Ikuiset Arvet

18. Minulle ei vittuilla

Löysin hienon kuvan pinterestistä.

Ei vitsit ku olin kirjottamassa  uutta kirjaani, jonka julkaisemis ajasta ei oo mitään tietoa...oon kirjottanu 2 kokonaista lukua 3kk ja kolme lukua on jo valmiina, yhtä ei siis tarvinnut kirjoittaa, se koostuu vain kuvista.
Mutta asiaan kirjoitin dialogia kahden pojan välillä ja keskustelu meni näin.
Spolerrr!!

-minhin vittuun se saatana on taas menny?
-helvettiin
Ja en siis tiiä miks kerron teille, mut kuolen nauruun.

Jooa

Katsoin Jesseä kauhuissani. Jos hän olisi saanut housujani milliäkään alemmas, olisi valkoiseen kääröön paketoitu reiteni aika isossa osassa yölisissä keskusteluissa.
Eikä siitä tarvitse huolehtia. Sen on jo parantumaan päin, ainakin jos sitä nyt säännöllisesti puhdistelen.
Mutta se aina tuuppaa unohtumaan.
"Jos sä haluat nii sä voit nukkua noi housut jalassa, MUTTA mä voin lainata sulle niitä housuja jota sä viimeksikkin lainasit", hän kertoo vaihtoehtoja. Mietin hetken ja nyökkään.
"Nii kumpi?", hän naurahtaa ja hymyilee leveästi. Lyön itseän sisäisesti juuri ohtaan.

"Voin ottaa ne housut", sanahdan ja hän nyökkää minulle. Kohta päähäni letää kolitsi housut. Itselläni oli päällä t-paita joten paitaa en tarvinnut.
Talsoin farkkujani joita oli vedetty hiukas alemmas. Laskin käteni kipeälle reidelleni ja ajattelin minkälaisen suunnitelman tällä kertaa keksisin.

"Käyn hakeen toisen peiton", hän sanoo ja lähtee huoneesta. JES!
Äkkiä rupesin venkslaamaan housujeni kanssa. Kuitenkin aikaa meni siihen ku farkun kahe tarttui nilkkaani. Helvettisaatanavittuperkele.
Se irtosi. Ja kovaa. Käteni tuli kovaa vauhtia kohti nenääni, ja itse itseäni turpaan lyödessä, tupsahti Jesse takaisin huoneeseen.
Painoin käveni nenäni päälle, mutta kun tajusin tilanteen peitin äkkiä farkuilla reiteni.

Jesse tuijotti minua miettien. Kauan hän katseli suoraan silmiini peitto käsivarsillaan. Hän lakoi laskea katsettaan vähitelle. Kylmä hiki alkoi kiehua sisälläni. Sydämmeni hakkasi kovaa ja hänen tarkkailevan silmän alla. Tämän tarkaillessa muutenkin outoa olemustani, yritin keksiä pakokeinoa tilanteesta ja keskustelusta, mitä en tahtonut käyvän. Helvetti Jesse mitä sinä tuijotat minua tuolla lailla, voit lähtiä vittuun siitä.

Hän tiputtaa peiton lattialle.
"Mä käyn hakeen tyynyn vielä", hän sanoo tarkkailevasti ja lähtee. Äkkiä heivasin housut lentoon ja vetäisin toiset housut niiden tilalle.

**

Hyyyvin kiusallista, hyyyyvin kiusallista. Makoilin juuri Jessen vieressä tämän sängyssä, tämä oli noin viiden sentin päässä minusta. Siinä makoilimme hiljaa, paikoillamme. Pimeässä huoneessa.

Jessen puhelin tärisi. Se oli piipannut koko illan, tai yön.

"Kuka sulle tekstaa kokoajan?", kysyn, kosja hiljaisuus oli kuristaa minut hengiltä. Hän kirjoittaa viestiä ja huokaa.
"Rosa, se on ihan vitun vihanen ku en menny teille yöksi, niinku olin luvannu", hän sanoo turhauruneena.

"Mun pitää jotenki saaha lepyteltyä sitä", hän sanahtaa ja sulkee puhelimensa.
"Onnea matkaan", sanahdan kireänä ja käännän kylkeä. Vitun ärsyttävää kuunnella, kun tiedän että Rosa on rotta. Ja Matias, mutta he ansaitsevat hellyyttä ja hoivaa. Minä, enkeli poika, ehkä en ihan kuiteskaan, ansaitsen vain paskaa kilokaupalla niskaan. Mitä mä oon tehnyt? Oon tehny aika paljoki kaikkee.

Helvetti. Oon setää siten puhdas ihminen, että oon neitsyt.

"Miks oot vihanen mulle?", Jesse kysyy kohta. Huokaan ja käännyn tätä kohden. "Oot kusipää ja sinisilmänen, ihme ettei oo keltaset silmät ku pääs on nii täynnä kusta", tiuskahdan.

"Ai niinku sulla?", hän kysyy naurahtaen. "Vittu", vastaan ja hän taputtaa kylkeäni. "Kylla se siitä, älä itke pieni poika", hän sanoo lässyttäen.
"Helvetti, kuules sinä iso mies, älä vittuile siinä, mulle ei vittuilla", sanahdan virnistäen.

