Hold On To Hopeless

33.

Täällä sitä taas mennään, vaatteet sateesta märkänä jo toistamiseen. Kun olin lopulta onnistunut pääsemään koululle sen luontoäidin tarjoileman aamuisen suihkun jälkeen, vannoin kiven kovaan etten enää astuisi jalallanikaan ulos ennen kuin tuo myrsky loppuisi. Minunhan pitäisi olla parasta aikaa istumassa matematiikan tunnilla, mutta tässä tulikin nyt vähän muita suunnitelmia. Ilonan kanssa sattuneen yhteenoton jälkeen olin kerta kaikkiaan niin käärmeissäni, etten todellakaan olisi pystynyt keskittymään mihinkään toisen asteen yhtälön ratkaisukaavan opetteluun. Sen sijaan olen juuri matkalla kotonaan piileskelevän Nikon luo, jolla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka vihainen olen hänelle tällä hetkellä. Tilanne on kuitenkin korjattavissa, ja pian poika tuleekin olemaan erittäin tietoinen asiasta.

——

Paukutan ulko ovea muutamaan otteeseen nyrkilläni. Mitään ei kuitenkaan tunnu tapahtuvan, joten alan pimputtaa ovikelloa. Jumalauta Moilanen. Tiedän kyllä että olet kotona, joten sinun on ihan turha yrittää piileskellä siellä. Sinuna tulisin vain kiltisti avaamaan oven, ellet sitten mieluummin halua maksaa maltaita uusien lasien asennuksesta. Tulen nimittäin kohta ikkunasta läpi.

Olen juuri aikeissa toteuttaa uhkaukseni, kun eteisestä alkaa kuulua jotain ääniä. Menee hetki, jonka jälkeen ovi tullaan avaamaan. No Oli jo aikakin.

"Niko Vilhelm Moilanen, mä niin tapan sut!"
Uhoan. Tönäisen oven raossa seisovan pojan pois edestäni, ja astelen sisälle sen enempää lupia kyselemättä.

"Milena? Mitä sä täällä teet?" Tuo kysyy ihmeissään, kun sulkee oven perässäni.

"Täällä sä vaan pakoilet vastuuta samalla kun sun sekopää exäs raateli mut melkein hengiltä!" Huudahdan, ja potkin märät tennarit pois jaloistani kenkätelineeseen.

"Täh, mistä sä puhut?" Poika ihmettelee.

"No ihan ku et tietäis, muute vaan koko tappelu on sun syytäs!" Räyhään, ripustaessani samalla äsken riisumani takin naulakkoon.

"Voisitko kertoo et mistä vitun tappelusta sä nyt syytät mua?" Niko jatkaa kyselyään, alkaen selvästi turhautua mekastukseeni.

"Johan mä sen sanoin, Ilona tuli taas räyhäämään mulle ja kävi vielä käsiks. Hyvä ettei henki lähteny ku se puristi ku mikäki hullu." Tuhahdan nyt hieman rauhallisemmin, ja näytän tuolle kaulassani olevat raatelujäljet.

Tuon silmät levähtävät lautasen kokoisiksi, ja niihin leimahtaa samanlainen viha kuin eilen.
"Voi vittu sen muijan kanssa, mähän käskin sitä jättämään sut rauhaan!" Poika tulistuu.

"Ai käskit vai, joo nii varmaan. Sun mielestäs oli varmaan ihan helvetin hyvä idea mennä räksyttää sille, ja sanoo mitä sylki suuhun tuo et saisit loukattua sitä. Mut arvaa mitä, se oliki sun paskin ideas koskaan!" Kiihdyn jälleen.

"Jos mä kuulen et mun exä on kiusannu sua monta kuukautta ja ajanu sut vittu itsemurhan partaalle, nii tottakai mä siihen jotenki reagoin! Mitä mun sit ois pitäny tehä, olla kokonaan puuttumatta asiaan vai? Joo ei vitussa, jos mulla on mahollisuus vaikuttaa asiaan nii totta helvetissä mä myös teen nii!" Tuo korottaa ääntään puolustaessaan itseään.

"Voi vittu sun kanssas Niko! Mä osaan kyllä pitää puoleni enkä tarvii mitää henkivartijaa suojelee mua kaikelta mikä saattaa vähänkää satuttaa, joten sun ei tarvii leikkiä sellasta! Miks sun piti ees mennä puuttuu koko asiaan?" Huudan, jonka aikana siirrymme eteisestä olohuoneeseen jatkamaan riitelyämme.

"Ooks tosissas Milena, tarviiks sun oikeesti kysyä tollasta? Eikö se nyt oo ihan päivän selvää." Niko naurahtaa kysymykselleni.

Helvettiäkö hekotat siinä? Vastaus pojan kysymykseen on kyllä, kysyn asiaa ihan tosissani. En nimittäin millään käsitä, minkä ihmeen takia tuon pitää tulla tunkemaan nokkansa minun asioihini. Ei niiden pitäisi aiheuttaa tuolle päänsärkyä, sen kun huolehtisi vain omista asioistaan.

