Ikuiset Arvet

20. Olen pahoillani.

Jesse

Jooa oli jättänyt minut hölmistyneenä vessaan. Vain minä ja hämmennys. En ollut edes ehtinyt ajatella asioita, kun olin palannut Rosan luokse. Tämä oli vihainen minulle, kun en ollut ollut muistanut, että olimme olleet kaksi vuotta yhdessä. En ollut hankkinut tälle lahjaa, ja uskottelin tälle niin. 

Huonoin mahdollinen ajoitus, mutta uskoin sen olevan tai tulevan minulle vielä onneksi. Kosin Rosaa. Jooan ilme oli järkyttynyt, kun hän oli kuullut Rosan hihkunnan. Tämä oli kadonnut huoneeseensa hetki uutisten jälkeen. Snäppini hän aina aukaisi, muttei vastannut. Olin varmaan satuttanut tätä pahimman kerran. Vittu, mä kosin viis minuuttii sitte tyttöä ja nyt jo kadun. Ja poika oli kertonut tunteistaan ja ignoorasin tämän täysin. Helvetin hienoo Jesse. Mutta en tuntenut samaa Jooaa kohtaan, muuten vaan ajattelin tätä jatkuvasti...saatana.

***

Kuuntelin kuinka äiti jauhoi synttäri juhlista, kakuista ja kaikista maailman härpäkkeistä.

"Minkälaisen kakun äitin pieni pojan palleron pullero haluaa?", äiti kysyy hymyillen viinilasi kädessään. "En tykkää kakusta, mut jos sun on pakko semmonen tehä, nii käytä mahdollisimman paljon alkoholi juomia nesteenä siinä", vastaan huokaisten ikkunasta.

"Eli meinaat alkoholistiksi heti alkaa, kun saat luvan laillisesti ostaa alkoholia?", äiti katsoo minua virneellä. "Ja miksi sä olet ruvennut saatanaksi? Sinä oot menossa naimisiin, miksi vollotat?", äiti kysyy ja kaataa lisää viiniä lasiinsa ja ojentaa pullon minulle. Hörppään siitä ja ojennan sen takaisin. 
"Vittu, en miksikään, oon tosi onnellinen", väännän onnellisuutta ääneeni. Olin aidosti iloinen, mutta olin myös vähän stressaantunut.

"Ja siihen vielä että kyllä sinä nyt minun kakuista tykkäät, ja jos et nii mää tuon sulle ylihuomen aamulla multaa lautasella tonne sun sänkyyn", äiti kiristää ja nauran.

"Tuleeko faija?", kysyn ja katson äitiä jonka hymy hyytyy. "Sillä taitaa olla töitä", hän vastaa ja hymyilee arasti. Nyökkään ja huokaisen. "Niinku aina", sanahdan. Äiti silittää olkapäätäni ja hymyilee ymmärtävästi.

"Mietin, voisiko se sun poika kaveri jonka toit humalassa silloin kotii nii laulaa hiukan. Ainkain silloin kun isovanhempia tulee käymään?", äiti kysyy ja katsoo minua nojaillessaan mustaan kiiltävään keittiö tasoon.

"Mistä sä tiiät et se osaa laulaa? Ja ei niiden tartte tulla mä täytän kuitenki jo 18", sanahdan turhautuneena.

"En tunnistanut aluksi, mutta olin Jooan äidin kanssa samassa luokassa, minä voin näyttää kuvia", hän sanoo hymyillen ja lähtee olohuoneeeseen.

"Ja velä että kyllä ne isovanhemmat nyt voi tulla, pidäthän sinä kaveri synttäritkin", hän huudahtaa ja kohta hölkkää luokseni kuva kirjan kanssa.
Hän hinasi tuolin pöydän päähän ja laittoi kitjan eteensä. Itse menin lähemmäs äitiä penkin kanssa. Kaveri synttärit on nykyään vähän erillauset kun sillon 6 vuotiaina.

"Siinä ollaan Eve ja minä 8 luokalla", hän huokaa hymyillen. Ja näyttää minulle kuvaa.

