Ikuiset Arvet

9. Paskaa ja pakkasta

Jooa

Vitutti. Vitutti aivan saatanasti. Tottakai kaikki uskoi Matiasta ja minut oli nimetty vuoden homo ahdisteliaksi. Myös minulle kantautui tieto juoruilevilta pikku linnuilta, että Annika seurustelee Matiaksen kanssa.
Se ei nyt varsinaisesti auta mun ja Annikan välien selvittelyssä.

Koulussa meni paskasti. Kotona meni paskasti. Koulun ja kodin ulkopuolella meni paskasti. Koulussa oli Annika, Matias ja Jesse, josta näin jatkuvasti yhä kummallisempia unia. Pelastamassa mua pahaenteiseltä Matiakselta
Kotona oli Lisa. Joka ei puhunut mulle. Rosa joka kuulemma on viemässä mun huoneen, ja minä saisin siivpuskaapin kokoisen tilalle. Ja isä jonka kanssa me ei oltu puhe väleissä.
Iida ei ollut kotona.
Vapaa-ajalle jäi Santtu ja kaikki hänen "katoamiseen" riippuu ihan minne tämä on mennyt tai viety.

Artulla oli omat ongelmansa kotona, hänen kaapissa kuulemma alkoi olla kuuma. Vanhemmat ei olleet mutään malli vanhempia. Ja tyttöystävä jonka jättäminen piti miettiä sillä kaikista helpoimmalla tavalla. Eli ei satuta, ei loukkaa.

Itse halusin löytää Santun. Sen etsiminen oli vain vaikeaa, kun ei tiennyt minne päin tämä juhlien jälkeen olisi juopotellut.

**

Yö unet ei ole vahvuuteni. Niin kuin ei myöskään matikka. Unet tykkäsi ottaa matikan tunnilla, ja kaikki maailman geometriset kuviot liikkuivat päässäni kellon lyödessä kahtatoista. Ja se jatkui aamu tuimaan asti.
"Jooa?", matikan opettajan ääni kuuluu kauniin iloisesti luokan edestä. "Jos sitä nukuttas site kotona rikä tunnilla", hänen kasvoillaan oli hymy joka ihmetytti minua.
Kerrankin hyvä paivä.

Normaalisti, Alisa Pelo, matikan opettaja ruukasi olla hyvin tiukka, ja niin tarkka joka pikku asiasta, että jokainen kerta kun astuit luokkaan mietit piirsitkö sen kakkosen nyt ihan oikein.

"Voit jäädä sitten tunnin jälkeen", hän lisää ennen kuin jatkaa selittämistä.
Vittu oishan toi pitäny arvata.

**

"Eli, mä aattelin että jos Annika auttais sua noitten laskujen kanssa, voisit ehkä päästä kurssistakin läpi", hän sanoo tuijottaen kalenteriaan.
"Pitää vielä pyytää Annikalta, että haluaisiko", hän huokaisee.
Nyökytellen huokaisen itsekkin.
Vitun mahtavaa. Siis ei saakeli.
Miten vois mennä elämä paskemmin.
"Selvä, minäpä ilmottenen jos sille Anikalle sopii", hän sanahtaa minun jo ollessa lähes ulkona luokasta.

Ulkona oli loska paska keli. Ja tiesihän sen, että tämmösen kelin jälkee tuli vitummoinen pakkanen. Että ku edes ajattelet ulos menoa nii saat hypotermian. Sormet tippu jo pois ennen kun ehdit edes ajatella ulos menemistä.
Suomen talvi, paskaa ja pakkasta. Päivästä toiseen. Sit vihdoin ku on joulu, jolloin toivoisi kaiken olevan kauniisyi lumen peitossa, niin kaikki lumi sulaa pois. On ainoastaa soraa joka luistaa kenkiesi alla niin että kaadut ja lyöt hampaasi asfalttiin, tuloksena on lohennut hammas. (Minulle on käynyt näin, mutta ei kyllä joulun alla)
Kaljut puut ja niiden paljaa perseet paistoivat inhottavasti huoneen ikkunasta, kun vähän kurkkasi sälehkaihtimien välistä.

