Hold On To Hopeless

46.

Kun seuraavan kerran avaan silmäni, joudun heti ensitöikseni sokaistumaan suoraan yläpuolellani riippuvan, ja taatusti vielä Joulun tähteäkin kirkkaammin säkenöivän loisteputkivalon toimesta. Jahas, vai että tällainen vastaanotto minulle sitten suodaan, kun palaan takaisin elävien kirjoihin ties kuinka pitkän ajan jälkeen. Ei näköjään olisi kannattanut palata ollenkaan, kerta elämä potkii näin pahasti persuuksille jo ennen kuin saan edes silmäni kunnolla auki.

Mutta hetkinen seis, missäs minä oikein olenkaan?
Makoilen ilmeisesti jonkinlaiseksi sängyksi tarkoitetun hökkelin päällä, joka kylläkin tuntuu niin kovalta ja epämukavalta tämän luisen ruhoni alla, ettei tässä juurikaan tee mieli pötkötellä yhtään sen enempää kuin on pakko. Sängyn suojaksi asetettu, isosta rullasta peräisin oleva paperi rapisee pienenkin liikkeen jälkeen niin inhottavasti, että minun tekisi mieli repäistä se vain huit helvettiin. Jalkani on nostettu koholle, ja ne nojaavat nyt sängyn jalkopäässä olevaa seinää vasten, ajatuksena varmaan yrittää saada veri kiertämään takaisin pääkoppaani. Nyt kun siinä tavoitteessa on onnistuttu -kuka sen sitten ikinä on asettanutkaan- voinkin laskea koipeni takaisin alas ja nousta istumaan, ennen kuin tämä kiveäkin kovempi vekotin murskaa jokaisen raajani niin pieniksi atomeiksi, etten pääse ylös enää ollenkaan.

Pedin reunalla istuessani hieraisen ensin vielä hieman sameita silmiäni, jotta ne pystyisivät skannailemaan tämän mysteerihuoneen sisältöä vielä hieman tarkemmin. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyy seiniin, jotka on vuorattu erilaisilla julisteilla mielenterveyden kädestä, ruokakolmiosta ja oikeaoppisesti kootusta lautasmallista sekä muista vastaavista selostuksista, joihin varmasti jokainen on törmännyt jossain vaiheessa elämäänsä. Oven vieressä sijaitsevan lavuaarin ympärille on lätkäisty kuva nukkuvasta pojasta, jossa varotetaan influenssasta ja kehotetaan sairastamaan kotona. Tottakai saippuapumpun viereen on täytynyt laittaa myöskin ohjeistus käsienpesua varten, ettei sekään jalo taito vain pääsisi unohtumaan keneltäkään.
Seinää koristavien lippusten ja lappusten lisäksi huoneesta löytyy myöskin meikäläisen paras ystävä eli vaaka, sekä seinää vasten asetettu härveli, jonka virallisesta nimestä minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mutta mitä ilmeisimmin se on tarkoitettu ihmisten pituuden mittaamiseen.

Kyseiset esineet nähdessäni minunkin hitaat aivoni alkavat pikkuhiljaa raksuttaa sen verran, että tajuan minne olenkaan oikein joutunut. Pojat ovat saaneet taas varsinaisen kuningasidean, ja päättäneet kiikuttaa minut terveydenhoitajan luokse sillä välin, kun olen seikkaillut jossain höyhensaarilla täysin tietämättömänä siitä, mitä ympärilläni oikein tapahtuu. Ja kuten varmaan arvata saattaa, en sattuneesta syystä arvosta heidän älynväläystään kovinkaan korkealle. Voitte olla aivan varmoja siitä, että se kuusikko tulee vielä kuulemaan kuulemaan kunniansa ja tuntemaan vihani nahoissaan heti sillä samaisella sekunnilla, kun vain löydän heidät käsiini. Minähän en mitään terkkareita tarvitse tunkemaan nokkaansa asioihini, jotka eivät kuulu heille sitten millään tavalla.

——

Olen juuri ehtinyt hypähtää alas sängyltä aikeissani lähteä litomaan huoneesta, kun kuulen oven naksahtavan. Jähmetyn niille sijoilleni ja jään tuijottamaan tuota juuri äänimerkin päästänyttä ovea, jonka kahva alkaa uhkaavasti painua alaspäin. Kahvan liikettä seuraa oven aukeamisesta syntyvä pieni narina, jonka saattelemana huoneeseen astuu valkoiseen takkiin pukeutunut, arviolta noin kolmenkympin hujakoilla oleva mies. Hän ottaa rutiininomaisesti oven vieressä olevasta pumpusta yhden painalluksen verran käsidesiä, ja kääntyy sitten minun puoleeni.

"Noniin, täällähän ollaankin jo hereillä. Olikos hyvätkin kauneusunet?" Tuo naurahtaa, hieroessaan samalla tuota hieman alkoholilta tuoksahtavaa nestettä ympäri kätösiään sen aikaa, että litku on kokonaan kuivunut.

"Öh joo, oli ne ihan." Sanahdan vain, sillä miehen hauska letkautus ei juurikaan naurattanut minua, vaan sai ennemminkin raivon kiehumaan sisälläni. Tällä hetkellä minun tekisi mieli vain repäistä tuo pahainen käsidesipumppu seinästä irti ja kulauttaa sen sisältö kertaheitolla kitusiini, jotta pääsisin pikaisesti pois tästä kamalasta tilanteesta.