Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

3.

Kello oli noin viisi, kun saavuin Islan kotitalon ovelle. Astuin sisään rappukäytävään ja sytytin valot. Katsahdin hissin suuntaan, ja huomasin sen olevan käyttökiellossa. Väkisinkin huulilleni nousi pieni hymy, kun muistelin hissiseikkailuani aiemmin tänään.
Suuntasin kohti portaikkoa, ja pian pääsinkin Islan oven taakse. Soitin ovikelloa ja odotin tämän päästävän minut sisään. "Moi! Peremmälle vaan." tuo viittoi ovensuussa kuin mikäkin kotiäiti. Astuin sisälle ja riisuuduin ulkovaatteistani. "Leivoksää jotain vai mikä tää tuoksu on?" huutelin keittiöön kadonneelle Islalle. "Joo, porukat kävi tuomassa sienii tänää, niin aattelin sit tehä niistä piirakan. Tuu ottaan. " Isla pyysi. Astelin keittiöön istuuduin pöydän ääreen. "Tartteksä apua jossain?" kysyin seuratessani Islan epämääräistä pyörimistä ympäri keittiötä. "Eeii ei ku istut nyt vaan siinä. Otaksä tätä?" hän kysyi ja näytti sienipiirrakkaansa. Nyökkäsin ja hän alkoi leikellä meille palasia piirakasta.

"Noni, sulla oli jotain kerrottavaa eiks ollukkin?" Isla tivasi piirasta mussuttaen. Nyökkäsin tälle ja nielaisin alas viimeiset muruset omasta annoksestani. "No..? Kerro jo." hän kärtti. Vetäisin syvään henkeä ja aloitin ihan alusta.
" Ja sit ennen mun tänne tuloa se alko seurata mua takas igeessä." päätin kertomukseni. "Siis ihan oikeesti...ei voi olla totta...!" Isla hämmästeli. "Siis tajuuksä mitä toi meinaa?" En edes ehtinyt vastata, kun hän jo jatkoi juttuaan. "Sulla on säpinää varmaa tän hetken halutuimman poikamiehen kanssa koko Suomessa!!" hän huudahti. "No enhänmä nyt niin sanonu. Älä mee asioiden edelle, mehä vaa puhuttiin ja sit se alko seuraan mua somessa. Ei sen enempää että not that big deal.." korjasin hänen hehkutuksensa samantien. "Ei mut on se silti isojuttu. Tai et tuskin Joel ihan kaikkia alkaa seuraan takas. Mut sä olit poikkeus ja sitäpaitsi, se sano montakertaa et sillä oli kivaa vaikka te jäitte hissiin jumiin. Et se meinaa jo jotain vai eikömuka?" Isla selitti. "No joooo..Mut ei meillä mitään juttua oo kuitenkaan, ja jos ihan realistisia ollaan niin ei sitä todellakaan munlaiset kiinnostas, joten älä nyt innostu liikaa jooko?" "No et voi tietää jos kiinnostaaki!" hän intti. "Onkse muuten laittanu sulle mitään?" Isla kysyi. "En kyllä oo tullu kattoneeks. Ootas.. joo on se.." vastasin puhelimeni tarkistettua ja hämmennyin hieman itsekin. Luin viestin pikailmoituksista sitä kuitenkaan avaamatta, jollei Joel näkisi minun lukeneen viestiä vielä.

"Mulla oli oikeesti kivaa sun kanssa tänään Sofia. Ehkä vähän outoo kysyy ku vasta nähtiin, mut haluisiksä nähä jossai joskus uudestaa? Ymmärrän jos et, mut tuntuu et juttuu ois riittäny pidemmäkski aikaa. Ilmottele ku päätät.. :)"

Luin viestin uudestaan ja uudestaan tarkistaakseni että luin sen varmasti oikein. Eikä viesti oikein voinut olla kellekkään muulle tarkoitettu, sillä hän oli maininnut nimeni siinä. Tai sitten oli vaan tosi paskaa tuuria, ja Joel oli nähnyt jotain toista Sofiaa tänään ja halusi tavata tämän uudelleen, mutta oli lähettänyt viestin vahingossa minulle. Ei, ei se voinut olla. Kyllä tämän täytyi olla minulle, sillä ei edes minulla ollut nii huonoa tuuria. Isla kärkkyi vieressäni näyttämään viestin myös hänelle. "Se haluaa nähä uudestaan.." totesin hiljaa. "OMG,OMG,OMG!!! Näytä, mitä se laitto tarkalleen. Tai jos et näytä ni lue ääneen joka sana. Tää tarvii miettii nyt kunnolla." Isla innostui. Näytin viestin hänelle ja annoin hänen tehdä tarvittavat analysoinnit. "Siis sehän on oikeesti kiinnostunut susta. Sun nimi on tässä viestissä ettei tästä voi erehtyy, on kohtelias ko antaa sulle tilaa ja harkinta aikaa, ja on oikein hyömiötkin ja kaikkea. Sehän tykkää susta!" Isla intoili. "Tää tarvii nyt lasilliset viiniä!" hän totesi ja nousi pöydästä. "Mitä sä vastaat sille?" hän kysyi kurkotellen samalla laseja kaapista. "Emmä tiedä, en vielä mitään..vastaan varmaan vasta kuhan pääsen himaa.." tuumailin ääneen. "No etsä voi tollee sitä jättää roikkuun. Vieläpä julkkista..!" Isla torui.. "Hei camoon ihmine seki vaa on siinä missä muutkin. Sitä paitsi emmä tiedä mitä sille vastaisin." selitin tälle. "No haluatsä nähdä sitä uudestaan?" Isla kysyi ja kaatoi viinit laseihin. Sepäse.. en tiennyt yhtään. Tavallaan ajatus mahdollisesta deittailusta kiinnosti, mutta toisaalta samaanaikaan hirvitti. Ja jos tää juttu jäisi pelkästään kaveripohjalle jäisin todennäköisesti kyseenalaistamaan miksei se edennyt mihinkään..? Olisi vaan helpompaa ignoorata tuo viesti ja antaa olla. Mutta toisaalta en halunnut antaa asian olla.
"Ota." Isla sanoi ja tyrkkäsi viinilasin käteeni. "Tää tarvii nyt perinpohjaisen selvittämisen." Isla ilmoitti. "Tuu." hän käski. Tartuin hänen käteensä ja hän johdatti meidät olohuoneen sohvan nurkkaan.

