Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

26.

Viimeinen aamu mun ensimmäisessä Helsingin kämpässä valkeni aurinkoisena. Aamuauringon säteet valaisivat koko makuuhuoneen, katkaisten mun yöunet lopulta kokonaan.

Nousin kyynerpäitteni varaan istumaan ja vilkaisin ulos verhottomasta ikkunasta. Ikkunasta näkyi vastapäinen kerrostalo, keltaisen värinen. Aurinko sai sen näyttämään vieläkin keltaisemmalta, ja jostain syystä tuli kamalan haikea olo sillä tiesin tämän olevena viimeinen kerta kun senkin näkisin ensimmäisenä herättyäni.

Hetken aikaa ikkunasta tuijoteltuani, siirsin katseeni tuohon vieressäni nukkuvaan mieheen. Joel retkotti selällään kuin mikäkin ruumis. Pää vähän kalellaan, ja suu vain hieman raollaan, mutta kuitenkin juuri sopivasti että kuola pääsi valumaan tyynylle. Hiukset ihan sekaisin, ja paljas rintakehä rauhallisen hengityksen tahtiin kohoillen.

Asetuin hetkeksi takaisin makuulle tuon viereen, ja annoin sormeni piirrellä kuvioita hellästi toisen iholle. Oma lempparini oli Joelin labyrintti tatuointi, jonka "reittiä" jäljittelinkin usein sormellani. Eihän se minnekkään johtanut, mutta teinpä sitä nyt kuitenkin.

Tarpeeksi kauan siinä maattuani päätin nousta ylös. Heitin päälleni pitkän napitettavan paidan, nappasin puhelimeni laturista ja hiippailin keittiöön.

Kävely asunnossa oli hieman hankalhkoa, kaiken sen rojun takia, mitä tämän muutto hässäkän takia asuntoni lattioille oli viimepäivien aikana kertynyt. Nimittäin kaikki Joelin tavarat mun omieni lisäksi, lojui nyt pitkin lattioitani (laatikoihin pakattuna toki), koska Joel oli jo irtisanonut edellisen asuntonsa vuokrasopimuksen. Ja mun vuokrasopimus loppuisi tänään. Sitten me oltaisiinkin käytännössä kodittomia.

No ei vaan, oltiin me jo löydetty sopiva asunto. Enää piti vain odottaa että edellinen asukas saisi kimpsunsa ja kampsunsa kerättyä, ja muutettua siitä pois. Siihen asti meidän tavarat saisi odottaa varastossa muuttopäivää, ja me Joelin kanssa keksittäisiin kyllä jotain. Toisaalta festarikesähän alkaisi ihan pian, ja ekat keikat olisi jo tulevana viikonloppuna, niin ehkä me sitten hyödynnettäisiin sitä tienpäällä olemista siihen asti että päästäisiin muuttamaan.

Esteradsta selviydyttäini pääsin keittiöön. Normaalistihan tässä kohtaa aamua keittäisin kahvit, mutta koska kahvinkeitin ja oikeastaan aikalailla kaikki muukin oli jo pakattu laatikoihin, niin nappasin vain jääkaapista redbullin ja suuntasin parvekkeelle.

Oven avatessani lämmin kesätuuli lehahti vasten kasvojani. Ulkona oli taas jo lähemmäs 15 astetta lämmintä, vaikkei aurinko vielä kauaa ollut paistanutkaan. Istahdin parvekkeen lattialle ja katselin alas kadulle. Vaikka kello ei ollut vielä edes seitsemää, oli silti aamuinen Helsinki jo täynnä elämää. Ja vaikken mä aamu ihminen olekaan, niin silti näissä kesäaamuissa on vaan sitä jotain.

Kello alkoi lähennellä seitsemää, mikä tarkoitti sitä että jos Joel ei omin avun ollut noussut, täytyisi se käydä repimässä sieltä ylös. Muuten kai olisi voinut nukkua, mutta avainten luovutus oli yhden maissa, ja pakkaamista ja siivoamista oli vielä aika paljon. Siispä suuntasin makuuhuoneeseen, vain huomatakseni Joelin edelleen kuorsaavan siellä umpiunessa.

Koska mun sänky oli purettu jo osiin niin meidän nukkumapaikkana oli nyt viime yöt toiminut pelkkä patja. Ei kyllä mikään maailman paras nukkumapaikka, mutta Joelia se ei näytännyt haittaavan.

Astelin patjan viereen, kyykistyin lattialle ja aloin tökkiä toista hereille. Joel raotti siristellen silmiään ja tuhahteli mielenosoituksellisesti. "Huomenta, sun pitäs nousta nyt.." sanoin hiljaa. "Mmhmm..." Joel mumisi. "Ylös nyt tai mä haen kylmää vettä ja kaadan ne sun niskaan." käskin ja tökkäsin toista kunnolla kylkeen, saaden toisessa aikaan jonkinlaisen kiljahduksen. "Mee nyt helvettiin siitä tökkimästä, mä nousen kyllä.." Joel valitti ja kampesi itsensä ylös. "No sitähän minäkin." sanoin hymyillen.

