Hold On To Hopeless

13.

Koulupäivästä selvittiin ilman enempiä vammoja. En muuten saanut Ilonan raatelujälkiä omin avuin putsattua, joten jouduin käymään terveydenhoitajalla paikkailemassa kaulaani. Siinä sitten keksin äkkiä selitykseksi haavoilleni sen, että kissani oli aamulla seonnut ja alkanut kynsimään minua. Enhän minä oikeasti edes omista kissaa, mutta onneksi terkkarin ei tarvitse tietää totuutta.

Nyt olen poikien kanssa musiikinluokassa seuraamassa heidän bänditreenejään. Nuo halusivat minut makutuomariksi uudelle biisilleen, joten tässä sitä nyt ollaan.

"No, mitä tykkäsit?" Joel utelee.

Pojat siis pitivät minua jännityksessä koko treenien ajan soittamalla ensin kaikkia muita biisejä, joten sain vasta lopuksi kuulla heidän oman tekeleensä.

"Toihan oli hyvä." Sanon hymyillen.

"Ai oliks oikeesti?" Poika varmistelee.

"No oli oli, ettekö usko vai?" Naurahdan.

"Eiku me vaa mietittiin et pitäskö tota hioo vielä vähän." Niko kertoo.
"Mitä mieltä sä oot?" Tuo kysyy vielä.

"Hei antakaa nyt vähä armoo itellenne. Toi on kuitenki vasta teidän eka biisi nii kaikki ei voi olla heti täydellistä." Totean.

"Nonii, toi meinaa sitä et se ei tykänny." Aleksi parahtaa.

"No eikä meinaa. Mä tykkään tästä, ihan oikeesti. Ootte jokainen onnistunu omia taitojanne hyödyntämällä luomaan tosta tosi kivan kokonaisuuden." Kehun noita.

"Aijaa, no kiitti." Poika sanoo yllättyneenä.

"Eipä mitää. Halusitte rehellistä palautetta nii sitä te myös saitte." Sanahdan.

"Hei tyypit, mulla ois ehdotus." Niko sanoo sitten.
"Nyt ku ollaan saatu meidän eka biisi purkkiin ja se sai jopa hyvää palautetta, nii tätä pitää kyllä juhlistaa jotenki. Sitäpaitsi viikonloppuki alko just, joten seki on täydellinen syy juoda." Tuo ehdottaa.

Naurahdan. Nikolla on kyllä aina tuo juhliminen mielessä.
"No mitäpä Moilasella on mielessä?" Kysyn.

"Kuulin vähä juttua et Porkon luokse vois mennä tänää ottaa kuppia." Poika vastaa.

"Jooh, porukat ois tänää molemmat yövuorossa, ja meiltä löytyis vähä elämän eliksiiriä kaappien kätköistä et eiku sinne vaa." Joonas vahvistaa Nikon sanat.

"Nonii täydellistä, se on sit sillä sovittu." Tommi sanoo.

"Tuuthan säki Milena?" Olli kysyy minulta.

"Jos kutsu vaan koskee muaki nii voin mä tulla." Vastaan.

"No totta vitussa se koskee, sähän oot nykyään osa porukkaa. Senku tuut messiin vaa." Joonas toteaa.

"Kiva, sit mäki tuun mukaan." Hymähdän.

Illan ohjelman sovittuamme pojat ovatkin saaneet treeninsä päätökseen. Siivoamme yhteistuumin luokan samaan kuntoon missä se oli ennen tänne tuloamme, jotta vältymme turhilta nuhteluilta, ja että pääsisimme tämme treenaamaan vielä jatkossakin. Sitten kun kaikki alkaa olla valmista, lähdemme suoraan vain Joonaksen luokse.

——

Pääsimme jokin aika sitten tänne Joonakselle, ja olemme nyt aloittelemassa illanviettoa. Suunnitteilla ei siis ole mitkään Oulun mahtavimmat kotibileet, vaan ihan rauhalliset illanistujaiset meidän oman porukkamme kesken.