"Aina voi vähän vittuilla", hän vastaa ja katsoo minua sivu silmällä. Hiljaisuus laskeutuu ympätillemme.
Hitaasti siirsin kättäni lähemmäs sänkytyynyä katsoen edelleen Jessen vihreisiin silmiin. Tartuin ällöttävän tuntuiseen tyynyyn, puristin sitä käsiini tiukasti.

"Minullehan ei vittuilla", huuto kuiskaan ja lyön tätä tyynyllä kasvoille. Hän nauraa ja työntää minua kauemmas.
Edelleen läpsin tätä naamalle tyynyllä, lopettaessani, olimme vain hetkein hiljaa. Istuin hänen vieressään ja katsoin tätä tämän maatessa paksun peittonsa alla.
"Aina voi vähän vittuilla", hän kuiskaa, nuolaisee huultaa, ja tarttuu minua niskan takaa. Painaa lämpimät huulensa omilleni ja kylmät kätensä punaisille poskilleni, ja vetää niin kasvojani yhä lähemmäs omiaan. Hetkeksi hän irrotautuu ja katsoo minua silmiin. "Haiset viinalta", hön sanahtaa ja painaa huulensa uudestaan huulilleni punaisille.
Suutelin tätä takaisin ja siirryin istumaan tämän lantion päälle ja hän siirsi kätensä lantiolleni. Puraisin tämän alahuulta, ja siirryin tämän kaulalle, violetti pieni läiskä syntyi tämän kaulalle. Käteni pitivät kiinni hänen tukastaan.
Hän liutti kätensä reisilleni ja puristi sitä hiukan. Vinkaisin ja irrottauruin tämän kaulalta, pitäen edelleen tämän hiuksista kiinni.

Voi helvetin helvetti.

Poistun tämän päältä ja istun selkä tähän päin. "Mikä sun jalassa on?", hän kysyy vakavana.
"Mä katoin sitä jo aijemmin vähän", hän jatkaa, ja tiesin tämän tarkailevasta katseesta aihemmin, että hän olisi saattanut aavistaa jotain.
"Siinä on vaa pieni naarmu", sanahdan hermostuneena, mutta yritän esittää huoletonta.
Hän katsoo mua pettyneenä ja pudistaa päätä.
"Ei oo, ei siinä muuten ois paketillista menkka siteitä ympärillä", hän sanahtaa. Pidin tuosta kuvauksesta.

"Vittuh", sihahdan, murheellisena. Tunnen tämän tulevan lähemmäs, sängyn heiluessa. Hän tulee mahalleen viereeni omalta puoleltaan.
"Laske sun housut", hön sanoo kasuaalisti. Käännän pääni tähän nopeaa katsoen tätä säikähtäneenä.
Jesse nostaa kulmiaan ja nyökkään.

Aukaisin housun nauhat ja vähitellen laskin ne polviini. Hänen katseensa asettuu reiteeni joka oli siteellä kääritty, ja vähän teipattu. Maalarin teippiä ja jesaria vähä sinne tänne niin kyllä on kun uuden veroinen...

"Aukase se", hän nylkkää reittäni kohden. Jesse sytyttää pöytälampun ja katso reittäni odottavaisena. Katson häntä ja reittäni vuorotellen.
Jesse on kärsimätön.

Lähen ottamaan teippejä pois ja pujotelen sidettä veidestäni.
Sen alta alkaa paljastua punertava tulehtunut reisi ja tikit joista pari oli jo katkennut. Jessen reaktio oli ymmärrettävä.
"Ei saatana, ei vittu", hän hoki voimasanoja toinen toisensa perään. 

"Mikä helvetti tuo on", hän huuto kuiskaa minulle ja katsoin häntä aukoen suutani. Hän oli vihaisen ja tuijotti minua sen mukaisella ilmeellä.
En ollut koskaan nähnyt tätä ilmettä hänellä.
"Miks helvetissä sua kiinnostaa ku ei sua kiinnosta muutkaan mun sanomat tai tehdyt asiat", sanahdan vihaisena.

"Eiku hei joo, ei mua kiinnostakkaan", hän heittäytyy sänkyyn ja alkaa nukkumaan selkä minuun päin.

Aika nopeaa kirjottelin teille tän osan. Joten varmaan viikon sisälle en edes alota uutta, vältämättä. Aina tulee tehtyä vähän vastaan puheidensa. Kirjottelen siis vähän sitä alussa mainittua tarinaa. Sekin sattuu olemaan enimmäkseen bxb...vaikka kertookin 4-5 ihmisestä.

Mutta kertokaapa mitä mieltä ootte koronasta. Minun mielipide= ei ole paras ystävä. Koulut suljetaan keskiviikkona, eikä se hirveesti auta mun tekemättömiä kokeita läksyparkissa ja tulevaisuudessa.
Niin yhdellä sanalla voisin sanoa että paskaa on.

Kiitos kun luit♡

Ps. Rakastan teijän kommentteja yli kaiken. Tulee hyvä mieli kun tuotte teijän ihanan positiivista energiaa pienilläki sanoilla ja muutenki ootte ollu ihanan kannustavia. Ootte ihania, kiitos siitä♡