Aamuheräilystä selvittyämme aloimme tyhjentää asuntoani lopusita tavaroista.
Myös Isla oli tullut meidän avuksi. Ja ihan kiva että tuli, sillä kantamistahan riitti. Miten sitä vuosien kuluessa ihmiselle kertyykin kaikenmaailman ihme tavaraa.

Me oltiin nyt vuokrattu pariksi viikoksi joku väliaikainen varasto, minne suurinosa tavaroista päätyikin. Niin me sitten ajeltiin oikeastaan koko aamupäivä eestaas tavaraa varastoon kuskaten. Jossain kohtaa myös Vilma, ja myöhemmin Joonas ilmaantuivat paikalle auttamaan. Joel ja Joonas ottivat asiakseen viedä loput kamat varastolle, ja me Islan ja Vilman kanssa jäätiin tekemään loppusiivous.

Lopulta me oltiin saatu hommat valmiiksi. Oli outoa ja vähän haikeaakin katsella tyhjää asuntoani. Olihan se kuitenkin ensimmäinen paikka mitä pystyin täällä kodiksi kutsumaan. "Parempi sit tarjoo muutaki ku pizzat ja kaljat palkaks tästä." Kuului eteisestä Joonaksen ääni. "Älä unta nää, sitä paitsi palkka tulee vast sitte ku oot muuttanu meiät siihen toiseen kämppää." Joel vastasi tuolle. "Ei hei tästä ei ollu mitään puhetta!" Joonas alkoi inttää. "Ala mennä nyt, äläkä vingu." Joel sanoi ja työnsi hattarapään rappukäytävään. "Tuuksä?" Joel huikkasi eteisestä. "Joo.." vastasin entisestä keittiöstäni. Laskin avaimet tasolle, kävelin ulos asunnosta ja painoin oven kiinni, jättäen kaikki muistot suljetun oven taa.

Tämä jälkeen suuntasimme oikeasti pizzalle, koska kaikilla alkoi olla jo aika nälkä. Ja kyllähän me sitten Joelin kanssa kaikille tarjottiin, kiitoksena avusta. Ruuat syötyämme Vilma lähti takaisin kotiinsa, koska illalla oli kuulemma menoa. Me muut taas lähdettiin kävelemään Islalle päin.

"Missäs te kodittomat nyt sit punkkaatte?" Joonas kysyi. "No sun luona tietty." Joel ilmoitti. Joonaksesta oikein näkyi kuinka koko olemus muuttui kysymysmerkiksi. "No ei nyt oikeesti, jätkä luuli... Mennää punkkaa studiolle vähäksaikaa." Joel sanoi. "No ette te ny sinne voi mennä!" Joonas parahti. "No ei ne meekkään. Oikeesti ne tulee mun luo pariks yöks." Isla sanoi. Joonas mulkaisi Joelia joka vain virnuili tuon vieressä. Tämä johti siihen että Joonas muksaisi Joelia terävästi kylkeen, ja Joel vastasi lyömällä Joonasta kevyesti takaraivoon. Aikuiset miehet..

Kello oli varmaan jotain kuusi. Me kokkailtiin Islan kanssa tuon keittiössä pastaa ja litkittiin samalla jotain punaviiniä. Joel ilmaantui meidän vierashuoneesta keittiöön takki päällä ja aurinkolasit päässä. "Menossa jonnekkin?" kysyin. "Joo meen parin frendin kaa terassille joksku aikaa. Ok?" "Joo tottakai, mee vaan. Mut älä tuu liian myöhään tai metelöi ku tuut, ku Islal on töitä aamulla." sanoin ja menin tuon luokse antamaan lähtö pusun. "Joo oon hiljaa ku hiiri. Lupaan et ette ees kuule ku tuun takas." Joel virnisti. "Sen mä haluun nähä ettei susta lähe ääntä." Isla naurahti. "No joo määpä meen. Moro!" Joel sanoi ja heilautti kättään.

Joelin lähdettyä mä ja Isla otettiin meidän gourmet illallinen ja viini mukaan parvekkeelle, ja nautittiin kesäillan auringosta, kaikesta mahdollisesta jutellen. Sen jälkeen olikin jo Islan nukkumaanmeno aika. Mulla oli luojan kiitos töitä vasta iltapäivästä, niin mä nappasin Islan kissan Niilon seurakseni ja jäin parvekkeelle katsomaan auringonlaskua Helsingin kattojen ylle.

Jossain kohtaa muakin alkoi väsyttää joten menin suihkun kautta itsekin sänkyyn. Joel oli edelleen jossain riekkumassa, mutta kyllähän se pärjäisi, iso mies kun on. Oikaisin itseni pitkäkseni sängylle, kaivautuen peiton alle. Koska asunnossa ei ollut ilmastointia, piti ikkunoita pitää auki ettei kuolisi kuumuuteen. Avoimesta ikkunasta kuuluikin vielä ulkoa autojen ja ihmisten äänet. Niistä välittämättä vaivuin kuitenkin uneen, vain myöhemmin herätäkseni siihen kun Joel sitten takaisin tullessaan ei osannutkaan olla hiljaa. Ja ketä tämä yllätti? Joo, ei muakaan...