Ikuiset Arvet

16. "Oot läski"

Jooa

"Moikka äiti, mites menee", kysyn lievästi humalaisena kiven lohkareelta. Kiven murikka ei kuite kaan vastannut, ihme... yritin suuttuneena potkaista sitä, mutta jalkani heilahti kaarella ohi ja kaaduin selälleen. "Vittu",
Viinaa kaatui hupparilleni ja hoiperrellen yritin päästä pystyyn, mutta maahan minä jäin. Katsoin mummeroa joka oli viemässä kukkia jonkun omaisensa haudalle. Tällä oli ruskea takki ja punainen paidan helma kurkisti takin alta. Kiharat mustat hiukset heiluivat tuulessa  Tämä katsoi minua järkyttyneenä. Otan sen kohteluaisuutena.

"Moikkelis koikkelis!", huusin mummolle jonka ilme muuttui järkyttyneestä säikähtäneeksi. Tämä laski muovisen putkilon jäälle ja sytytti sytkärillää kyntillää viidettäkymmenettä kertaa, tuulen samuttaessa liekin jatkuvasti. Hetken päästä hän lähti rivakkaan loikkimaan pois.
En kyllä olisi itsekkään jäänyt katsomaan. Olisin lähtenyt samaa vauhtia kun tämä mummo. Katsoin tämän perään vielä. Hän katsoi taakseen ja vilkutin tälle sitten.
Ei vilkuttanu takas.

"Ei sitten, en määkään ois vilkuttanu sulle", sanahdan itselleni ja katsahdan äitin hautaa. Katsoin kuinka kultainen teksit kivessä oli alkanut rapistua. "Mitä mä äiti teen? Mulla ei oo mitään tarkotusta, mä en tiiä kuinka mä voisin auttaa Santun äitiä. Jesse ei usko mua, ja mä en uskalla kertoo Annikalle MatiaksestaMatiaksestamm ja isä ei osaa olla isä mulle, se ei ymmärrä mua", vuodatan kivelle ja hörppään pullosta kirkasta litkua. Se polttelee kurkkuani ja irvistän kun tunnen sen valuvan mahaani. "Haluutko säkin?", kysyn ja kaadan hiukan tätä mytrkkyä multaan joka on vähän jo paljastunut lumen ja jään alta.

"HelVettI muN HousUt On iHAn mäRät", nauran ja nousen ylös vaivalloisesti. "Hei poika!", käännyn katsomaan huudon suuntaan. Helvetti.

Jesse

"Helvetin paskiainen, minkä takia mä sotkin sut koskaan mun elämään", tuhahdan tuskistuneena. Kurtistan kulmia ja pysähdyn miettimään. Itseasiassa, se sotki mut sen elämään", puhun itselleni ja saan ohi kulkevalta juoksialta naurahdukset. Oon oikeesti sekasin, en tiiä mikä mua vaivas, en tuukannut puhua itselleni. Nyt pitäs löytää se helkkarin penikka.

Rosa ei tykännyt ajatuksesta lähteä kesken kaiken kauhuelokuvan, mutta halusi tämäkin löytää Jooan. Kuitenkin viesteillä pommittaminen ja kotiin takaisin pyytäminen oli turhauttavaa. Tämä oli ihana tyttö ja muuta, enkä halunnut uskoa Jooan sanoja, siitä että hän olisi minua pettänyt. Kun kerta tuntui että Matiaksen ja tämäm veli puolen välillä oli jotain. Vaikka tuntui että tämä sääti jokaisen olemassa olevan ihmisen kanssa.
Mutta kun Matiakseen tutustui niin hän on mukava ja hauskaa seuraa.

Kun minullacei ollut mitään tietoa siitä missä tämä kyseinen tikku ukko jota etsin mahtoi olla päätin kysyä Annikalta.

"Moi", Annika vadtasi väsyneenä.

"Sori jos herätin", sanon heti aluksi ja tämä sanoi sen olevan okei.
"Mä vaan mietin että oisko sulla mitää haljua siitä missä Jooa mahtaa liikkua tämmösenä päivänä", kysyn toiveikkaana. Hän hiljenee hetkeksi miettiäkseen.
"Sinuna tarkistaisin hautausmaan heti aluksi, kuitenki aattelee et sen äiti n  hauta on siellä. Jos siellä ei näy nii kaupungilta, sieel K-kaupan nurkalla se saattaa nuikkua, jopa humalassa ja vika mikä tulis mieleen ois yks puisto, rannan lähellä sellä on pari kiikkua ja muut roskaa, semmonen tauhallinen paikka", kän lopettaa luettelonsa ja kiitän tätä ja pahoittelen vielä herätystä. Tämä toivottaa onnea ja kertoi yrittävänsä tavoittaa Jooaa aina puolen tunnin väkein.