Muutamien tuntien kuluttua olimme jo siinä pisteessä, että olimme käyneet tämän Joel asian läpi monesta eri näkökulmasta ja viinipullomme oli tyhjentynyt myös aika lahjakkaasti. Olin vihdoin lukenut viestin kunnolla ja jopa kirjoittanut eri viesti variaatioita siitä miten halusin nähdä, tai miksi en todellakaan haluasi nähdä. Onnekseni en ollut lähettänyt niistä vielä yhtäkään. Ja siihen kysymykseen että halusinko vai en, ei ollut tullut oikeasti selkoa yhtään sen enempää kuin ennen tätä kaikkea. "Mun mielestä sun pitäis tarttua tähän tilaisuuteen. Tai et hei kuin moni voi oikeesti sanoo saaneensa treffipyynnön Joel Hokalta. Tyhmähän sä oisit jos et mee.." Isla selitti. "Ja sitäpaitsi on se Sofia sunkin aika laittaa itses taas likoon. Sä jos kuka ansaitset vähän rakkautta kaiken sen paskan jälkeen. Ja toi Joel vaikuttaa oikeesti hyvältä tyypiltä." hän jatkoi. "Ja jos ei nappaa ni ainahan sä voit viheltää pelin poikki, ei siinä sen kummempaa ole." hän lisäsi hetken mietittyään.
Isla oli ihan oikeassa. Eihän siinä sen kummempaa ollutkaan. Itse olin vaan taas niin saakelin epävarma kaikesta ja suurentelin asioita päässäni ihan vaan vanhasta tottumuksesta.

"Missä muuten Niilo on?" tajusin kysyä Islalta jälleen uuden hiljaisuuden vallitessa. "Ähh..joo en muuten tiiäkkään." Tuo ähkäisi ja könysi ylös sohvalta. "Niiilooooo! Niiiiilooo! Kis kis kis! Tule tule tänne mamin luo jooko!" Isla kimitti. Hän laski lasinsa sohvapöydälle ja tähyili ympäri asuntoa Niiloa, jota etsin myös itse katseellani. Pian makuuhuoneesta tassuttelikin Islan jalkoihin tuo suloinen vaalea ragdoll kissa. "No mutta siinähän sä olet. Olitsä nukkumassa vai? Etkä ees huomannu kuka tuli käymään. Niin, katoppas kuka tuli?" Isla lässytti tuolla ärsyttävällä kimitysäännellä kissalleen ja nosti sen syliinsä. Kun hän tarjosi kissaa minulle ja mätkäytti Niilon syliini en voinut olla itsekkään sortumatta tuohon lässyttämiseen. "No moiii Niilo. Heeeiii, mulla oli ikävä sua. Joo, niin oli. Oli tosi paljon." lässytin ihan yhtä rasittavasti kissalle sitä paijaten. En pitänyt itseäni kissa ihmisenä sillä en oikein osannut olla niiden kanssa, mutta Niilossa oli sitä jotain. Se oli ollut pahimpina aikoinani Islan kanssa asunnollani, ja osoittautunut kamalan lohdulliseksi otukseksi. Sinä aikana olinkin siihen kiintynyt kovin paljon. Isla asettui takaisin vierelleni ja kiskoi viltin ympärilleen. "Mut oikeesti, olin tosissani siitä että kokeilet ees." hän sanoi ja huikkasi viimeiset viinit lasinsa pohjalta. "Niin..." vastasin mietteliäästi kissaa silitellen. Se oli käpertynyt syliini ilmeisesti jäädäkseen, muttei se minua haitannut.

Jatkoimme keskusteluja taas hetken jostain ihan muusta kunnes palasimme taas Islan tämän illan lempiaiheeseen eli Joeliin. "Sun oikeesti pitää vastata sille." hän totesi. Kyllähän mä sen tiesin. Kunhan vaan tapani mukaan välttelin asioita mitkä tuntui hankalalle. "Ei kun ihan eka mun pitää lähtee kotiin." sanoin ja laskin Niilon sylistäni. Katsoin puhelimesta kelloa joka näytti 21.27. Nousin ylös sohvalta ja vein lasini keittiöön. Isla seurasi perässä nalkuttaen että minun piti oikeasti tehdä jonkinlainen päätös asiasta ja vastata Joelille. "Vastaan sille kunhan oon päässyt kotiin." lupasin ja astuin rappukäytävään. "Oikeesti kans sitten. Ja kerrot kans mulle miten tää etenee." Isla käski ovensuusta. "No duh tottakai." sanoin ja vilkutin Islalle. Hän vilkutti takaisin ja sulki oven jättäen minut rappuun. Lähdin suunnistamaan ulko-ovea kohti miettien mitä oikein tekisin Joelin suhteen. Pääsin viileään syysillan ulkoilmaan ja huokaisin syvään. Kotona sitten, silloin minun oli pakko vastata jotain. Mutta mitä...?