Päätin mennä kaupan kautta. Mun teki ihan vitusti mieli suklaata. Olikohan mulla menkat?
Toivottavasti ei.
Kengät märkinä astelin K-kauppaan. Tennarit olivat parhaat kumisaappaiden korvaavat, erittäin veden kestävät, ja hylkivät kaikkea paskaa, varsinkin valkoiset tennarit.

Suklaan ostettuani lähdin kaupasta. Olin kääntymässä kohti kotia, tai tietä josta pääsisin nopetden kotiin. Mutta kuullessani huutoa, mielenkiintoni heräsi ja päätin käväistä kurkkaamassa nurkan taakse.
Katsoin hetken missä kaksi miestä huusi yhdelle pojalle, kohta tämä toinen mies löi tätä poikaa.

Tunnistaessani pojan, mielenkiinto vain lisääntyi. Mutta en voinut jättää tätä hakattavaksi. Varsinkaan niin että katsoisin vierestä.

Kävelin lähemmäs. Kävelin hiljaa kihti heitä. Jesse ja toinen miehistä ei huomannut minua. Mutta kalju mies tämän huomadi minun lähestyvän ja tökkäsi kyynerpäällään siili tukkaista, lävistys nasmaista miestä, joka oli hetkeksi lakannut Jessen hakkaamisen.

"Täällä ei oo mitään, mikä kuuluis sulle, pätkä!", siili huutaa. Kävelen edelleen lähemmäs. Kalju huokaisee, ja tulee lähemmäs minua.
"Eikö tuo oo vähän epäreilua että kaks isoo miestä ryttyilee täälä paljon nuoremmalle ja luikumalle pojalle?", kysyn vittuilevasti kävellen lähemmäs kaljua muestä joka oli minusta enää parin askeleen päässä.

Tämä kohottaa nyrkkiään minua kohti. "Alaikäsen pahoinpitelystä voi saada paljo sakkoa, tai ehkä jopa vankeus tuomion", sanon tälle tyynesti. Vaikka oikeasti sydämmeni hakkasi juuri käytävää ulos rinnastani.

Hän laski nyrkkinsä. "Tuu Dennis, kyl me ne rahat saadaan myöhemminki", kalju huutaa siilille. He lähtevät kävelemään pois päin. Käännän katseeni vera sylkevään Jesseen.

Läähustan tämän viereen.
"Vai että velkoja, velkoja", vastaan ja naurahdan. Jesse näyttää mulle keskisormea.
"Onko teillä desinfiointi ainetta kotona?", katson Jessen sinisen vihreisiin silmiin. Ja sitten muualle naamaan johon oli kohonnut jo joitakin kuhmuja. Verta valui nokasta ja silmä kulmasta.

Hän nostaa minulle olkiaan. Nyökyttelin. Hyvä vastaus. Voisin kuvitella kuinka tämä mies olisi lähes tsppanut minut. Enhän mä edes tiedä vittua jostain pahoinpitelyn tuomiosta. Ainakaan jos se tehdään alaikäiselle. Aikuiselle tyyliin viikko, pari päivä sakkoa.
Mun toisessa jalassa olisi varmaan tikit semmosen körilään hakkaamisen jälkeen.

"Kiitos miuuten ku kutsuit mua luikuksi", Jesse sanoo naurahtaen.

"Ei tarvi kiittää, voin kutsuu useemminki", hymyilen tälle vastatessani. Pitkään aikaan olin iloinen.

Ei tullu luku torstaina mutta melkeen. En oikeen kerenny kirjottaa tiistana tai keskiviikkona ku oli kokeet seuraavina päivinä nii...nii. Ja sunnuntaina ei luultavasti tuu lukuu en kerkee kirjottaa varmastikkaan.

Ja hei ISO KIITOS siitä että ootte votettanu tätä niin paljo. Oon oikeesti tosi ilonen että tykkäätte mun tarinasta ja aina siitä tulee yhtä hyvä mieli. Kiitos♡♡ +sori ettei ollu kovin pitkä luku.