Pekan antamasta taskulampusta oli hyötyä, seitsämän jälkeen valoisuus oli paskaa. Vesi lätäköiden täyttämä dora tie muistutti jo hiukan Atlantia tai Tyyneä merta. Hatkutsen kumiveneen hankkimista.

Aluksi päätin poiketa hautausmaalla, ja sieltä löytyi viina pullo särkyneenä. Uskoisin tämän kaatuneen ja rikkoneen sen. Mutten ollut varma mihin hän oli täältä lähtenyt.
K-kaupalle? En usko. Mutta kannattaahan se tarkistaa.

Kävely matka Koolle oli tarpeeksi pitkä. Ei tarvinnut olla pidempi. Mutta poika ei ollut siellä silloinkaan. Entä jos ,Jooa tulee tänne jälkeen kun minä lähden? Vitun vaikeeta. Lähden puistoon, en jaksa seisoo ja ottaa tääläkään.

Kuralätäkön kautta kun kulkee nii ei ainakaan tarvii pelätä että kulkee kuivissa kengissä. Helvetti. Kengät on niinkun tynnyri täynnä vettä kun ois ihan takotuksella kaajettu vettä suoraan kenkään.
Asfaltti tie oli vähemmän vetinen, sitä pitkin olisi pääsdyt luistelemaan, mutta ainut ogelma oli kivet jotka oli lyöty maahan estämään liukastumista, mutta entä jos liukastuu kiviin? (Minulle käynyt näin, katkaisin samalla hampaani🙏)

Talot alkoivat vaihtumaan puiksi. Safaltin tilalle tuli jälleen soraa. Vesi oli täyttönyt suurimman osan tiestä joka pakotti sinut kävelemään koiran paskassa. Jalkani olivat jäässä, kun ilma oli alkanut pakastua. Voin vain kuvitella kiunka jäässä Jooa oli jos hän oli sammunut ojaan.

Onneksi ei. Yhdessä näissä keinuissa istui poika. Huppu päässä, kalja pullo toisessa kädessä joka roikkui keinun vierellä. Tämän kasvot olivat kohti maata ja hän istui kiikussa velttona. Hälkkäsin tänän öuo ja välittömästi otin tämän leuasta kiinni ja laitoin tämän jatsomaan minua silmiin.

"Helvetin kusipää ymmärrät...", ketkesin jo saarnata ennen kuin näin tämän kasvot. Tällä tuli verta nokasta ja huulesta. Tämä katsoi minua hiljaisena silmiin. Kirkkaan keltaiset silmät olivat hyytyneet ja tämän ruskeat hiukset olivat liimautuneet tämän otsaan.
"Mä vien sut kotiin", sanon ja otan tätä kainaloiden alta kiinni.
"Mä en haluu mennä kotiin", hän sanoo rimpuillessan irti otteestani.
"Enkä mä haluu tulla sun kaa", hän jatkaa. "Sä et haluu et mä tuun sun mukaan, sä et oikeesti edes halunnut tulla etsimään mua, sä vaan attelit että ois kohteliasta", hän sanoo sammaltaen ja tyyhkäisee silmiään.
Hän haukottelee perään.

"Jos mä en ois halunnu löytää sua, nii mä oisin menny vaan mäkkäriin ja sitten kertonu sun iskälle etten löytänyt sua, nyt me mennään. Tuut vaikka meille jos et halua mennä kotiin röllin näkösenä, voit sitten huomenna mennä kotiin kultakutkrin näköisenä ja kouluun jo toivottavasti ylihuomenna, ellei darra oo sairaus", virnistän ja Jooa näyttää minulle keski sormea. "Tuu reppu selkään", sanahdan ja hän kiipeää selkääni.

"Oot läski, painat paljon", sanahdan.

"Oot vaa heikko, painan höyhenen verran", hän vastaa. "Kiitos".

Okeii en oo kirjottanu nyt hetkeen, ja johtuu ihan siitä et oon kahtonu sarjoja liikaa ja että mulka on paljo kokeita nyt ennen mun "hiihtolomaa",
Olen rippileirillä tuolloin eli viikon päästä. Ens viikolla viel 2 koetta, nii ei nii kauheesti joten kerkeen ehkä jo alottaa uutta lukua.
Kertokaa jos löytyy  kitjitus virheitä♡