"No kyllä tarvii, koska mä en vaan tajuu et miks vitussa sun pitää tulla tunkemaan oma lusikkas tähän soppaan, joka on ihan tarpeeks sekasin jo muutenki! Tajuutko ollenkaan, että sä sotket asioita vaa entisestään noilla tempuillas! Ilona on loukkaantunu sulle sun törttöilyjes takia, ja purkaa sen takii omaa pahaa oloonsa muhun. Se vihaa mua vaa kahta kauheemmin nyt ku tietää et oon menny kertoo teille sen tekemisistä, ja mä saan kärsii sen kiukuttelusta vaa entistä enemmän! Kaikki menee ihan päin helvettiä sun takias, et kiitti vaan ihan vitusti!" Raivostun. En ole vielä koskaan ennen menettänyt näin pahasti malttiani Nikon tai muidenkaan poikien nähden, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Poika ei kuitenkaan tunnu olevan moksiskaan vuosisadan pahimmasta raivonpuuskastani. Tuo ei nimittäin sano mitään, ottaa vain muutaman askeleen lähemmäksi minua ja pysähtyy eteeni seisomaan. Okei, mitäs tämä nyt on?

"Mä puutuin siihen, koska mä välitän susta. Oot mulle ihan helvetin tärkee ja hyvä ystävä, enkä haluu et joudut taistelemaan tollasten asioitten kanssa yksinäs. Mun sydämeen sattuu ku nään miten alas sut on romutettu siitä kipakasta ja itsevarmasta tytöstä johon tutustuin sillon koulun alussa. Oot nii rikki, et sua ei enää meinaa tunnistaa samaks tyypiks. Kiusaaminen on ihan helvetin vakava asia, jonka takia ihan liian moni nuori jättää tän maailman taakseen ennen aikojaan, kun ne on säretty nii pieniin palasiin et kukaan ei oo onnistunu enää pelastaa niitä. Mä en haluu samanlaista kohtaloo sulle ja jos se on musta kiinni, nii mä en anna sen tapahtua. Mun oli pakko tehä jotain ennen ku on liian myöhästä." Poika selittää seisoessaan nyt vain muutaman sentin päässä minusta.

Tuo tarttuu hellästi leukaani kiinni, ja nostaa päätäni hieman ylöspäin nähdäkseen kasvoni. Poika on minua ainakin päätä pidempi, joten hän joutuu itsekin kääntämään päätään hieman alaspäin, ennen kuin katseemme kohtaavat.

——

Vielä hetki sitten pääni oli täynnä erinäisiä ajatuksia siitä, mitä kaikkea haluaisin tuolle vielä sanoa. Pojan viimeisimmän puheenvuoron jälkeen menin kuitenkin aivan lukkoon. Kieleni on solmussa, eikä suuni yhtäkkiä osaakaan muodostaa enää yhtään järkevää lausetta. Kyyneleet alkavat valua pitkin poskiani, kun katson tuota maailman raivostuttavinta, mutta samalla myös ihaninta ruskeahiuksista miehenalkua syvälle silmiin. Poika onnistui saamaan minut aivan sekaisin, enkä tiedä miten tilanteessa olisi järkevintä toimia. Kukaan ei ole koskaan ennen puhunut minulle yhtä kauniisti kuin tuo.

Seisomme aivan hiljaa paikallamme, sillä kumpikaan ei tiedä mitä sanoa. Niko katselee itkuisia kasvojani samalla, kun omat silmäni kiertävät tuon vastaavissa. Tutkin niissä olevia yksityiskohtia, kunnes huomioni kiinnittyy tuon huuliin. Ne näyttävät ilmeisesti jotenkin houkuttelevilta, sillä jostain mieleni sopukoista päähäni putkahtaa ajatus painaa omani niitä vasten. Koska olen ollut koko päivän erittäin impulsiivisella päällä, en jää sen tarkemmin analysoimaan tämänkään ajatuksen kannattavuutta. Enempää aikailematta käyn toimeen, ja painan huuleni pojan vastaaville.

Yllätyksekseni Niko ei vetäydykään pois, vaan
asettaa kätensä jonnekin lantioni ja alaselkäni tietämille samalla, kun huulemme alkavat käydä entistä lähempää tuttavuutta keskenään. Pian alun perin viaton suudelma muuttuu astetta kiihkeämmäksi, kun poika sujauttaa kielensä suuhuni. Omani lähtee leikkiin mukaan, mikä saa tuon selvästi innostumaan.

Seuraavaksi löydänkin itseni Nikon sylistä. Kiedon käteni pojan niskan taakse, tuon siirtyessä suutelemaan kaulaani. Suustani pääsee muutamia tyytyväisiä huokauksia, mikä herättää pienen virneen tuon imuria leikkivän teinipojan kasvoille. Tulen näyttämään huomenna aivan kirahvilta, jonka kaulaa koristavat ruskean sijasta sinertävät läiskät. Käynnissä oleva käsittely tuntuu kuitenkin niin taivaallisen hyvältä, etten jaksa välittää asiasta juuri nyt. Se on sitten huomisen murhe.

Imuttelu kuitenkin lakkaa hetkeksi aikaa, kun Niko irrottautuu kaulastani siirtäessään katseensa takaisin minuun. Poika ei sano mitään, mutta voin päätellä tuon katseesta mitä hänellä on mielessään. Nyökkään sen merkiksi, että minulle on enemmän kuin ok siirtää hommat tuonne makkarin puolelle. Pojan kasvoille nousee vielä entistäkin suurempi virne, kun hän lähtee enempää aikailematta kohti omaa huonettaan. Jahas, tuosta ilmeestä päätellen tiedossa onkin sitten astetta kovempaa kyytiä.

———