Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

8.

Seuraavana aamuna heräsin jäätävään päänsärkyyn ja vessahätään. Siristelin silmiäni sillä ikkunaverhojen välistä tunkeutuva päivänvalo tuntui epämiellyttävän kirkkaalta. Saatuani aivot sen verran hereille että aloin hahmottaamaan ympäristöäni valtasi minut se pelottava tunne kun tiennyt että missä helvetissä oikein olen, kunnes muistin yöpyneeni Joelin luona.

Käänsin kylkeäni ja vilkaisin vieressäni nukkuvaa miestä.
Joel tuhisi suloisesti syvääuntaan nukkuen kuin pienilapsi. Tuon hiukset olivat entistäkin sekaisemmat kuin tavallisesti, mutta siitä huolimatta hän näytti edelleen upealta.

Kampesin itseni istuma-asentoon ohimoani hieroen. Oloni ei ollut pitkäänaikaan ollut näin kauhea. Päässä jyskytti ja pahaolo velloi vatsanpohjassa. Helvetti että pitikin olla huono viinapää. Ja silti olin juonut itseni tähän kuntoon.

Hapuilin puhelintani yöpöydältä. Kello näytti melkein puoltakymmentä. Yllätyin minulle aikaista ajankohtaa nousta, sillä en edes muistanut milloin viimeksi olisin herännyt ennen puoltapäivää vapaaehtoisesti.

Päätin nousta ylös varovasti Joelia herättämättä, sillä oli ihan pakko päästä vessaan. Hiippailin vessaan ja hoidin asiani. Käsiäpestessä tulin myös vilkaiseekssi peiliin ja herranjumala.. Näky oli suoraan sanottuna hirveä. Eiliset meikit olivat aivan levinneet ympärinaamaa ja hiukset ihan solmussa.

Päätin pestä naamani ja aloin kaivella kylppärin kaappeja jonkun pesuaineen toivossa. Loppujen lopuksi löysin jonkun silmämeikin poistoaineen ja vanulappuja. Ne saisivat nyt kelvata tähänhätään.

Naamani puhdistettua poistuin kylppäristä ja huomasin Joelin heränneen tällävälin. Hän istui sängyllä sen näköisenä että olisi juuri noussut kuolleista.
"Huomenta, anteeks jos mä herätin sut." pahoittelin ja suuntasin avaamaan verhoja. "Ei et sä herättänyt..en vaan ite saanut enää nukuttua." Joel mumisi aamuäänellään.

"Nukuitko hyvin?" toinen kysyi könytessään sängystä ylös.
"Joo ihan hyvin, entäs sä? Toivattasti en nyt häirinnyt sun ruususen unta kun yleensä nukut yksin?" vitsailin istuessani sängynreunalle. Joel naurahti mutta kertoi nukkuneensa ihan hyvin. 

"Onks sulla nälkä? Voin mennä väsää meille jotai syötävää jos haluut?" Joel kysyi kiskoessaan verkkareita jalkaansa. Tunnustelin hetken oloani ja tulin siihen tulokseen ettei mulla ollut nälkä, sillä pieni etova olo kiersi vatsassa edelleen. Ei mua oksettanut, muttei ruokakaan kyllä maistunut. "Ei kiitos, nyt ei oikein maistu..Mut jos sulla kahvia on ni sitä voisin ottaa. Ja ei sulla ois jotain pitkähihasta? Tää sun kämppäs on jääkylmä.." "Joo ootas.." hän sanoi ja siirtyi vaatekaapilleen. Joel kaiveli hetken kaappiaan ja heitti mulle hetkenpäästä jonkun mustan hupparinsa.

"Meen laittaa sen kahvin valuu, tuut sitte ku oot valmis." Joel ilmoitti. Nyökkäsin ja aloin riisua paitaani. Joel oli juuri lähdössä kunnes seisahtui äkkiä niille sijoilleen. Hän tuijotti minua jotenkin huolestuneen oloisena hetken, mutta kääntyi sitten lähteäkseen.

Mitä ihmettä hän oikein oli tuon näköisenä tuijottanut..? Enhän ollut edes ehtinyt riisua paitaani. Sitten tajusin. Laskin käteni alas ja ojensin vasemman ranteeni suoraksi. Ne hemmetin arvet.. Joelin oli ollut pakko nähdä ne, sillä olinhan vain t-paita päällä. Siksi hän oli näyttänyt niin huolestuneelta. Olihan niistä jo aikaa, mutta arvet ovat aina pahannäköisiä.

En ollut vielä kertonut Joelille ongelmistani, enkä tiennyt olinko siihen edelleenkään valmis. Hän oli kuitenkin nähnyt ne, eikä tästä olisi enää paluuta. Jos hän kysyisi, minun pitäisi avata suuni.
Päätin pitää pääni kylmänä ja olla hiljaa asiasta ellei se tulisi Joelin aloitteesta puheeksi.

Vaihdoin hupparin ja siirryin keittiöön Joelin seuraksi. Hän oli saanut kahvin keitettyä ja kaadettua kuppeihin. "Jätin sulle maitovaraa, ku en tienny juotko mustana vai et." Joel ilmoitti kahviaan hörppien. "Kiitti." vastasin ja kaadoin maitoa kuppiini.

Joimme kahvit hiljaisuuden valittaessa välillämme. Kumpikaan ei ilmeisesti ollut oikein aamu ihmisiä. Minä en ainakaan. Siksi oli hyvä ettemme lätisseet mitään turhia.

