Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

17.

Jätkien joulukiertue ja työt, sekä mun omat työt oli nyt saatu siihen pisteeseen että päästiin joululoman viettoon. Me oltiin Joelin kanssa sovittu että alotettaisiin vanhempien luona kiertäminen mun porukoilta, ja siirryttäisiin sitten loman edetessä ylemmäs Suomeen Ouluun ja eteenpäin, koska tarkoitus oli olla uusivuosi Lapissa jätkien kanssa.

23 päivä me lähdettiin sitten ajamaan Juvalle mun veljen luokse, koska vaikkei mun porukat enää asuneetkaan siinä talossa, niin joulu oltiin silti aina vietetty meidän lapsuudenkodissa. Matka meni äkkiä ja noin viiden maissa pääsimme Juvan "keskustaan" jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua. "Jännittääks sua tavata ne?" kysyin Joelilta. "Eei oikeestaan.. no ehkä semisti. Viime kerrasta on aikaa.." hän myönsi. "Ei sun tarvi, kyllä ne susta tykkää ihan varmasti." sanoin rauhoittavasti. "Mm toivonmukaan." Joel totesi.

Pian pääsimme perille. Ajoimme talon eteen ja kokomatkan tieristiltä talon eteen Osku hölkkäsi auton perässä ja oli kokoajan jäädä alle. Nousimme autosta ulos ja saimme innokkaan vastaanoton Oskulta joka höyrysi ihan innoissaan ympärillämme. "Päivää.." kuului selän takaamme. "Hui saatana mitä sä hiivit?" tuhahdin taaksemme ilmestyneelle veljelleni. "Kiva nähä suakin." tuo naurahti ja veti mut halaukseen. "Ja sä olit nyt sitten se..?" Samuel empi kääntyen Joelin puoleen. "Joel." hän esittäytyi. Katselin vierestä virnuillen kun he esittäytyivät toisilleen.

Pian äitinikin ilmestyi pihalle. Hän halasi sekä minua että Joelia ja oli selkeästi innoissaan uudesta vieraasta. "Isäs on vielä hallilla, mutta mennäänpäs me nyt sisälle. Tännehän ihan paleltuupi. Heini ja Mimosakin on sisällä." äiti selosti ja ohjaili meitä sisälle. Sisällä meitä vastassa oli Samuelin vaimo Heini ja heidän neljä vuotias tyttö, Mimosa. Mimosa vierasti Joelia alkuun tosi paljon eikä siksi oikein viihtynyt munkaan lähellä, mutta yllättäen Joel saikin Mimon luottamaan itseensä ja kohta tuo ei enää jättänyt meitä rauhaan ollenkaan.

Veimme tavaramme mun entiseen huoneeseen yläkertaan. Joel rojahti sängylle makaamaan. "No..?" naurahdin ja istuin tuon viereen. "Ei mitään.." Joel sanoi hymyillen. Silittelin hetken Joelin selkää tuon melkein nukahtaessa sängylle, kunnes Mimosa pamahti huoneeseen. "Etsä vielä voi nukkua. Ku äiti sano.. se sano että syömään pitää tulla.." Mimo selitti oven kahvassa roikkuen. "Joo me tullaan ihan kohta." sanoin. Mimosa nyökkäsi mutta jäi ovensuuhun odottamaan. Revin Joelin ylös sängystä ja lähdimme alakertaan.

Ruuan jälkeen aloimme valmistella huomiselle jouluruokia yhdessä. Äiti hoiti Heinin kanssa laatikoita. Isä otti kalat suolattaviksi ja kinkun sulamaan. Me alettiin Mimon kanssa tehdä joulutorttuja ja pipareita. Joelkin sai osallistua leipomiseen, ja se oli jotenkin tavattoman hellyyttävää katsella miten toinen yritti pitää malttinsa sotkevan ja häsläävän neljä vuotiaan kanssa. Yllätävän hyvin se kuitenkin sujui. "Sähän oot hyvä tässä." naurahdin pyyhkiessäni jauhoja Joelin poskelta. "Leipomissa vai ton skidin kanssa?" tuo kysyi. "Yllättävästi, molemmissa." totesin ja painoin pikaisen suukon tuon huulille. "Hyyyiii!!" Mimosa huusi meitä osoitellen. Nauroimme Mimon reaktiolle. "Sä tajuut tän sitten joskus paaaljon paljon isompana." Joel virnisti. Mimo vain katsoi meitä irvistellen. "Pojat on ällöjä. Mä en ainakaan niitä pussaa.." Mimo tokaisi ja lähti pöydän äärestä pois. "Just joo..." Joel naurahti. "Mut arvaamitä?" kysyin Joelilta. "No..?" hän kysyi. "Mäpä pussaan, koska se ei oo mun mielestä ällöö." virnuilin ja painoin huuleni tuon vastaaville uudelleen. "No helvetin outoa ois jos pitäisit tätä ällönä.." Joel totesi. "Niinpä, mut sun onneks en pidä." sanoin virnistäen ja jätin Joelin hölmistyneenä seisomaan keittiöön.

