesse katsoo minua hiukan hymyillen. "Muuten ihan ok, mut ei oo kuitenkaan oikein Tosaa tai ketään muutakaan kohtaan, erottiin kuitenki kaks päivää sitte", hän sanoo murheellisena. "Voit sä mennä sen luokse", sanon ja lähden keppieni ja kassieni kanssa kompuroimaan portaita kohden. "En mä Jooa sitä", Jesse sanoo hätäisenä ja hiukan surullisena. "Et tietenkää", vastaan hymyillen vaisusti ja jatkan patkaa huoneeseeni.

**

Makasin matolla, katsoin kattoa, jossa ei ollut lamppua. Huokaisin ja nappasin puhelimeni vierestäni. Kuulokkeiden hoksasin olevan sängyllä kassissa. Miten vitussa mä pääsen ylös. Aloin varovasti siirtää jalkaani koukkuun ja varaamaan sille painoa. Ponnistin vauhtia käsilläni. Ponkaisin pystyyn, mutta lähdin kaatumaan taakseppäin ja siirsin kipeän jalkani taakse tukea pitämään. Jalkani petti. "Aaaaaahh", huusin. Kauhean kolinan saattelemana tipahdin lattialle.
Kuulin kolinaa portsista ja Jesse aukaisi oven. Hän ryntäsi luokseni ja nosti minut pystyyn. Otin yhden kepin käteeni ja irrottauduin Jessen otteesta. "Sattuko", hän kysyy varovasti. "Ei mä vaan säikähin", vastaan katsoen mattoa.

"Öömm..haluutko sä laulaa karaokea?", kysyn ja Jesse virnistää. "Sä laulat?", hän kysyy varmistaen.

"Niin mä aattelin, musta tuntuu että mä oon päässy yli, en kokonaan mutta vähän", vastaan hymyillen ylpeänä itsestäni. Jesse nyökkää. Lähdimme huoneesta. Jesse pysähtyi Rosan huoneen kohdalla ja katsoi minua kysyvästi. Nyökkäsin.
"Meen eeltä", sanon ja hän nyökkää vuorostaan minulle.

Katsoin kissaani silmiin. Tämä istui portaiden alapäässä. Tämä tuijotti minua suurilla keltaisilla silmillään tylsistyneesti.  Voin vain kuulla tämän ajatukset. "Vittuku tollotat, anna mulle ruokaa mulla on helvetillinen nälkä, mun mahan on tyhjä, vittu ku te ihmiset ootte niin laiskoja, ettekä mittään ossaa tehä, nukutte ja syötte vaa, ja minä jouvun teille hiiret ja linnut tuomaan, ja ette etes syö niitä. Heitätte minut vaa ulos, saatanan kaksjalkaset", tämmöisellä ilmeellä hän minua katseli. "Kuules kisu misuli, jos mä nyt pyörin nää portaat alas nii otatko kopin?", kysyn ääneen kissaltani joka oli jo lähdössä ruokakuppia kohden. "Ei sitte", sanon ja varovasti astelen portaita alas.

Nopeaa annan kissalle ruokaa, ja lähden sitten olkkariin. Kaivoin mikkejä jokaisesta laatikosta ja ne löytyivät lopulta viimeisestä. Sitten siirryin sohvalle ja etsin kaukosäädintä. Miksi mikään ei ole missään missä sen idottaa olevan? Kaukosäädin lopulta löytyi sohvan alta. Aukaisin television. Hetken sekasin kanavia ja aloin katsoa jotain ohjelmaa, edelleen mikit kädessä.

Jesse

"Helvetti kerro tuo sama Jooalle, ymmärrätkö sää että sen sydän särkyy", Rosa tiuskaisee ja osoittaa seinää, jonka toisella puolella olisi portaat, ja jotka veisivät olkkariin.
"Miten sä nyt yhtäkkiä siitä välität, ku äsken sä vielä raivosit sille", kysyn ihmeissäni, mutta kiihtyneenä.
"Vittu sä oot rikkomassa sydäntä, joka on jo valmiiksi rikki, sä satutit jo mua, ja nyt sä satutat Jooaa", Rosa selittää itku kurkussa. "Vittu, mua ei haittaa pätkän vertaa, että te ootte yhessä, mutta mua raivostutti, kun mä sain tietää tästä jo ennen sua", hän sanoo ja istuu sägylleen. "Se tulee vittu vihaan sua", hän sanoo ja nyökkään. "Mä tiedän, mut ei mulla oo muutakaan vaihto ehtoa", vastaan ja istun tämän viereen. Painan pääni kasiini. "Mä pidän Jooasta, tosi paljon", vastaan surullusena. Rosa nyökkää ja halaa minua.

"Anteeks että mä petin sua", hän sanoo ja katsoo minua surullisena.
"En mä tiiä miks mä tein sen, ehkä mä halusin jännitystä, meijän suhde ei oo ollu nii terve ku me ollaan luultu", hän vastaa ja samaistun tämän mielipiteeseen. "Sun pitää kertoo Jooalle. Nyt heti", hän sanoo ja nyökyttele. Hän pussaa minua poskelle ja hymyilen hiukan.
"Säki oot rakastunu jo taiseen, eikö vaan", katson Rosaa ja tämä nyökkää. Virnistän ja poistun huoneesta. Tästä tulee rumaa.

En sulku on viimeinen murut♡ mua pelottaa lopettaa tää, mua harmittaa että tästä kirjasta ei tullu ihan kauheen pitkä, mut oon ylpee itestäni. Ja iso syy että oon pääsdy näin pitkälle ootte te pupuset. TE ootte se syy että oon saanu sitä motivaatioo kirjottaa tätä eteen päin. Teijän kommentit piridtää mun päiviä tosi paljon ja pompin onnesta täällä jokaisen kommentin kohalla tai vähintään hymyilen haljetakseni. Aattelin tehä vielä tän kirjan loppuessa semmisen 10 faktaa minusta ja mun kirjasta, kerron siinä jostain juonen käänteistä mitä piti tuulla ja jotka sitten korvasivat nämä.
Sori ku en saanu kirjotettuu tätä viimeviikolle niinku lupasin, mutta tää oli normaalia pitempi.

Kiitos ku luitte♡ toivottavasti luette vielä seuraavankin ja sitten uutta kirjaaki♡ ootte ihania ja oikeesti tarkotan sitä.