Ikuiset Arvet

22. Parasystäväniteippi

En tiiä mitä mun wattpad temppuili ton edellisen luvun kaa nii oon joutunu sen pari kertaa uudestaan julkaisemaan. En tiiä mistä johtuu, mutta toivottavasti tää ei nyt tee samaa.

Jesse

"Helvetti ne häät siirretään ylihuomiselle!!", Rosa huusi minulle. Minua ärsytti. Olin joutunut nakkaamaan koko porukan ulos Rosan välikohtauksen takia.

"Miksi vitussa?!", huudan tälle takaisin ja puree hampaitaan.
"Koska minä vittu haluan", Rosa vastaa ja ottaa laukkunta käteensä. Hän paiskaa etuoven mennessään.
"SAATANA", karjun ja potkaisen ilmaa, tai yritän. Potkaisin pikkuvarmaani seinän kulmaan.
"Aaah", otan varpaastani kiinni. Vittu.

Hinauduin sohvalle ja painoin pääni käsinojalle. Huokaisen ja suljen silmäni. Kuulen oven paukahtavan uudelleen. Räväytin silmäni auki. Esen tuli olohuoneeseen pettyneen näköisenä.
"Oot sääki aikamoinen kusipää", hön toteaa ja nauran kuivasti.
"Luulekko etten tienny", sanon ja katsahdan tätä. Hän lompsii luokseni. Nostan koipiani, ja Esen istuu takki päällä sohvalle. Lasken jalkani hänen syliin. "Jooa oli aaaika hiljanen, tai siis enhän mä tiiä kuinka paljo se ruukaa puhua ku mä oon tuntenu sen, no mitä, tunnin", hän sanoo ja naurahtaa loppuun.
"Ei helvetti, vittu näikkö sä sen jalan?", sanon tuskistuneena, ja nousen istumaan ja painan pääni käsiini. "Sen toinen lahe oli... no mitä se ny oli", hän vastaa ja pudistan päätäni. "Mistä se on tullu?", Esen kysyy varovasti. "Vitustako minä tiiänmää vittu huusin sille ku mä...mä vittu en minä tiiä", aloitan.

"Ehkä mä olin huolissani ja...", huokaisen ja katson tätä.
"Miksä meet Rosan kanssa naimisiin jos sä ilmiselvästi tykkäät Jooasta?", Esen kysyy.
Huokaisen ja katson eteeni. Puren huultani ja käännan katseeni häneen.

"Mä rakastan Rosaa", uskottelen tälle.
Hän nostaa tosta kulmakarvaansa.
"Luuletko sä mua oikeesti idiootiksi?", Esen kysyy nauraen. "Vittu etsä ketään Rosaa rakasta", hän huokaisee.

"Vittu valitsetko sä ennemmin Jooan kusen keltaset silmät vai Rosan, no en ees tiiä minkä väriset silmät sillä on", Esen kysyy ja vuorostani nostan kulmia.
"Ei Jooalla oo kusen keltaset silmät", sanahdan nauraen.

"Vittu, kato ihtees, sä heti ekana korjasit mun puheet Jooasta, etkä sanonu mulle Rosan silmien väriä, vittu pitääkö mun porata sun kalloon reikä ja työtää sinne Jooan kusen keltanen silmä ja teipata umpeen?", hän pätkäisee minua polvee.

"Miks helvetissä sä haluat työntää Jooan silmän mun päähän?", kysyn ihmeissäni. Hän nousee ja laittaa kätensä olkapäälleni. "Mieti sitä", hän vastaa. "Ja on ne sen silmät vähä kusen väriset", ja lisää ja lähtee huoneeseeni, jossa hän myös nukkui kanssani. "Ei helvetissä ole!", huudan vielä tämän perään. Hän virnistää vielä ennen kun sulkeutuu huoneeseen.

**

Jooa

Painoin pyyhettä jalkaani. Verta vain tulvi jalastani, ja nenästäni, ja sielustani, ja sydämmestäni, ja sitä muös virtasi suonissani. Wow.

Nappasin valkoisia neliön muotoisia vanulapuilta tuntuvia lappusia pöydältä. Mistä vitusta minun pitäs tietää mitä ne on. Laiton ne haavan päälle ja otin pöydältä ikiaikaisen ystäväni, anteeksi parhaan ystäväni, joka ei koskaan ole pettänyt minua. Ystävä on nimeltään jeesus teippi, jesari, parasystäväniteippi. Mitä näitä nimiä nyt on.

Arttu oli lähtenyt hiihtämään kotiin niin nopeaa kun vain pystyi. Hannes tarvitsi apua jossain. Ja jätti minut tänne yksit kuolemaan. Joo...kyllä se ihan omasta tahdosta lähti... Ja älä vittu edes ajattele että minä oisin heittäny sen pihalle... okei ehkä ihan vähän heitin.