Kun ruuat oltiin saatu melko valmiiksi, päätimme lähetä Joelin kanssa viemään Oskua lenkille. Tarvoimme käsikädessä lumisella metsätiellä Oskun juoksennellessa irrallaan vierellämme. "Miltäs tää vaikuttaa tää mun perhe?" "Tosi mukavilta ja lepposilta. Ja tuskin näiden kanssa tylsää tulee." Joel vastasi. "Joo ei tuu ei.." naurahdin. "Mä tiedän et tää ei oo sitä mihin sä oot tottunu, mut mä toivon ettet sä ihan vihaa tätä. Noi nimittäin on nyt vähän tollasii.." sanoin. "Emmä tietenkään niitä vihaa, ne on sun perhe." Joel sanoi lumipalloa muotoillen. Hymyilin vain katsellen miten Osku hyppeli onnellisena lumihangessa.

Palasimme takaisin talolle mutta jäimme vielä hetkeksi ulos, sillä Mimosa oli laskemassa pulkkamäkeä alas pelolle ja halusi meidän katsovan. Niin me sitten katsottiin kuinka Mimo laski mäkeä jonka jälkeen tuo suostutteli aina Joelin vetämään hänet takaisin ylös. Pääsipä Joelkin joskus fyysiseen työhön.

Loppu illan Mimon mentyä nukkumaan ja porukoiden lähdettyä kotiin, istuimme tuvassa Samuelin ja Heinin kanssa jutellen kaikesta mahdollisesta. Musta oli kiva huomata miten hyvin Joel tuli toimeen mun perheen kanssa. Kaikki piti siitä eikä Joel vielä ainakaan pitänyt mun perhettä ihan outoina, eli ehkä tää meni ihan hyvin.

Vasta puolenyön jälkeen pääsimme nukkumaan. Makoilimme vanhan huoneeni sängyssä yölampun valossa, toisiamme tuijotellen. "Mitä sä mietit?" kysyin. "Vähän kaikkee ja en mitää.." Joel totesi. "No kerro vaan.. mietit kuitenkin jotain." sanoin. "Eiku mä vaa oon jotenki vaa nii vitun loppu tän vuoden osalta." hän sanoi lopulta. "Miten nii?" kysyin katsoen noihin väsyneisiin silmiin. "No onhan tää nyt ollu ihan vitun rankkaa.. varmaa rankin vuosi ikinä." Joel selitti. "Mut onneks tää paska on kohta ohi. Mut on täs ollu hyvääki. Esim sä. Susta mä oon kyl aika onnellinen. Enkä mä ees tienny et seki ois vielä mahollista." tuo sanoi pienesti hymyillen. "Ai mikä? Onnellisuus vai?" kysyin ihmeissäni. "Nii, mut sun kanssa mä oon taas saanu kokee sen." Joel sanoi hiljaa. "No kiva jos oot viihtyny.. no ei vaa. Emmäkää muista millon viimeks asiat ois ollu näin hyvin ku nyt sun kanssas." sanoin hymyillen. "Mä nyt toivon ettei tää tuu liian aikasi tai mitää, mut mä rakastan sua. Niiku oikeesti." sanoin lopulta. Joel vain hymyili ennenkuin painoi huulensa omilleni. "Ei todellakaan tullu. Mäki rakastan sua, ihan helvetisti." Joel sanoi ja suuteli mua uudelleen.

Makailimme vielä hetken hereillä, ennen kuin tulin vilkaisseeksi kelloa, vain huomatakseni sen olevan puoli kaksi. "Kello on aika paljon, pitäskö meidän käydä nukkuu?" kysyin. "Joo varmaa.." Joel myönsi ja laittoi puhelimensa laturiin. Itse aloin laittaa herätystä aamuksi, sillä kiitos tämän yömyöhään valvomisen tuskin heräisimme ilman herätystä ihmistenaikoihin. Herätystä laittaessani tajusin vuorokauden vaihtuneen 24 päivään eli jouluaatoksi, ja vain koska tiesin Joelin olevan jouluihmisiä oli mun pakko vielä vähän vittuilla. "Hyvää joulua muuten." sanoin ihan kasuaalisti juuri kun toinen oli käymässä nukkumaan. "Ei Sofia.. älä vittu jaksa.." Joel vaikeroi naamansa hieroen. Mä vaan repesin nauruun Joelin sammuttaessa valot. "No hyvää yötä edes." sanoin edelleen nauraen. "Hyvää yötä saatana." Joel mutisi takaisin mun pidätellessä naurua. Olin  mä kyllä varsinaisen ilopillerin itelleni saanut, mut silti en vaihtais pois. En vaikka maksettais.