Ikuiset Arvet

5. En tienny että Jesse on trans

Tartteen kyllä pointsit näistä mun luvun nimistä.

Jooa

Se vitun jättiläinen. Olin ettiny sitä varmaa tunnin. "Se vitun mulkku katos", sanon ärsyyntuneena Santulle joka kuolaa olohuoneen keskellä bailaavaa Arttua. "Sinuna iskisin kiinni ennenku joku muu ehtii", sanon tuolle virnistäen.
"Ai mää en tienny et Jesse on trans", Santtu sanoo.

"Täh?!", katson tätä niin vitun isot kysymysmerkit pääni ympärillä ettei mitään rajaa. "Ku sää sanoit että sen mulkku katos", Santtu sanoo edelleen tuijottaen Arttua.

"Eiku Jesse on mulkku, se katos viinojen kaa johonki", sanon tälle ja tämä nyökyttelee. Tönäisen Santtua hiukan ja tämä noituu minulle.

"Nyt sää meet hankkii sitä munaa, ja heti!", huudan ja tökkään Santun lipaston luota olkkarin keskellä tanssivaa Arttua kohti. Itse lähden etsimään sen mulkeron. Kävelin valkeat ei narisevat portaat ylös. Seinillä oli valokuvia. Mutta niissä ei ollut Matias vaan Jesse. En tiennykkää että Jesse asuu täällä.

Tapsuttelin käytävää pitkin kohti valkoista huoneen ovea jossa oli juliste. Veikkaisin että Jessen pikkuvrljen kuva. Hän esiintyi monessa valokuvassa jota oli seinillä.
Aukaisin oven.

Huone oli pimeä. Muusikki hiljentyi heti kun astuin huoneeseen. Seinillä oli paljon jalkapalloilioista ja muista urheilioista kuvia. Pehmeä matto varpaideni alla oli pehmeä. Luonnollisesti. Katsahdin ikkunasta nähden kaksi ihmistä metsin pientareella. Nämä näyttivät riitelevän. Siellä oli tyttö ja poika.

Ovi aukesi. Annika seisoi ovi aukossa. Katsoin tätä säikähtäneenä.
"Säikäytinkö mä sut?", hän kysyy ja hymyilee. Hän huokaisee. "Mites sun jalka? Kipee?", Annika kysyy ja nään inhon paistavan tämän kasvoilta.

"Sä et ymmärrä kuinka vaikee mun oli mennä kouluun sen jälkeen mitä sä teit", sanon vihaisena.

"Hm, sitä mää toivoinki", hän sanoo vienistäen.
"Sä oot kauhee, sä vaan vedit mut kaapista, sä et tiiäkkää kuinka paljon mä joudun esittään että kaikki ois ok!", sanon itku kurkussa.
Annika katsoo minua hetken. Virne tämän kasvoilta on kadonnut. Hän vain hymähtää ja lähtee.
Tuon ämmän haluaisin työntää kuuseen.

**

Jesse seisoi vessan oven edessä.
"Jesse, nyt sää  oot mulle velkaa koko pullon!", huudan tälle samalla juosten tämän luokse. Hän katsoo mua hieman ahdistuneena ja puree huultaan.
"Sulla ei oikeesti taija olla sitä, vai?", nostan kulmiani. Pitkä poika nyökyttää hiukan päätään.

"Mä annoin ne yhille tyypeille", hän sanoo ja välttelee katsettani. Nostan kulmiani. "Keille tyypeille?"

"No en mä ny sulle rupee avautuun", hän huokaisee ja on lähössä jo pois.
"Hei, mä hankin ne viinat mun on oikeus kuulla", sanon. Mitä teenkään viinan takia. No tämä Matias vai kuka nämä juhlat oli ikinä jätkännytkään, sillä en tiennyt oliko nämä nyt Matiaksen vai Jessen juhlat. Mutta kuiteski nii tämä ei kyllä osannut tehdä boolia. Aaaaivan liian vähä alkomahooleja.

Jesse ottaa minua ohuesta käsivarresta kiinni ja vetää minut huoneeseen vessan vieressä. Sielä oli pimeää. En nähnyt eteeni. Ainoastaan ikkunasta hiukan kimmeltävä pihavalojen loiste kimposi huoneeseen, luoden sinne himmeän loiston. "Mä oon ve..", Jessen lause loppuu kesken, kun kova kirkumisen ääni kuuluu alhaalta. Käänsimme nopeaa katseemme kohti huoneen ovea. Jesse lähti vauhdilla ulos huoneesta ja kuului vain töminää tämän kavutessa portaat alas.

Lähdin itsekkin hitaasti ulos huoneesta ja kohta kuuluu kun joku kirkaisee. Nopeampaa menen portaat alas ja hilppasen ovelle joka on raollaan. Aukaisin oven ja sininen valo hehkui valkoisten portaoden alapäässä. Katsoin lähes tyhjään olohuoneeseen jossa ainoastaan oli pari ihmistä toiset nuolivat sohvalla ja toiset katsoivat vierestä.

