Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

14.

23.22 astuin ulos junasta Oulun rautatieasemalle. Etsin katseellani Joelin ja pian näkökenttääni osuikin  tuo tuttu pitkätukkainen blondi.
Lähdin kävelemään Joelia kohti. Minut huomatessaan tuo lähti tulemaan vastaan. "Moi." Joel tervehti painaessaan huulensa omilleni. "Moi." vastasin suudelman loputtua. "Miten meni matka?" tuo kysyi ja otti kassini käsistäni kantoon. "Ihan jees, nukkuessa suurinosa." "Väsyttääks sua?" hän kysyi ja veti mut kainaloonsa.  "Joo. Meinaan vaan nukahtaa pystyyn.." mutisin tuon kylkeävasten. "No kohta pääset nukkumaan. Tuu." hän sanoi.

Lähdimme kävelemään autolle päin. Autolle päästyämme Joel heitti kassini takakonttiin ja itse asetuin pelkääjänpaikalle. Kohta Joelkin tuli viereeni istumaan ja lähdimme kohti hotellia. "Mitäs sinne Juvalle?" Joel kysyi. "Ihan hyvää sinne. Töitä enimmäkseen, ja porukat oli aika innoissaan susta. Että seuraavaks käydään sitten mun porukat." kerroin. "No jos ei samalla reissulla kuitenkaan?" Joel naurahti. "Joo ei, selvitään nyt ensin tästä.."

Matka hotellille ei onneksi ollut pitkä joten ei mennyt kauaa kun ajoimme hotellin eteen. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme sisään. Koska Joel oli ollut Oulussa jo paripäivää sisäänkirjautumista ei tarvittu, vaan kävelimme respan läpi suoraan huoneeseemme.

"Sori noi vaatteet jäi vähän levälleen." Joel pahoitteli. "Ei kuule haittaa yhtään." vastasin ja rojahdin sängylle makaamaan. "Ooksä nyt ihan väsy?" Joel leperteli ja istahti viereeni. "Oon joo kiitos kysymästä. Ei ihan noi kuuden aamuherätykset nappaa.." mumisin tyynyä vasten. "Pitäskö sun käydä suihkussa ku oot vielä hereillä?" hän kysyi hiuksiani silitellen. "Vihjaaksä jotain vai? Sitä paitsi kävin tänään jo, eiks riitä..? Ku mä en enää millään jaksas liikkua tästä." valitin. "No meinasitko sillä pärjätä huomis iltaan?" hän kysyi kulmiaan kohottaen. "Joojoo mennään mennään." huokaisin ja nousin ylös.

Kävimme molemmat suihkussa, ei tosin yhtäaikaa koska suihkukoppi oli ihan liian pieni. Sen jälkeen pyörimme vielä hetken jotain hereillä ennenkuin kävimme nukkumaan.

Seuraavana aamuna heräsimme noin yhdeksän aikaan herätykseen. Joel kääntyi sammuttamaan herätyksen, ja mä vaan koitin tsempata itseni siihen että seuraavan 5 minuutin sisällä pitäisi nousta ylös.

Joel oli jo nousemassa ylös sängystä, mutta ei päässytkään lähtemään mun tarrautuessa häneen kiinni. "No huomenta vaan sullekkin." Joel naurahti. "Jäädän ihan hetkeks vaan, jooko?" kysyin. Joel myöntyi ja kömpi takaisin peiton alle vetäen mut viereensä. Painauduin vasten Joelin paljasta rintaa piirrellen siihen kuvioita sormenpäälläni.

Makoilimme siinä vielä melkein kymmenen minuuttia ennenkuin aloimme valmistautua aamupalalle. Hotelli aamupala oli hyvä ja valikoimaa oli vaikka miten paljon, en vaan kehdannut syödä paljon, sillä Joelin vanhemmilla olisi kuitenkin jotain syötävää.

Aamupalan jälkeen menimme pakkaamaan tavaramme ja aloimme tehdä lähtöä kohti Joelin vanhempien kotia siinä yhdentoista maissa.

"Ihan kohta ollaan perillä." Joel sanoi kääntyessään jollekkin asuinalueelle. Vetäisin syvään henkeä ja räpelsin samaanaikaan sormissani olevia sormuksia. Joel tuijotteli aina välillä mua sivusilmällä ja ilmeisesti huomasi mun olevan ihan paineissa. "Ei sun tarvi jännittää. Usko mua, ne on oottanu tätä päivää ku kuutanousevaa. Siitä on nimittäin vierähtäny tovi ku oon viimeks vieny sinne tyttöystävän näytille. Ja oon ihan 100% varma että ne tykästyy suhun ihan heti." Joel rauhoitteli. Tyydyin vaan nyökkäämään.

Pian ajoimmekin oikean omakotitalon pihaan.  "Noni, mennäänkö?" Joel kysyi. "Mennään vaan." vastasin ja käänsin katseeni noihin sinisiin silmiin. Ne katsoivat mua rohkaisevasti. Väläytin Joelille nopean hymyn ja hän hymyili takaisin.

Samaanaikaan sivusilmällä huomasin talon etuoven aukeavan. Pihalle tuli tummatukkainen nainen joka kipitti ne vähäiset rappuset alas pihalle asti. Naisen perässä oviaukkoon tuli seisoskelemaan pitkähkö mies, kädet housuntaskuissa. Nyt näki ainakin mistä Joel oli pituutensa perinyt.

