Hold On To Hopeless

48.

👆🏻Laitoin tohon nyt pohjapiirustuksen Milenan kämpästä, ku en oo sitä aiemmin tajunnu näyttää👆🏻

——

Musisoidessa vierähtikin sitten ihan hyvä tovi. Kun lopulta olin saanut kaikki lauluni laulettua ja terapiasessioni oli tullut päätökseensä, alkoi kello lähennellä jo kolmea. Oli siis hyvä aika laittaa kamat kasaan ja lähteä kotia kohti, ennen kuin koulu ehtisi loppua. Musiikinluokka on usein nimittäin hyvinkin ruuhkaisa näin iltapäivisin, sillä me musiikki-ihmiset käytämme sitä innokkaasti niin bänditreenien pitämiseen kuin muihinkin musajuttuihin. Pelasin siis varman päälle ja lähdin suosiolla pois jaloista jo hyvissä ajoin, jotta luokka olisi sitten varmasti vapaana, jos joku nyt haluaisi päästä sinne musisoimaan koulupäivänsä päätteeksi.

Nyt olenkin tallustamassa kotiin päin. Olisin muuten mennyt bussilla, mutta se ei ikävä kyllä ole nyt mahdollista, sillä tämä Hulda Huoleton oli onnistunut unohtamaan bussikorttinsa kotiin. Tunnelma ei siis tosiaan ole tällä hetkellä katossa, eikä tilannetta ainakaan helpota se seikka, että Luontoäiti on nähtävästi päättänyt kostaa minulle töppäilystäni langettamalla uuden jääkauden koko kaupungin ylle. Ulkona on nimittäin varmaan lähemmäs 20 astetta pakkasta, ja lunta tulee kuin Esterin perseestä sellaisella myräkällä, että silmät ja suut ovat aivan täynnä hiutaleita. Yritäpä tässä sitten selviytyä kotiin asti muuttumatta lumiukoksi matkan aikana.

Kun vihdoin saavun kotipihaani, olen korviani myöten täynnä pakkaslunta. Ja koska olen vastuuton teini enkä omista talvikenkiä, paleltuneet varpaani tekevät nyt tuskallisen hidasta kuolemaa oman typeryyteni takia. Milloin oikein opin sen, ettei täällä Suomen talvessa vain yksinkertaisesti tarkene pelkillä tennareilla ja nilkkasukilla? Jos joudun vielä kerrankin uhraamaan näin paljon aikaa päästäkseni koulusta kotiin, niin voitte muuten olla varmoja, että tästä suunnasta lähtee hyvin vihainen puhelu kaupungin kulkuyhteyksistä huolehtivan tahon suuntaan. Viimeksi kun tarkistin, jalankulkijat eivät tietääkseni ole velvollisia toimittamaan lumiauran virkaa tuolla puolen metrin kinoksissa päästäkseen kulkemaan paikasta toiseen sen takia, että joku vähä-älyinen työmies ei ole osannut huolehtia teiden kunnossapidosta.

——

Suustani pääsee muutama ärräpää, ennen kuin kylmästä kankeat sormeni suostuvat tekemään yhteistyötä kanssani, jotta saisin asuntoni oven avattua. Kun lopulta saan sujautettua avaimen lukkoon ja ovi naksahtaa auki, on vastassani pienimuotoinen kaaos. Eteinen on kuin pommin jäljiltä: takit lojuvat kaikkialla muualla paitsi naulakossa, kengät on potkittu ympäriinsä aivan sikin sokin, aamulla viemättä jäänyt roskapussi komeilee nurkassa ja oven eteen on kasautunut varmaan kahden viikon postit. Että tervetuloa vaan kotiin ja sitä rataa.

"Vitun sikolätti." Kiroan loikkiessani postien ja vaatteiden yli. Kai minun on pakko yrittää siivota tämä sotku, kun en näköjään itse meinaa mahtua enää ovesta sisälle kaiken rojun takia.

Siispä käyn tuumasta toimeen, ja alan noukkimaan vaatteita pois lattialta. Laitan kaikki takit takaisin naulakkoon, jonka jälkeen järjestelen kengät siistiin riviin sen alapuolella olevaan kenkätelineeseen. Siitä selvittyäni keräilen kaikki pipot, huivit ja hanskat sun muut asusteet ensiksi yhteen läjään, josta nakkaan ne sitten omiin laatikoihinsa toisella seinustalla sijaitsevaan lipastoon. Roskapussi saa vielä luvan jäädä nurkkaan nököttämään, sillä en todellakaan ole enää asioikseni lähdössä takaisin ulos roudaamaan sitä tuonne hangen sekaan hukkuneeseen roskakatokseen, kun olen sieltä jo kerran selvinnyt sisälle.

Kaiken muun siivottuani huomioni kiinnittyy jälleen oven edessä notkuviin posteihin. Nappaan kasan mukaani, ja lähden sen kanssa olohuoneen puolelle tekemään tarkempaa tuttavuutta. Mites olisi mammuttimarkkinat Cittarissa, tai shoppailureissu Tokmannin shokkialessa? Juu ei kiitos tässä konkurssissa, kun hädin tuskin saan edes pidettyä katon pääni päällä. Viskaan kaikki mainoslehtiset sohvapöydälle, jolloin käsiini jää enää vino pino laskuja. Pieni pala nousee kurkkuuni, kun alan miettimään, olenhan varmasti muistanut maksaa kaikki pois. Karhukirjeet ja maksuhäiriömerkintä tästä sopasta vielä puuttuvatkin.