Astelin varovasti portaat alas ja näin jotain jota itsekkin olisin halunnut omistaa. Uima-allas. Ihmisiä oli uima-altaassa vaatteet päällä pulikoimassa. Voin kuvitella kuinka kirpaisisi koivesta kun tuonne tippuisi.

"Ai helvetti", tämä se tästä vielä puuttuikin, löin jalkani portaiden kaiteeseen. Silmääni pisti koira. Koira jolla oli villapaita se seisoi altaan vieressä. Lähdin hymyillen tätä kohti.
"Jooa hei se on vähä vihanen", kuulen Jessen huutavan, mutta kyykistyn ja taputan sitä luokseni. Koira kävelee eteeni häntää heiluttaen. Silitän tätä lyhyt karvaista otusta, joka oli pehmeämpi kuin äkäinen kissani.
(Käykää kattoon hahmot osaa ja Jessen palikkaa siellä nii tiiätte milta koiruus näyttää)

Nousen ylös vaivalloisesti. Sillä jalkaani sattui yhä. Näin kuinka toisella puolella allasta Arttu katsoi minua kysyvänä. Vältin tämän katsetta. Kohta ystäväni oi kävellyt viereeni. Tämän nappipaita oli hiukan auki.

Huuleni raoittui hieman. Arttu otti minua hihasta. Veti minut johonkin komeroon ja sulki oven.
"Ootko sä puhistanu tota?", Arttu kysyy hiukan ärtyneenä. Purin huultani. "Näytä sitä", Arttu sanahtaa vakavalla ilmeellä.

Huokaisin ja aukaisin housun nappini. Laskin mustia housujani. Paljastui reisi jonka ympärillä oli valkoinen vaippa. Arttu irrotti käärön toisen pään ja alkoi pujottaa sidettä jalkani ympäiltä pois.

"Ei saatana Jooa", Arttu sihahtaa ja hipaisee huikan haavan reunaa. Inahdan ja irvistä.
"Sä et tiiäkkään mitä voi tapahtua jos tää tulehtuu vielä pahemmin", Arttu katsoo vakavana keltaisiin silmiini.

"Soitat lääkäriin, tai käsket faijas soittaa, jos teistä kumpikasn ei soita nii mää soitan", hän huolehtii.
"Nyt, sä ootat täällä ja mä haen puhistus ainetta", Arttu sanoo. Kuitenkin suljen huosuni siksi aikaa että tämä palaa koska jos joku tulisi tänne niin, voisi näyttää hiukan oudolta jos olen tällä housut puoli nilkoissa ja reisi auki. Ustuin pöydälle odotin Artun tuloa.

Ovi aukesi. Kuitenkin Artun siasta Matias seisoo ovi aukossa. Tämä ei sano sanaakaan tämä vaan kävelee eteeni ja painaa rajusti huulensa kaulaani. Tämän käsi on suullani niin etten pysty ääntämäänkään.

Tämä painaa kätensä kipeälle reidelleni ja puristaa sitä. Kohta hän näykkää kaulaani. Kyynel vierahtaa silmästäni. Pukkaan kovaa Natiasta ja tämä irtoaa minusta. Ilmeusesti tämä ei kuitenkaan pidä siitä ja nyrkki kohoaa silmääni. Tämä tarraa paidastani ja astelee ovelle riuhtaisee sen auki ja kohta heittää minut altaaseen. Ja näin tietenkin tapahtuu, kun en toivo sitä.

"Se-tuo suuteli mua", Matias huutaa osoittaen minua. Itse yritän pysyä pinnalla. Joku auttaa minut reunalle. Hyppään istumaan altaan reunalle.
"Joo, minä tunkeuduin tuonne komeroon ja purin sua kaulasta, agressiivisetsti väkisin muutenki suutelin sua ja sitte ku työnsit mut pois nii löin sua silmään", huusin vihaisena. Kaikki oli hiljaa, kohta ihmiset tuijottivat minua oudoksuvasti ja pyörivät Matiaksen kanssa.

Krääk! Tartteen draamaa. Enemmän. Paaaljon draamaaaa. Rakastan raamaisia kirjoja ja elokuvia ja kaikkee muuta. Mutta omaan elämään en draamaa khyl kaipaa. Mutta sitä kyllä  pursuaa joka ovesta ja ikkunasta.

Jus tapasin sellasen mermin tuolla instagramin puolella. Että:
Kun sulla ei ole parisuhdetta, mutta sulla on silti parisuhde ongelmia.

Nii se kyllä kuvaa mua tosi hyvin.
Siinä oli siis semmosen apinan kuva.

Ja jos jotaki kiinnostaa nii mun instagram on empupuuh:)