Hold On To Hopeless

8.

Seuraavana aamuna herään täysin vieraasta sängystä. Missä helvetissä oikein olen? Katselen hieman ympärilleni, ja olen vähällä saada jonkun kohtauksen, kun huomaan jonkun pojan makaavan vieressäni.

"Ja mitähän vittua nyt?" Ihmettelen ääneen.

Poika naurahtaa. "No huomenta vaan sullekin päivänsäde. Heräsithän säki tähän päivään." Tuo sanoo ja kääntää kylkeään, jolloin näen hänen kasvonsa.

"Joel?" Sanon erittäin kummastuneena, kun tunnistan tyypin kasvot. En pysty näkemään itseäni, mutta veikkaanpa, että tämänhetkinen ilmeeni on todellakin näkemisen arvoinen.

"Juu, minähän se." Tuo toteaa huvittuneena.

"Missä me ollaan?" Kysyn sitten, sillä olisihan se ihan kiva tietää.

"Aleksilla. Sammuit sillon illasta nii jäätiin tänne nukkuu." Poika kertoo.

"Sammuin? Mitä mä oon sit oikein touhunnu?" Kummastelen.

"Eksä muista?" Tuo kysyy, ja pudistan päätäni vastaukseksi. Nyt alkoi hieman pelottaa.

"Nii mä vähä arvelinki. Noh, ekaks sulle tuli huono olo nii autoin sut vessaan, missä sä oksensit jonku aikaa. Sit ku sun olo helpotti nii kysyin et oltasko palattu takas jätkien luo, mut sulla oliki vähä muita suunnitelmia." Poika alkaa kertomaan.

"Jaa mitähän suunnitelmia?" Yritän muistaa, ja asentoa vaihtaessani satun vilkaisemaan peiton alle. "Juu älä sanokaan mitään, taidan jo arvata loput." Sanon kasvojeni muuttuessa varmaan paloautoakin punaisemmaksi, kun tajuan meidän molempien olevan alasti peiton alla.

"Joo se tilanne tais tosiaan vähä eskaloitua." Joel sanoo niskaansa raapien.

"Ai vähän? Ei jumalauta et hyppään ihan just kaivoon oikeesti." Nolostun ja hautaan pääni tyynyyn.

"Ai oliks se nyt noin paha?" Poika kysyy.

"Vai oliko? No kuule oli se. Ensin juon itteni ihan kaatokuntoon, ja ku se ei vielä riitä nii päätän sitte mennä sänkyyn sun kanssa. Eikä siis sillä että sussa olis mitään vikaa, ei todellakaa. Musta ois vaa ollu kiva tutustuu suhun paremmin, mut eipä siitä nyt enää mitään tuu ku menin järjestää tämmösen pikku kohtauksen." Selitän.

"Miksei tulis?" Tuo kysyy hieman ihmeissään.

"No haloo, kelaa nyt miten kiusalliset meidän välit tulee olemaan tän jälkeen. Ja mitä pojatki aattelee musta ku kuulee tästä." Panikoin.

"Hei rauhotu, ei oo noi vakavaa. Ollaan molemmat vaan ihmisiä ja meillä nyt sattuu olemaan välillä haluja toisia kohtaan. Oltiin molemmat kännissä ja päätettiin yhessä mennä sänkyyn, koska se tuntu sillon hyvältä ajatukselta. Se oli pelkkää kännisekoilua Milena, no big deal. Ja vaikka ollaanki jätkien kanssa tosi läheisiä, nii ei niittenkää tarvii tietää ihan kaikkee mun tekemisistä." Poika rauhoittelee.

Hei, tuohan on itseasiassa ihan hyvä pointti.
"Mm no toi on kyl totta, ehkä mä panikoin turhaan." Sanon nostaessani katseeni pois tyynystä.

"Se oli pelkkää seksiä, eikä tuskin merkinny kummallekaan mitään sen ihmeellisempää. Mun puolesta voidaan vaikka unohtaa koko juttu jos se tuntuu susta helpommalta. Ei tän tarvii vaikuttaa meidän väleihin mitenkää." Joel toteaa. Miten tuo osaakin ajatella noin fiksusti krapulassa?