Nousimme autosta ja Joelin äiti tuli poikaansa vastaan vetäisten tuon halaukseen. Joelin isä silmäili meitä edelleen ovensuulta ja heilautti tervehdykseksi kättään. "Kamala kun meillä on ollut sinua hirmu ikävä." Joelin äiti henkäisi päästäessään irti pojastaan. "Ja voi ihme, sinä oot varmaan nyt se Sofia. Tervetuloa nyt sitten vaan. Saakos sitä halata?" Joelin äiti kysyi. "Saa tottakai." vastasin hymyillen. Pian hän veti minutkin lämpimään halaukseen. "Ja ai miten kamalan kauniskin sinä oot. Niin on nätit kasvot ja hiukset. On kyllä, ai mutta anteeks. Nyt menee jo ylite, tulkaas sisään sieltä. Siellä on jo ruoka valmiina." hän hössötti. Muistutti ihan omaa äitiäni. Vilkaisin Joelia pikaisesti joka vain pudisteli päätään auton toisella puolella ja katsoi mua sitten anteeksipyytävästi. Naurahdin niin että vain Joel kuuli sen ja siirryimme sitten koko sakki sisälle.

Seuraavat tunnit vietemmekin pöydän ääressä istuen, syöden ja jutellen. Joelin vanhemmat halusivat tietää kaiken mahdollisen musta ja siitä miten oltiin Joelin kanssa tavattu. Erityisen kiinnostuneita ne oli siitä että tulin alunperin maalta, ja erityisesti Joelin isä näytti olevan siitä hyvillään.

Mulla oli olo että ne taisi ihan jopa molemmat tykätä musta, sen verran innoissaan ne näytti olevan. Ja ainakin mä pidin niistä molemmista.

Ruuan jälkeen Joel halusi esitellä lapsuuden kotiaan ja entistä huonettaan mulle. Kävelimme yläkertaan ja toiselle makuuhuoneen ovista. Joel avasi oven päästäen mut sisälle.

Astuin sisään pieneen huoneeseen joka oli sekoitus teini Joelin huoneesta ja jonkinlaisesta säilytystilasta. Huoneen oven vastakkaisella seinällä oli keskellä ikkuna joka valaisi huoneen. Yhdessä nurkassa oli tyhjä yhdenhengen sänky, ja ikkunan alapuolella työpöytä. Lattialla lojui pahvilaatikoita ja jotain muovikasseja täynnä tavaraa vuosien varsilta. Myös pari Joelin vanhaa kitaraa hengaili toisessa huoneen nurkassa. Seiniä koristi kaiken maailman bändi, lätkä, ja jotkut formula julisteet. Oli HIMiä, Linkinparkkia, Leijonia ja Häkkisenkin pärstän tunnistin.

"Tää on tosi symppis." totesin hymyillen ja istahdin työtuolille. "Jaa no ehkä." Joel sanoi ja kohautti harteitaan. Hän nappasi toisen kitaroistaan ja alkoi varovasti näppäillä sitä. "Tää oli mun eka." hän totesi. "Miks ei se oo sulla Helsingissä?" kysyin Joelin soittoa seuraten. "Ei tää oo niin hyvä että soittasin tätä kovin useesti. Veis vaan tilaa siellä pikku kämpässä." tuo vastasi.

Olimme ylhäällä vielä hetken ennekuin palasimme alas kahville. Kahvien jälkeen ajattelimme alkaa tehdä lähtöä takaisin kohti kotia. Ehkä vähän tyhmää  lähteä iltaa vasten ajamaan kun oltais me kai tännekin voitu jäädä yöksi, mutta ajatus kotiin menosta houkutti enemmän.

Hyvästelimme Joelin vanhemmat ja lähdimme siinä neljän maissa ajamaan takaisin, jotta oltaisiin Helsingissä vielä tämän vuorokauden puolella. "No mitäs tykkäsit?" Joel kysyi autossa. "Ne oli kyllä tosi mukavia. Toivottavasti tunne oli molemmin puolinen." vastasin. "Eiköhän se ollut. Ne oo pitkään aikaan ollu noin tohkeissaan mistään. Oli varmaan susta enemmän innoissaan ku siitä et päästiin sillon sinne viisuihin." Joel selitti. Katsahdin tuota ihmeissäni. "No ei kai nyt sentään...?" kyseenalaistin hieman. "Varmaan olivat, enkä ees kuseta." tuo vakuutti. Hymähdin ihmeissäni. En mä nyt niin erikoinen ole, mutta kiva jos tykkäsivät.

Jossain kohtaa huomasin miten väsynyt olinkaan. Silmät eivät oikein enää meinanneet pysyä auki, ja väsy painoi päälle. Kieltämättä viime päivät oli olleet aika toiminnallisia, enkä oikein ollut nukkunutkaan paljoa. Vilkaisin kelloa joka näytti puolta kahdeksaa. Vielä noin kolme tuntia niin oltaisiin kotona. Päätin vaan käydä nukkumaan kerta tässä aikaakin oli, ihan sama jos yöunet menisi. Mua väsytti nyt, ja sitäpaitsi huomenna saisi nukkua pitkääkin, koska mulla olisi vapaapäivä. Niin mä sitten suljin silmät ja nukahdin Joelin toinen käsi omassani, Joelin ajaessa meitä kotia kohti.