Hold On To Hopeless

51.

Täällä sitä taas ollaan, tarinoimassa vielä hieman lisää tästä niin tapahtumarikkaasta elämästäni. Viimeksi kerroin teille kaiken mahdollisen osastosta, ja vaikka siinä olikin jo ihan riittämiin puhuttavaa, juttua löytyy kuulkaas vielä enemmänkin. Kolmen kuukauden aikana ehtii nimittäin tapahtua yhtä jos toista -varsinkin kun kyse on minusta- ja siksipä tämänkertainen tarinatuokiomme käsitteleekin elämääni sairaalan ja osaston ulkopuolella. Istukaa siis alas ja ottakaa itsellenne mukava asento, sillä luvassa on aikamoinen stoori.

——

Noniin, teitä kaikkia kiinnostaa oletettavasti eniten se, millaiset välit minulla on Blind Channelin jätkien kanssa, joten aloitetaan nyt vaikka siitä. En saanut ensimmäisinä osastopäivinäni vielä vastaanottaa vieraita, joten emme siitä syystä nähneet poikien kanssa vähään aikaan ollenkaan. Noin viikon päästä minulla kuitenkin oli jo oikeus vierailuaikoihin, ja jätkät tulivatkin oikeastaan saman tien käymään luonani. Jännitin tapaamistamme hirveästi jo etukäteen, sillä olin aivan varma, että viimeaikaisen käytökseni takia välimme olisivat ihan kauhean nihkeät. Yllätyksekseni sain kuitenkin huomata pelkoni olleen täysin turha, sillä koko apinalauma marssi huoneeseeni omana iloisena itsenään, eikä nihkeydestä ollut tietoakaan.

Asia oli kuitenkin vaivannut minua sen verran, että halusin ihan jo oman mielenrauhani tähden keskustella siitä heidän kanssaan. Pojat kertoivat ymmärtäneensä vihanpitoni johtuneen vain ja ainoastaan syömishäiriöstäni, eivätkä olleet ottaneet kiukutteluani mitenkään itseensä. Vaikka mitään ongelmaa ei näköjään missään vaiheessa ollut edes ollutkaan, halusin kuitenkin vakuuttaa heille, etten minä oikeasti ajattele heidän pilaavan elämääni, vaikka olinkin suutuspäissäni sanonut niin. Sen jälkeen juttu oli kuollut ja kuopattu ihan lopullisesti, eikä siihen tarvinnut sen koommin enää palata. Välimme olivat jälleen siis kunnossa, ja elämä pääsi jatkumaan taas entiseen tapaansa.

Pojat kävivät hyvin ahkerasti moikkaamassa minua. Eivät välttämättä ihan joka päivä, mutta aina silloin kuin omilta kiireiltään vain ennättivät. He ovatkin olleet ehdottomasti tärkein tukipilarini, ja jouduttaneet toipumistani huomattavasti. Kuusikko on pysynyt rinnallani niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä, ja valanut minuun sitkeästi uskoa silloinkin, kun kaikki on tuntunut täysin toivottomalta. En edes voi sanoin kuvalla, kuinka kiitollinen olenkaan tuolle porukalle kaikesta siitä tuesta, jota he ovat minulle tarjonneet. Ilman sitä en välttämättä edes olisi nyt tässä kertomassa tätä juttua teille, vaan olisin luovuttanut jo aikoja sitten.

——

Joojoo puhutaan seuraavaksi Joonaksesta, niin voitte lopettaa siitä kyselemisen. Muistattekin varmaan kaikki meidän herkän hetkemme joskus back in the days, joten sitä tuskin tarvitsee selittää enää erikseen auki. Mutta mitä sen jälkeen onkaan sitten tapahtunut, niin se onkin aivan täysin toinen tarina. Mainitsinkin jo äsken poikien käyneen vieraisillani hyvinkin innokkaasti, mutta uskokaa tai älkää, niin tämä yksi nuori herra ravasi täällä vielä sitäkin useammin. Vietimme todella paljon aikaa kahdestaan, ja muutaman kerran kävi jopa niin, että hoitajat joutuivat ajamaan Joonaksen kotiinsa löytäessään hänet huoneestani vielä vierailuajan päätyttyäkin. Olisi pitänyt älytä kätkeä poika johonkin kaappiin, niin kukaan ei olisi huomannut mitään.

Mutta niin, palataanpa takaisin asiaan. Lähenimme tuona aikana todella paljon, kun tutustuimme toisimme vielä entistä enemmän. Näin muutama kuukausi myöhemmin onkin tainnut päästä käymään niin, että tunnen Joonaksen nykyään paremmin kuin kenenkään muun bändin jätkistä. Poika on melko lyhyessä ajassa onnistunut saamaan minustakin aivan uusia puolia esiin, mikä on itseasiassa aika yllättävää. Tiedostan olevani hieman hitaammin lämpeävä persoona, ja uudet ihmiset joutuvat usein näkemään paljonkin vaivaa, mikäli mielivät saada minusta esiin sen todellisen luonteeni. Tuossa kitaristissa vain on jotain sellaista, mitä ei voi sanoin kuvailla, mutta mikä onnistuu saamaan tämän tytön suojamuurit rakoilemaan.