Yhtäkkiä Joel keskeytti rauhallisen hiljaisuuden. "Hei kuule, saanks mä kysyä yhtä juttua..?" hän kysyi empien.
"Anna tulla vaan." koitin vastata reippaasti, vaikka osasin arvata tulevan keskustelun suunnan. "Ootko sä oikeesti näin pitkällä lomalla töistä vai mikä homma..?" hän kysyi epäilevästi.

Mietin pitäisikö minun vaan kertoa totuus tässä ja nyt. Joskus se oli pakko tehdä, kyllä mä sen tiesin. Jotenkin en vaan halunnut ajatella sitä. Oli paljon helpompaa sivuuttaa ongelmani Joelin seurassa, sillä eihän hän osannut kysellä niistä. Se ettei ongelmistani puhuttu oli vähän kuin ei niitä olisi olemassakaan, ja pidin siitä. Päätin kuitenkin avautua aiheesta sillä joskus se täytyi tehdä. Ehkä Joel ymmärtäisi..niin ainakin toivoin.

"No okei...en oo ollut ihan täysin rehellinen. Ei, en mä oo lomalla. Tai tavallaan joo. Oon sairaslomalla." aloitin. Joel oli hetken hiljaa ennen kuin avasi suunsa. "Liittyykö se sairasloma niihin sun jälkiin ranteissa?" hän kysyi varovasti.

Ei olisi ollut vaikea vastata että kyllä, oikeassa olet, tai vaikka edes nyökätä. Jostain syystä vastaaminen tuntui silti ihan liian vaikealta. Jos vastaisin myöntävästi hän tahtoisi tietää lisää, mikä tarkoittaisi kaiken vanhan paskan läpikäymistä. En halunnut sitä, juuri kun se alkoi olla parempaan päin. Ja jos kertoisin, entä jos Joel ei tajuaisikaan. Jos hän alkaisi inhota minua? Miksi tämän piti olla näin hankalaa...?

"Sori emmä tiedä miks mä ton kysyin.. ei sun tietenkään oo pakko kertoa ellet haluu. Aattelin vaan ku satuin huomaan ne sun jälet. Mut ei mun ollu tarkotus tungetella tai mitään." Joel sanoi selkeästi pahoillaan. "Ei ei se mitään. Ite mä sanoin että saat kysyä. Mut joo.. oon sairauslomalla pitkäaikaisen masennuksen takia. On se jo selkeesti parempaan päin, että ehkä mä kohta voin palata jo normi arkeen. Mut toistaseks mennään vielä näin." sain vihdoin sanottua.

Nostin katseeni kahvikupin pohjalta blondin kasvoihin. Hän näytti olevan pahoillaan ja katseli mua jotenkin säälien. "Aika rankkaa... emmä yhtään tajunnu. Sori." hän viimein sanoi. "No eihän sun nyt tarvi olla pahoillaan. Mistä oisit muka voinut tietää kun mä ite halusin salata tän?" kysyin hellästi. "Ai eiks mun pitäny saada vai tietää?" tuo kysyi. "No jossain kohtaa oisin toki kertonu. Emmä vaan aatellu että ihan vielä, mut ehkä parempi näin. Ja varmaan voin nyt samalla kertoo kun kerran tuli puheeks, että toi on monen vuoden ja kaiken paskan aiheuttamaa. Lähinnä syömishäiriön, koska kärsin siitä joskus teininä parivuotta. Mut sun ei tarvi olla huolissaan koska se on jo takanapäin. Ja käyn säännöllisesti terapiassakin." selitin kaiken kerralla.

Joel katsoi mua hieman epäuskoisena ja hämmentyneenä. Musta taas tuntui ihanan vapauttavalta. Olin sanonut nyt kaiken sanottavani, ja olin silti hengissä. Eihän se nyt niin kamalaa ollutkaan.

"Mä en ihan tiiä mitä tohon pitäis sanoo. Siin oli aika paljon kaikkee..Sanoisin et oisin pahoillani, mut sä kielsit sen, joten.." Joel mutisi takaraivoaan raapien. "Ei sun tarvi sanoa mitään. Kuhan et vihaa mua ni se riittää mulle." sanoin harteita kohauttaen. "No miks mä vihaisin?" hän kysyi ihmettelen. "No joku vois vihata. Kiva jos sä et." vastasin ja väläytin hänelle nopean hymyn. "Emmä sua tietenkään vihaa. Saat tehä aikapaljon et päästään siihen pisteeseen." Joel naurahti. "Also voit kertoo mulle jatkossakin ihan mistä vaan jos sille tuntuu. Emmä tuomitse. Trust me, mä oon kans kokenut paljon kaikkee." Joel lisäsi kaataen itselleen lisää kahvia.

Mieleni teki kysyä mitä kaikkea Joel oli kokenut, mutta tyydyin vaan nyökkäämään hymyillen. Oloni tuntui niin paljon kevyemmältä kuin moneen kuukauteen. Tai olihan Joelin kanssa ollut koko ajan helppoa, mutta nyt oli vielä helpompaa kun ei tarvinnut enää salailla mitään.

__________________________________

Moikka:)
En uskonu että oikeen kukaan päätyis lukemaan tätä, mut teitä onkin jo vähän yli 200 siellä joten kiitos siitä:)
Täytyy sanoo että tän ja viime luvun kanssa olin ihan hukassa ja kirjotin edellistä lukua varmaan yli pariviikkoo ku en vaa saanu siihen mitään ideaa... ja tästäkin luvusta tuli kyl vähän tämmönen tylsempi.

Oikeestaan oisin vaan halunnu tietää onks tää ees semmonen mitä kannattaa jatkaa? Tai siis et kiinnostaako ketään lukee tätä lol..
Mut jos joku tän lukee ni arvostaisin jos kertoisit mielipitees.

Kivaa alkanutta viikkoo just sulle<3