Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

16.

Joulukuu oli jo ylipuolenvälin ja tänään olisi poikien viimeisen joulukiertue keikan aika. Koko joulukuu oli alkanut ja mennyt ihan vauhdilla, että en oikein käsittänyt vieläkään miten lähellä jouluaatto oli.  Olin saanut ensimaistiaset jätkien livekeikoista joulukuun kolmantena kun oltiin lähdetty Lahteen kiertueen ensimäistä keikkaa vetämään.

Mä olin roikkunut bändin ja crewn mukana itseasiassa jokaisella keikalla ja nauttinut joka keikasta enemmän kuin mistään muusta aikoihin. Meno keikoilla oli joka kerta ihan huikea, ja se kaikki innostus ja energia oli aina käsinkosketeltavissa. Kyllähän mä tiesin miten taitavia jätkät olivat, mutta livenä meno oli ihan eri. Joka kerta jaksoin hämmästellä miten hyvin ja täysillä jätkät aina keikat vetivät. Ja miten uskomaton määrä heillä oli faneja jotka osasivat jokaisen biisin ja jonottivat ulkona kylmässä tunteja ihan vain nähdäkseen jätkät.

Me oltiin tultu vähänaikaa sitten tän illan keikkapaikalle, Silja Europa laivalle. Jo aulassa meitä vastassa oli ollut lauma kirkuvia faneja, joita turvamiehet koittavat kuumeisesti hillitä hyökkäämästä jätkiin kiinni.

"162.. eli tää ois meidän." Joel sanoi ja sovitti aivainkortin lukijaan. "Ootte sit hiljaa ensyönä ku en nimittäin haluu traumatisoituu teistä. Koska tää 161 on mun." Joonas selitti avatessaan oman hyttinsä ovea. Joel ilveili ovelta Joonakselle ja näytti vielä keskaria ennenkuin sulki oven.

Potkin kenkäni sivuun ja astelin peremmälle. Meillä oli merinäkymä hyttimme ikkunasta, vaikkei me siitä paljoa ehdittäisi katsellakkaan. Jätin matkalaukun sängyn vasemmalle puolelle, sillä meille oli jo tullut vakkaripuolet sängyistä. Mulle vasen, ja Joelille oikea, aina.

Istuuduin sängynreunalle Joelin heittäytyessä toiselle puolelle makaamaan. Oikaisin itseni pitkälleen tuon viereen ja jäin tuijottelemaan kattoa. Selailimme molemmat hetken hiljaisuudessa puhelimiamme, kunnes mua alkoi yhtäkkiä väsyttää aivan sairaasti. Pistin puhelimen yöpöydälle ja käperryin Joelin viereen. "No?" tuo kysyi ja laski puhelimensa pöydälle. "Ei mitään, väsyttää vaan.." mumisin hiljaa.  Joel kurottui vetämään päiväpeiton päällemme ja alkoi silitellä hiuksiani. "Käy vaan nukkuu hetkeks, meil on aikaa kyllä." tuo sanoi hiljaa ja suukotti päätäni. Kiersin käteni tuon ympärille ja suljin silmäni, nukahtaen siihen melkein heti.

Ihan liianpian uneni keskeytti ovelta kuuluva kopustus, tai lähinnä sen hakkaus. "Hokka, tänne sieltä!!" Nikon ääni huusi oven takaa. Nyt myös Joel säpsähti paniikissa hereille. Hän nappasi puhelimensa huomatakseen kymmenet vastaamattomat viestit ja muutamat puhelut. "Voi paska.." tuo sihahti ja vääntäytyi ylös. "Ooksä pahasti myöhässä?" kysyin ja nousin ylös sängystä. "Een pahasti, mut tarpeeks." Joel vastasi vetäessään kenkiä jalkaan. "Joel! Ooksä siellä?" Niko jatkoi huuteluaan ja löi ovea parikertaa. "Joojoo, älä Moilane riehu.." Joel sanoi turhautuneena ja avasi Nikolle oven. "No pakko kai se on ku susta kuulu mitään.." Niko puolusteli. "No nukahin saatana.." Joel ähräsi tavaroitaan keräillen. "Tuuksä mukaan, mennää tekee soundcheck?" Joel kysyi multa. "Joo tuun mä." vastasin ja survoin kengät äkkiä jalkaan.

Menimme keikkapaikalle ja pojat aloittivat soundcheckin. Välillä musta tuntui siltä ettei mun edes kuuluis olla täällä mukana, varsinkaan kun Vilma tai Islakaan ei ollut, mutta sitten muistin ettei se oikeasti ketään haitannut että olin mukana. Sitäpaitsi olihan Minnakin täällä tälläkertaa mun seurana.

Soundcheckin jälkeen meillä oli vielä aikaa ennen illan vetoa ihan rutkasti, ja kaikilla oli aika nälkä, joten päätimme käydä syömässä. Liikkuminen julkisesti oli kuitenkin yllättävän vaikeaa, koska faneja pyöri vanavedessämme jatkuvasti, joten turvamiehet seurasivat porukkaamme kaikkialle.

Enne keikkaa menimme vielä valmistautumaan iltaa varten ja siinä puolenyön maissa keikka alkoi. Yleisö oli ihan mesissä ja jätkät antoivat kaikkensa.