Kuvassa äitini hymyili leveää hymyään. Blondi kiharatukkainen otsatukalla varustettu tyttö vieressään, yhtä suuri hymy huulillaan.
Toinen silmä oli tällä kiinni auringon paisteen takia. Kun vertasi, Jooassa ja hänen äidissään oli paljon samaa näköä. Jooalla oli ainoastaan tumman ruskeat hiukset. Kasvon piirteet olivat yhtä terävät.

"Mihin Eve kuoli?", äiti katsoo minua ihmeissään. Mietin hetken mitä Jooa oli minulle kertonut.
"Syöpään", vadtaan lyhyesti. Hjän hymähtää ja silittää kyvan blondia tyttöä peukalollaan.

"Meijän tiet erosivat kun lähdin opiskelemaan Lontooseen", äiti kertoo ja sulkee kirjan. Hän näyttää surulliselta.
"Palattuani emme enää olleet väleissä, emmrkä me enää puhuneet", hän kertoo ja juo viiniään. Hän katoo isoista ikkunoista. Ilma ei yhtään nostanut tunnelmaa. Satoi vettä ja oli muutenkin ankeaa.

"Millon muuten teidän häät on?", hän vaihtaa aihetta ja hölmistyneenä yritän muistella. "Olisko niihin joku kuukausi, Rosa halusi pitää ne äkkiä, varattiin jo kaikki", vastaan. Äiti nyökyttelee.
"Mä varmaan lähen sinne", sanon ja nousen pöydästä. Äiti jää juomaan viiniänsä.
"Jesse?", äiti sanoo minun jo mennessä.

"Oletko varmasti onnellinen?", hän vielä kysyy ja nyökyttelen.

**

"Moi muru", sanahdan astellessa Rosan huoneeseen. Hän hymyilee kirkkaasti.
Heitän takkini tämän säkki tuolille ja menen tämän viereen sängylle. Suutelen tätä huulille.
"Haiset tupakalta, yök", hän sanoo ja nyrpistää nenäänsä. Naurahdan.
"Haiset hieltä", sanahdan ja hän virnistää.

"Kävin puntilla", hän sanoo ja nauraa. Hän nousee sängyltä ja ottaa pyyhkeensä kaapin oven päältä roikkumasta.
"No meen sitte suihkuun", hän sanoo ja lähtee pyyhe kourassaan kohti kylpääriä. Itse jäin vain istuskelemaan sängylle.

Kuuntelin kuinka askeleet kulkivat huoneen oven edestä. Kohta nariseva ovi avautui.
"Jooa, sun pitäis juua jotain", kuulen tämän isän sanovan hiljaa. Jooa yskaisee ja mutisee tälle jotain.
"Jotain muuta ku viinaa", hän vastaa ja naurahtaa. Sisäisesti nauroin juuri nyt. Ja minäkö se alkoholisti.

"Juo lämmintä, hyvää yötä", hän sanoo vielä ja kuulen kun ovi menee kiinni. Pekka kävelee jälleen Rosan huoneen oven edestä ja vähitellen ääni häviää. Kohtä kuulen uuden äänen. Jooa itse tulee huoneesta ulos.
Hänen askeleensa lähenevät.

Yksi askel kuitenkin on isompi. Kuulen kuinka tämän tipahtaa lattialle astuessaan. Tämä vinkaisi pienesti. Nousin nopeaa ylös ja aukaisin huoneen oven.

Jooa nousi ylös lattialta hitaasti pitäen kiinni jalastaan. "Helvettikö siinä tuojotat", hän sanoo ääni väristen ja lähtee portaita alas varoen. Tämä niiskaisee.

"Hei, Jooa", sanon varoen. Tämä pysähtyy ja katsoo minua.
"Hmm?", Jooa murahtaa ja nostaa pimeässä kulmiaan.
"Ei, ei mitään", perun jo aloittamaani. Turhaan minä mitään tälle silittelen. Ei se tilannetta muuttaisi kuitenkaan.
Olen pahoillani, oikeasti pahoillani.

Heii. Tässä teille uutta lukua arvoisat rakkaat lukiani. Yritän jälleen teille mahdollisimman nooeaa uutta lukua kirjotella. Ja infoo sitä tulevasta tarinasta, eli se tulee julki tämän kirjan päättyessä:)
Ja kyllä sekin joskus tapahtuu, mutta ei heti.

Kiitos kun luit, purple u!!