Repäisin teipistä paloja ja liimasin ne reiteeni. Katsahdin housujani, ne olivat muuttuneet My hero academiasta tutun Todorokin hiusten näköisiksi. Puolet valkoista ja puolet punaista.
Ovi kävi ja kuulin Lisan ja Rosan puhuvan isoon ääneen. Nousin pöntön päältä ja korjasin kamojani lattialta ja pöydältä. Äkkiä nakkelin niitä laatikoihin ja otin housuni kainalooni ja lähdin.

Hipsutin ovelle ja sujahdin sisään huoneeseeni olin sulkemassa oveani, kun kuulin Rosan huutavan äidilleen jotain häiden siirtämisestä ylihuomiselle. Siis mitä vittua?
Saako tilata oalkkamurhaajan tori.fi:stä? Suututteko?

Huokaisin ja aukaisin vaatekaappini. Kaivoin sieltä uudet housut itselleni. Astuin taaksepäin ja tunsin vain kuinka jalkani nitkahti hiukan ja pamahdin lattialle. Katsoin vain ympärilleni. Oon kai hiukan humalassa. Vaikka join vaan kaljaa. Se johtu kai siitä pillistä. Siitä sen täytyy johtua.
Nousin ylkohta oveni aukesi.
Rosa astui sisään vihaisena.

"Sinä helvetin pikku mulkku", hän sihahtaa. "Mulla on itse asiassa aika iso mulkku", naurahdan. Hän katsoo minua murhaavasti. En minä itselleni sitä murhaajaa tilannut!!

"Saatana, onko tää susta hauskaa?", hän sanoo kireänä. Nyökytän päätäni. Huomaan kuinka tätä vituttaa. Ei hätää Rosa, niin minuakin.
"Haista vittu", hän sanahtaa ja lähtee huoneestani. Jäin vain nauramaan huoneeseeni.

Puhelin? Puhelin? Puhelin!? Missä vitussa mun puhelin on? Ei vittttttuu. Se tieten tippu mun taskusta(meinasin kirjoittaa nenästä), kun Rosa tönäs mua. Se on tieten vitttu siellä Jessen aulan lattialla. Vittu. Täytyy kai siis...lähtä sinne.

**

Katsoin taloa, jo toisen kerran tänä päivänä. Seisoin samassa vesilätäkössä. Ainut oli että tällä kertaa Arttu ei ollut mukana. Nyt Jooa vittu ota siitä käestä kiinni ja koputa tuohon parin metrin päässä olevaan oveen. Kävelin oven luo ja kooutin siihen. Odotin sydämmeni hakkasi. Kohta ovi aukesi ja Jesse avasi sen. Hän näytti yllättyneeltä nähdessään minut. "Mmun puhelin jäi, tai tippu tai... ihan sama", vastaan ja pyöritän päätäni. Jesse väistyy ovelta ja kävelen tämän ohi aulaan jossa puhelimeni oleskeli. Kyykistyin sen luo ja yritin laittaa sitä päälle mutta sen vain välkkyessä ja säristessä tötesin sen olevan rikki.

"Vittu", sanahdan huokaisetn ja hakkasin sitä kämmeneeni. Saatana.
"Onko se rikki", hän käveli oven karmin kohdalle ja jäi nojailemaan siihen. "Eikö sun äiti oo kotona?", kysyn ja hän pudistaa päätään.
"Tai sin isä?", hän naurahtaa kuivasti.
"Ei se oo koskaan täälä, se rakastaa sen työtä nii helvetin paljo, ei sillä oo aikaa muulle", hän kertoo, ja murtistan huultani.

"Mä en voi laulaa", sanahdan ja hän nyökyttää ymmärtäväisenä.
"En pysty siihen vielä", jatkan ja nousen lattialta.
"Mä rupeen lähteen", sanahdan ja lähden kävelemään tämän ohi eteiseen. Tämä kuitenkin tarttuu minua kädestä ja painaa vasten itseään.

Olkaa hyvä pupuset, olkaa myös ylpeitä musta ku kirjotin teille adikteille uuden luvun jo seuraavaksi päiväksi.
Kiitos iiiiiiiiiihan kauheeeesti ku kommentoitte, teidän jokaisen kommentit saa hymyn aina huulille ja tuntuu vaa että suupielet ratkeaa ku niitä lukee. Haluan myös jokaiselle aina vastata, että tiedätte että oon ne nähny ja haluun nyt ihan muutenki niihin vastata. Se saa hyvän mielen ku niihin pääsee vastailemaan.

Ootte ihan vitun ihania♡