Hold On To Hopeless

41.

Ihan tähän aluks haluun sanoo, että mä en tosiaan tiiä yhtikäs mitään siitä miten noi rikosilmotusten tekemiset ja rikostutkinnat sun muut poliisiasiat kuuluis oikeesti hoitaa, joten en sen takia halua alkaa paneutumaan niihin tässä nyt mitenkää hirveen syvällisesti. Pahoittelen myös jo etukäteen sitä, että sekin vähänen info mitä Milena noista asioista tulee antamaan, on varmasti joko enemmän tai vähemmän virheellistä, mutta toivottavasti se ei haittaa teitä ihan hirveesti😅

Sit vielä tämmönen pienimuotoinen ilmoitusasia: elikkäs ajattelin et tässä välissä vois olla hyvä aika ottaa taas pieni aikahyppy eteenpäin, joten älkää säikähtäkö sitä et näissä tapahtumissa on nyt ehkä pikkusen eri meininki viime osaan verrattuna.

Mutjoo eipä mulla sit ollu enää muuta, käykäähän nyt lukemaan siitä🖤

——

Seison makuuhuoneeni peilin edessä pelkät alusvaatteet ylläni, sillä ajattelin mennä käymään suihkussa. Aikeeni kuitenkin keskeytyy, kun päätän jäädä katselemaan tuota edessäni näkyvää peilikuvaani. Tuon minua vastapäätä seisovan, valkoisten kehysten ympäröimän lasilevyn sisällä elävän kaksoisolentoni katse kohtaa omani kanssa. Nuo lasittuneet silmät puskevat tiensä suoraan sieluuni, saaden minut täysin pauloihinsa. Pelkässä silmänräpäyksessä tuo peilissä oleva tyttö on jo onnistunut muuttamaan minut omaksi sätkunukekseen, joka tekee juuri niin kuin sitä milläkin hetkellä käsketään, itse nukketaiteilijan vedellessä vain muutamasta narusta. Kadotan oman tahtoni, enkä pysty enää itse kontrolloimaan kehoani tai mieltäni.

Alan tutkailemaan tuota peilissä näkyvää heijastustani. Katseeni kiertää tarkasti ympäri kroppaani, eivätkä edes ne kaikista pienimmät yksityiskohdat jää huomaamatta noilta tutkaakin tarkkanäköisemmiltä silmiltäni. Tällä kertaa ne eivät kuitenkaan, ihme kyllä taida löytää mistään kohtaa mitään erityistä moitittimisen aihetta. Tai no, ainahan niitä löytyisi kun alkaisi vain luettelemaan. Olen kuutenkin sättinyt itseäni noista kehossani olevista epäkohdista jo niin moneen otteeseen, etten jaksa enää alkaa tekemään niistä sen suutempaa numeroa. Niin oudolta kuin se tuntuukin, taidan olla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan edes jollain tasolla tyytyväinen ulkonäkööni.

Pieni hymyntapainen leviää kasvoilleni, kun kuljetan käsiäni ympäri vartaloani. Luut ovat alkaneet tulla entistä paremmin näkyviin niin kyljistä kuin muualtakin kropastani, mistä olen enemmän kuin tyytyväinen. Kehoni on näiden touhujeni seurauksena menettänyt jo melko huomattavan määrän lihasmassaa, jonka seurauksena olen vihdoin onnistunut saamaan itselleni jo kauan toivomani pyykkilautavatsan sekä reisivaon. Olen niin lumoutunut näistä kaikista itseäni näännyttällä aikaan saamistani muutoksista, että voisin helposti ihastella itseäni peilistä vaikka loputtomiin. Rakastan sitä, miltä laihuus näyttää ja tuntuu.

Hymyni kuitenkin hyytyy nopeasti, kun tuon peilissä olevan tytön ilkeä ääni alkaa tunkeutua pääni sisään, muuttaen äsken vielä positiiviset ajatukseni äkkiä negatiivisiksi. Se sättii joka ikistä kohtaa kehossani, ja pian en olekaan enää ollenkaan niin tyytyväinen ulkonäkööni. Ääni päässäni voimistuu entisestään, ja voin tuntea ahdistuksen valtaavan mieleni sen lähtiessä nostamaan uhkaavasti päätään. Pian se onkin kasvanut jo niin suureksi, että voin tuntea musertuvani sen alle hetkenä minä hyvänsä. Olen täysin tunteen armoilla, enkä osaa tehdä mitään estääkseni sitä kontrolloimasta ajatuksiani.

Kyyneleet kihoavat silmiini, kun tuijotan itseäni peilistä. Kaikki se äskeinen kauneus on nyt tiessään, ja se on korvautunut syvällä inholla kehoani kohtaan. Ilkeä ääni päässäni alkaa haukkumaan sitä rumaksi ja lihavaksi, ja minä tietenkin uskon joka sanan. Äänet muuttuvat pian todeksi, kun peilikuvani alkaa paisumaan mielessäni kuin pullataikinan lailla. Inhoan tuota näkyä niin paljon, etten pysty enää katsomaan itseäni.