"Nonii eiku kaljaa koneeseen!" Niko hihkuu iloisena.

"Nojoo venaa nyt hetki saatana." Joonas komentaa ystäväänsä ja lähtee hakemaan meille juotavaa jostain omista kätköistään. On tämä alaikäisenä alkoholin kanssa läträäminen kyllä aina yhtä säätämistä, kun juomia pitää piilottaa vanhemmilta milloin minnekin.

"Tässäpä ois, käykää kiinni vaan." Poika sanoo palatessaan luoksemme hetken päästä. Käymme kaikki hakemassa itsellemme juotavat ja korkkaamme ne.

"Mitä tehtäis?" Kysyn hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Mulla on nälkä." Aleksi ilmoittaa, ja muut pojat yhtyvät samaan kuoroon.

"No jos tilattas vaikka pizzat?" Joonas ehdottaa. Kaikki nyökkäilevät sen merkiksi, että idea on hyvä.

"Käyks se sulle Milena?" Joel varmistaa.

"Öö joo..käyhän se." Vastaan vain, sillä en kehtaa alkaa väittämään vastaan. Todellisuudessahan minun ei juurikaan tee mieli mitään syötävää, varsinkaan mitään rasvaista ja epäterveellistä. Enhän pysty ikinä laihtumaan, jos syön aina vain pelkkää paskaa. Että pitääkin olla tällainen kamala norsu.

"Nonii kiva, mä voin tehä sen tilauksen." Poika sanoo sitten ja ottaa puhelimensa taskustaan. Tilaapa sinä ne pizzasi, niin voitte sitten kaikki yhdessä syöttää tätä läskiä vielä vähän isommaksi. Kiitos vaan taas.

——

Jouduimme odottamaan melko pitkään, mutta nyt pizzat saapuivat juuri. Pojat käyvät heti kiinni pizzalaatikoihin, ja tappelevat nyt kuin jokin hyeenalauma siitä, kuka saa ottaa mitäkin makua mistäkin laatikosta. Kaikella rakkaudella, mutta välillä ymmärrykseni noiden touhuja kohtaan vain loppuu. Tämä on taas yksi tapahtuma sarjassamme mitä vittua nyt taas. Eihän noille voi muuta kuin nauraa.

Odotan, että pojat saavat ensin otettua kukin itselleen mieleistä pizzaa, jonka jälkeen käyn nappaamassa itsellenikin yhden siivun. Kai tämä on syötävä, ettei kukaan ala ihmettelemään mitään. Ahdistaa vain ihan helvetisti, kun en yhtään tiedä paljonko tässä on kaloreita. Se nyt on kuitenkin sanomattakin selvää, että niitä on liikaa.

"Eksä aio syödä enempää?" Olli kysyy, kun olen juuri ja juuri saanut syötyä yhden siivun, ja senkin erittäin vastahakoisesti.

"Emmä nyt, ei mulla oo enää nälkä." Vastaan.

"Höh, sä söit koulussaki nii vähä." Poika toteaa.

"Mmmh..ehkä siks ku en hirveesti tykänny siitä ruuasta." Keksin jonkun uskottavan selityksen.

"Nomut kai sä sentää pizzasta tykkäät?" Tommi puuttuu keskusteluun.

"Tykkään tykkään, mut nyt ei vaa oikei maistu." Selittelen.

"Okei sit. Söithän sä kuitenki ees jotain." Poika sanahtaa.

En vastaa mitään, sillä en halua jatkaa keskustelua. Joutuisin vaan keksimään lisää tekosyitä syömättömyydelleni, ja siihen leikkiin en jaksa lähteä. Olisikin tosi kiva jos voisimme sopia, että ette enää puuttuisi syömisiini. Sehän on oikein hyvä ajatus, eikö vain.

———