Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

7.

Istuin poikien treenikämpän sohvan nurkassa puhelintani selaillen. He hääräsivät uuden albuminsa kimpussa viereisessä huoneessa jo kolmatta tuntia. Enhän mä toki koko kolmea tuntia ollut istunut täällä, vaan oli mulla ollut terapia aiemmin tänään päivällä. Tästä oli tullut jonkinlainen tapa. Koska ei mulla ollut päivisn oikein mitään muutakaan tekemistä, saatoin roikkua Joelin kanssa koko päivän helpostikkin. 

Meistä tuli kokoajan läheisempiä Joelin kanssa, ja oikeastaan sen kummemmin valehtelematta taisin olla korviani myöten ihastunut Joeliin. Olimme viimeaikoina vietettäneet paljon aikaa kahden ja aika läheisissäkin tunnelmissa, mutta ei me vielä oltu mitenkään mitään virallista. Mutta ei meidän tarvinnutkaan olla. Vastahan me oltiin tunnettu vähänaikaa, ja sitäpaitsi musta oli ihan kiva edetä rauhassa.

Vaikka en ollut istunutkaan tässä kuin vasta puolituntia, alkoi minua jo pikkuhiljaa kyllästyttää tyhjänpanttina istuskelu. Päätin nousta ylös ja mennä tarkistamaan mitä pojat olivat saaneet aikaiseksi. Hipsin viereisen huoneen ovelle ja jäin nojailemaan oviaukkoon.

Pojat näyttivät olevan kaikki omiin juttuihinsa niin keskittyneintä, etteivät he edes huomanneet minun tulleen ovelle. Joel, Niko ja Aleksi olivat tietokoneen ääressä. Olli näppäili bassoaan, mutta katsoi keskittyneesti poikien kanssa tietokoneen ruutua. Tommi taas rummutteli pöydän reunaa ja Joonas selaili jotain omalta läppäriltään.

Koputin ovenkarmiin parikertaa ja sain kiinnitettyä kaikkien huomion. "Kuis kulkee?" kysäisin poikia silmäillen. Joel käänsi työtuolinsa ovelle päin ja venytteli. "Ihan jees. Mitäs sä?"tuo kysyi. "Kuhan muuten vaan tulin kattoo miten sujuu." vastasin harteitaini kohauttaen. "Haluaksä tulla kattoon mitä ollaan saatu aikseks?" Aleksi kysyi ja viittasi minua tulemaan heidän luokse.
"Miksei" vastasin ja astelin työpöydän ääreen.

Joel nousi tuolistaan ja istutti mut siihen. "Laita nää." hän käski ja ojensi kuulokkeet mulle. Asetin luurit päähäni ja Aleksi klikkasi playtä. Ääniraidat lähtivät soimaan, poikien odottaessa reaktioitani. Aloin heiluttaa jalkaani musiikin tahdissa. Mitä ikinä tämä olikaan, pidin tästä.

"Tykkäsitkö?" Niko kysyi biisin loputtua. "Joo se oli tosi hyvä. Ootte kyl tosi taitavia."sanoin aidosti vaikuttuneena. Hymy nousi kaikkien kasvoille ja itseänikin alkoi hymyilyttää.

"Oisko tää sit tältä päivältä purkissa?" Tommi kysyi. Muut antoivat myöntäviä vastauksia. "Hei, pitäiskö meiän käydä valmiin biisin kunniaks yksillä jossai nopeesti?" Joonas heitti ilmoille. "Joo miks ei. Mut ite ainaki vois käydä himas eka vähä freesautumassa." Olli totesi. "Joo samaa mieltä." Niko myötäili kainaloitaan haistettuaan. "Noni ok käydään sit pyörähtää kaikki kämpillä ja nähään sit jossai keskustassa." Joel sanoi tavaroitaan keräillessä. Ajatus sai kaikilta kannatusta ja jokainen alkoi tehdä lähtöä.

Olimme Joelin kanssa tulleet hänen kämpille hetkeksi, sillä minun ei tarvinnut käydä itse kotona. Istuin makuuhuoneen peilin edessä tehden itselleni eyelinerit Joelin kajaalilla tuon vaihtaessa vaatteitaan.

Yhtäkkiä puhelimeni kilahti. Vilkaisin sitä ja huomasin Islan laittaneen viestiä. Hän kyseli oliko mulla mitään menoja, olihan tänään kuitenkin perjantai ilta ja hän oli aina vailla seuraa ja tekemistä.
"Kukas se oli?" Joel kysyi vetäen farkkuja jalkaan. "Isla. Se kysy onks mulla mitään menoja. Tarvis vissin seuraa." vastasin hänelle. "No pyydä se mukaan." Joel ehdotti. "Ooksä varma? Tai siis mitä muut on mieltä? Ensin mä änkeen teidän mukaan ja nyt mun kaveritkin alkaa pyöriä mukana.." ihmettelin. "Hei ensinnäkään sä et änkeä mukaan. Me halutaan sut mukaan. Eikä ketään todellakaan haittaa sun tai Islankaan mukana olo." Joel vakuutteli. "Ja mä ainakin tiiän yhen Matelan joka ei varmasti pistäis pahakseen jos Isla lähtis mukaan." Joel lisäsi virnistäen. "No okei, mä pyydän sen sitte mukaan." sanoin hymyillen.