Ikuiset Arvet

15. Prinssi uljas

Arttu

"Arttuu, sun pitää tulla auttaan", serkkuni anelee ja vetää minua sormesta kohti palapeliä joka on tuhannen palasina levitettynä huoneeni lattialle. Hän saa titten siivota.
"Kuules Yvonne, jos Aidan auttais sua?", sanon ja nyökkään sängyllä makaavaa poijan pätkylää kohti. "Aidan, help me pleaseee", hän huutaa englanniksi isoveljelleen. Hän murahtaa ja mulkaisee minua.
"Ok", hän huokaa ja kömpii sängyltä.

Tätini on naimisissa englantilaisen miehen kanssa. He asuivat myös siellä. Tästä johtuvat engannin kieliset nimet ja että 4v serkkuni osasi puhua sitä kieltä.
"Arttu?", isäni kurkkaa ovesta.
"Mm?", nostan kulmiani.

"Me lähetään Linnen kaa nyt kauppaan, vahtisitko serkkujasi hetken?", huokaisen ja nyökyttelen.
"Joo, sitähän mä olen tehnyt koko päivän", mulkaisen isää joka virnistää.
"Hyvää harjoitusta, teini-ikäinen angsti poika ja melkein uhmassa oleva vilkas pikku tyttö", hän sanahtaa jo lähtiessään pois päin huoneeltani. Näytän kieltä ovi aukolle jossa ei edes seisonut kukaan. Viisas minä.

Puhelimeni soi. Santun äiti.

"Moi?", vastaan. Hän nyyhkyttää. "Onko jotain sattunut?", kysyn huolestuneena. En kuule vastausta. Katsoin serkkujani kulmat kurtussa odottaen jonkinlaista vastausta. He ovat yhtä ihmeissään katseestani. "Ei me olla tehty mitään", Yvonne sanoo veljelleen ja Aiden nostaa tälle vain olkiaan.
"Huhuu", katsahdan puhelimen näyttöä ja nostan sen takaisin korvalleni.
Hannes ilmestyy Noelin kanssa ovelle. Näytän tälle etusormea, sarkoittaen että olisivat vielä hiljaa.
"Santun etsinnät on lopetettu eilen", Santun äiti purskahtaa itkuun. Hengitykseni pysähtyy katson vain Hannesta, jolloin vapaa käteni nousee kasvoilleni. Silmäni suurenevat ja niitä alkaa kirvellä.
"Ei helvetti, voi saatana", on ainoat sanat mitä saan suustani. "Aiden mm Arttuliina sano ruman sanan", Yvonne osoittaa minua.

"O-ootko soittanu Jooalle?", kysyn nyyhkäisten ja enkä kiinnitä huomiota serkkuihini. "Yritin kyllä, muttei hän vastannut", hän vastaa jolloin pyyhkäisen toista silmääni, turhaan.

Hannes ja Noel katsovat minua kummastuneina, kun lopetan puhelun. Istahdan sängylle ja painan pääni käsiini. "Arttu?", Noel sanoo nimeni kysyvänä ja kuulen sen huolestuneisuuden tämän harvinaisen hyvän näköisen jätkän äänestä.

"Santun ehtinnät on lopetettu", sanon suoraan. Jolloin molemmatkin ovat hiljaa. "Mää en ymmärrä miten niin paskat polliisit voi päästä etes töihin. Helvetti ku ossaavat vaa mehtässä rymytä", sihahdan ja katso veljeäni.

"Helvetti ja ku Jooa kuulee, vittu se on nytki humalassa tylii", sanahdan ja huokaan. Kuulen Hanneksen murahtavan.
"Sillä pojalla ei taija mennä hirveen hyvin?", Noelin äänen sävy on kysyvä, katson tätä kulmat ylhäällä.
"Ne ei tosiaankaa, mutta kenellä menis", sanon ja naurahdan kuivasti.

"No Noelillahan on häät kesällä", Hannes sanahtaa ja tökkää tätä kylkeen. Sydämmeni jättää lyönnin välistä. Täh? Häät? En tienny et se seurustelee... katson heitä ja teen pienen teko hymyn.
"Auttaa hirveesti..", sanon hiljaa.

"Miksi Arttu itkee, miksi Hannes?", Hannes katsoo pientä tyttöä hiukan hymyillen ja vastaa, "mikset kysyisi häneltä itseltä?", Hannes ja Noel häippäävät ovelra ja jättävät meidät yksin huoneeseen. "Miksi sä itket, ei pojat itke."

**

Olin päättäny ottaa päikkärit. Faija ja Linne oli tullu kotii jo aikoja sitte ja Yvonne oli kertonu hirveää kauhutarinaa siitä mitä oli käyny ja kuinka mä olin sanonu pari kirottua sanaa. Isä oli kauhistellu ja näytti etusormea jolloin Yvonne oli vain nauranut.
Aiden lähti kylälle ja mut patistettii laittaa ruokaa koska Linne oli Yvonnen kanssa ja isän piti päästä katsomaan hiihtoa. Selvä homma. Arttu keittiöön tekemään paskaa ja muut joutuu sen syömään.
Jos saatte ruoka myrkytyksen nii mää en oo tehny tätä ruokaa.
Eiku jauheliha pannulle ja potut poreilee nii on jotaki mitä syyä.