"Mua vois kyllä helpottaa, jos ei tarviis puhuu tästä enää tän enempää. On nii hirvee olo jo muutenki." Sanon.

"Noni, se on sillä selvä. Asia on nyt loppuun käsitelty ja siitä ei enää puhuta. Elämä voi jatkuu ihan normaalisti. Poika sanahtaa, ja hymähdän vastaukseksi.

Emme sano enää mitään. Jäämme kumpikin vain sänkyyn makaamaan, ja taidammekin nukahtaa vielä uudestaan.

——

Nukuimme vielä muutaman tunnin, jonka jälkeen tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että on jo korkea aika nousta ylös.

"Onkohan täällä muita ku Aleksi?" Mietin kiskoessani farkkuja jalkaan.

"Mä veikkaan et jätkät on kyl jääny tänne yöks." Joel mutisee hupparinsa sisässä, pukien sitä juuri ylleen.

"Nii no kohtahan se selviää." Totean.

Kun olemme molemmat saaneet puettua, lähdemme yhdessä alakertaan. Siellähän kaikki viisi muuta poikaa ovatkin häärimässä ympäri keittiötä. Kuulostaa siltä, että heillä on parhaillaan menossa taistelu siitä, kuka saa viimeisen kupin kahvia.

"No vittu ota se sitte, mä keitän lisää." Aleksi antaa periksi Ollille.

En voi olla nauramatta noille. "Täällä te isot pojat tappelette yhestä kahvikupillisesta." Sanon huvittuneena.

"Ai kato teitäki näkee vielä joskus, minne te oikei katositte eilen?" Niko kysyy.

"Milenaa alko oksettaa nii autoin sen vessaan, etkö muista vai." Joel vastaa tuolle.

"Muistan muistan." Niko vastaa ja hörppää kahviaan.

"Nii että ihan siellä oltiin. Pitääkö mun nyt tässä jokskuks tilivelvolliseks sulle ruveta?" Joel yrittää vaihtaa puheenaihetta.

"Eeei tarvi." Niko sanahtaa. Mihinköhän tämäkin keskustelu mahtaa vielä johtaa?

"Ettekste huomaa ku se yrittää vaihtaa puheenaihetta. On tainnu Hokalla käydä flaksi ku noi vaikeeks menee." Joonas virnuilee.

"Pidä sinä hattarapää vaan se turpas kiinni ku et mistään mitään tiiä." Joel murahtaa.

Pojat naurahtavat. Minusta tässä ei kyllä ole mitään hauskaa, päinvastoin. Kuolen varmaan pian häpeään tai jotain.

"No onpas se nyt herkillä. Tais osuu oikeeseen ku noi hiillyt." Joonas jatkaa ilkkumistaan.

"Jätkä on saanu pillua!" Aleksi huudahtaa, mikä herättää suurta hilpeyttä muissakin pojissa.

Nyt jos joskus toivon, että voisin vain haihtua ilmaan. Missä lastentarhassa oikein olemme?
"Mitä sitte vaikka oiski saanu, onks siinä jotai ihmeellistä?" Puutun keskusteluun.

"Ei se Joel kato ihan joka päivä saa." Niko paljastaa.

"Ja säkö sitte saat vai, häh? Mä en tajuu miks teette tästä noin ison numeron. Joel oli siellä vessassa mun kanssa, koska en halunnu jäädä yksin. Sen jälkeen se vei mut ylös nukkuu, koska mua alko väsyttää, ja nukahettiin sit molemmat. Mitää sen ihmeellisempää ei tapahtunu, nii et voitteko nyt pliis lopettaa ton pelleilyn ku mä en ainakaa jaksais nyt kuunnella." Keksin pienen valkoisen valheen. Kuten Joel aamulla sanoi, noiden ei tarvitse tietää ihan jokaista asiasta hänen elämästään.

"Hei Milena on oikeessa, ei nyt jakseta kiusata Joelia enempää." Niko tajuaa.

Muut pojat nyökkäilevät, jonka jälkeen asiasta ei enää puhuta, luojan kiitos.  Rauhoitumme kaikki, ja Aleksi keittää vielä toisen pannullisen kahvia, jonka jälkeen alamme syömään yhdessä hieman aamupalaa.

———