Paistaessani jauhelihaa kuulin vain kuinka puhelimeni viesti ääni huusi jonkun pommittaessani minua viesteillä. Jooan isä ja Annika olivat pistäneet minulle lukuisia viestejä.

"Äitisi muuten soitteli, olisi kuulemma mukavaa jos menisit seuraavalla lomalla käymään", isä sanoo kun seison olohuoneen pöydän vieressä lukien viestejä. Katsahdan isaa ja mutisen jotain. "Mikä siinä puhelimessa nii mielen kiintosta on?", hän sanoo tuskaisena ja laittaa telkkaria suuremmallesuuremmalle sillä Yvonne huusi jotain leikiessään.

Kohta talossa vallitsee hirveä meteli kun Yvonne huutaa kovempaa ja isä laittaa äänenvoimakkuuta koko ajan suuremmalle.
"Saat isä tehä ton ruoan nyt loppuun, mulla on menoa nyt", sanahdan ja ssuljen puhelimeni, isä katsoi minua kummissaan kun lähdin eteiseen.

"Hei poika, mihin matka minähän käskin si-". "Ei nyt kerkee on kiirekiire tuun joskus", huudan ja panen takkia kiireissäni päälle.
"No tuleppa sitten joskus..", hän tuhahtaa ja kävelee keittiöön. Pieni palaneen käry alkoi leijailla ilmassa ja saavutti nenäni nopeaa. Solmin kenkiäni nopeaa etten ehtisi saada arestia.

"ARTTU SAATANA, VITTU JAUHELLIHA, LÄHETÄN SUT ÄITIS LUO PAHVILAATIKOSSA", kuulin isän huutavan perääni juuri ennen kuin sain oven läimästyä kiinni. Ilmeisesti oon menossa äitin luo jo lähiaikoina.

**
(En tiiä oonko kertonu tai sanonu jossain luvussa mikä on Jooan isän nimi mut en muista nii sen nimi on tästä lähtien nyt vaikka Pekka)

Pimpotin oveen jossa luki kaksi eri sukunimeä. Jooan isän ja tietenkin Jooan ja hänen isä uuden nais ystävän sukunimi. Ovi avautui ja tämän isä katsoi minua ja päästi minut sitten sisään.

"Siitä on jo viis tuntia ku se lähti", Jooan isä kertoo ja ottaa kupposia kaapista kun itse otan vaatteitani pois. "Se ei kertonu mihin se lähti, mutta ei se selvin päin oo", hän sanoo ja nyökkään hänen sanomisilleen tietäväisenä että hän on oikeassa.
"Vuosipäivä?", nostan kumaani kysyvänä ja istahdan keittiön tuolille hänen kaataessa minulle kahvia.
Jooan isän suupielet lähtevät maatakohti ja hän nostaa lasejaan, vuorostaan nyökytellen.
"Tasan neljä vuotta, tää on sille pojalle paha paikka, se esittää hirveen kovaa mutta oikeasti onkin hirvee herkkis", hän sanoo hiukan huolestuneena.

"En mää muuten ois huolissani, mutta pelottaa että se tekee itelleen jotain tai paleltuu, yöksi on luvattu pakkasta",  hän hörppää kahviaan ja katsahtaa selkäni taakse.

"Onko Jesse kuullu Jooasta mitään?", Pekka kysyy Jesseltä joka ilmestyy minunkin näkökentään. Hän kaivaa kahvia kaapista ja kaataa kahvia sinne pannusta, joka lepää pöydällä minun ja Pekan välissä patalapun päällä.
"En, onko jotain sattunu?", hän reahoi hiukan säikähtäen. Hän välittää Jooa, älä tee mitään.

"Se on nyt aika herkässä tilassa ja se pitäs löytää ennen iltaa, voisitko sä käydä vähä kahtelemassa, etkö sinä tiiä nuo paikat aika hyvin. Me Artun kaa päivystetään täällä", hän selittää Jesselle joka hörppää kahviaan.
"Voin hakee sulle taskulampun ylhäältä, siellä on kohta pimeää", hän sanoo ja nousee penkiltä ja kipuaa yläkertaan.

"Prinssi uljas pelastaa", sanahdan ja katson tätä huvittuneena.
"Hahah, mä seurustelen", hän naurahtaa kuivasti.
"Nii mäki tein, en enää ja tuntuu paljo oikeemmalta, mä osaan lukee ihmisiä, sä et tykkää olla tossa suhteessa", selitän ja tiedän tämän kohta suuttuvan. Voin nähdä jo sen savun jota nousee tämän korvista.

"Helvetti, mä oon hetero etkä sä tiiä mitään musta ja mun suhteesta ja tunteista", hän tiuskaisee hiljaa niin ettei Jooan faija kuule.
"Tässä", Pekka ojentaa lampun Jessen kuiviin käsiin. Sisäisesti irvistän. Vihaan miltä ne näyttävät pienine haavoineen.

"Toivottavasti löydät hänet ennen pimeää", hän vielä sanoo ja istahtaa takaisin tuolille.

Sun isaksin välittää susta. Mäkin välitän.

Ja 15 luku on valmis. Oisin vielä erittäin halukas tekeen se Q&A:n jos mitenkään jaksatte laittaa mulle teijän kysymyksiä..?♡ ja koska 2K tuli täyteen nii ainaki sen kunniaksi.

Kiitos tooosi paljon ku luit♡♡