Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

13.

Lokakuu vaihtui marraskuuksi ennekuin huomasinkaan. Aika oli mennyt tosi nopeasti ja lähinnä töissä. Olin alkanut tehdä nyt neljää, joskus viittä päivää viikossa, koska mun jaksaminen oli jo tosi hyvällä mallilla.

Joelin kanssa asiat oli paremmin kuin  hyvin. Vietettiin aikaa toistemme kanssa lähes aina kun vaan aikaa löytyi, ja aina jompikumpi oli toisen luona yötä. Ja vaikka me oltiinkin kokoajan yhdessä, en kyllästynyt tuon seuraan ollenkaan. Päinvastoin, huomasin vain päiväpäivältä rakastuvani häneen enemmän.

Kello oli jotain seitsemän maita illalla kun istuimme Joelin pikkuisessa keittiössä kahvikupit neniemme edessä kuin milläkin vanhalla avioparilla. Katselin ikkunasta ulos hämärälle kadulle kahvia hörppien. Mitä lähemmäs talvea mentiin, sitä nopeammin ulkona hämärtyi. Nyttenkin siellä oli ollut pimeää jo jonkun aikaa. Ja vaikka pidin pimeistä illoista, vähäinen päivän valo veti itseltä energiat ihan loppuun ja olisin oikeastaan ollut valmis jo nukkumaan siinä kahdeksan aikoihin. Tätä se vanhuus teettää, koska siis 23 on jo ihan ikäloppu.

"Kuule hei mä oon vähän miettiny yhtä juttuu.." Joel keskeytti haaveiluni. "No mitäs oot miettinyt?" "Aattelin vaan kun täs ollaan jo jonkun aikaa oltu, ja oon ehkä saattanu ohimennen mainita susta mun porukoille, niin mietin vaan jos sä haluaisit tulla mun kanssa nyt viikonloppuna Ouluun ja vaikka tavata ne? Ku ne ainaki haluais nähä sut. Tai mutsi nyt lähinnä kysellyt susta sen jälkeen. Mitä oisit mieltä?" hän kysyi. "Tuun mielelläni sun mukaan jos ne on vielä mua pyytänytkin sinne. Sitä paitsi musta ois kiva tavata ne, ja kiva että ylipäänsä haluut mun tapaavan ne." vastasin hymyillen. "Tottakai mä haluun. Mut hyvä jos haluut tulla. Laitan sinnepäi vielä viestii huomenna että ollaan tulossa." Joel sanoi ja nousi pöydästä. Nöykkäsin ja jäin vielä istumaan pöydän ääreen Joelin poistuessa keittiöstä.

Nyt oli sitten viikonloppu suunnitelmatkin valmiina. Odotin sitä jo innolla vaikka tottakai mua jännitti taas vaihteeksi, niinkuin uusien ihmisten tapaaminen aina. Entä jos Joelin porukat ei pitäiskään musta? Tai jos ne aattelis etten oo tarpeeks hyvä Joelille?

Kesken stressaamisen havahduin puhelimeeni joka värisi vieressäni. Nostin sen pöydältä huomatakseni äidin soittavan mulle. "Moi, mitäs sä?" "No moikka, anteeks mä vielä tähän aikaan ja tälläsellä asiallakin. Mutta kun Samuel ja Heini on lähdössä Heinin vanhemmille niin ei me isäs kanssa täällä pärjätä kahdestaan. Oisitko sä ehtinyt tai jaksanut tulla tänne torstaista sunnuntaihin lomittamaan meidän seuraksi?" äiti kysyi. "Äh, mä just sovin viikonlopulle menoa, muuten kyllä.. Tai hei ootas hetki. Jos mä saan tän järjestettyä niin pääsisin torstaista lauantaihin ehkä, mut sunnuntain saatte pärjätä keskenänne." selitin koska mulla oli suunnitelma valmiina. Se vaan piti ensin sopia Joelin kanssa.

Ja niin mä sitten torstai aamuna heräsin mun vanhasta huoneesta. Olin tullut eilis iltana junalla Helsingistä Mikkeliin ja siitä tänne Juvalle, mun entiselle kotipaikalleni joka oli jäänyt mun isoveljelle Samuelille sukupolven vaihdossa. Kyllä, olin niin landepaukku kuin olla voi. Olin kasvanut maatilalla porukoiden, mun veljen, parin koiran ja kalkkunoiden kanssa. Myöhemmin vaihdettiin kalkkunat kanoihin ja tää toimi nykyäänkin noin 30 tuhannen kanan tuotantokanalana, joka oli nyt mun veljen omistuksessa.

Samuel ja sen vaimo Heini oli lähteneet sukuloimaan joten olin tullut lomittamaan niitä pariksi päivää. Silti olin vielä menossa lauantaina Ouluun tapaamaan Joelin vanhempia. Olin saanut kaiken sumplittua niin että ehtisin olla täällä tekemässä vielä lauantain aamuhallin, ja ehtisin äidin kyydillä Juvalta Mikkeliin ja siitä viideltä lähtevään Oulun junaan. Oulussa yöpysimme Joelin kanssa hotellissa, koska juna olisi Oulussa vasta puolenyön maissa, ja se olisi ehkä huono hetki mennä esittäytymään ensi kertaa ihan kelle tahansa. Menisimme Joelin vanhemmille sitten vasta sunnuntaina. Eikä Joelinkaan tarvinnut olla toimettomana viikonloppua Oulussa, sillä hän tekisi työhommia siihen asti että tulisin sinne.

Kello oli vähän yli kuusi kun sain itseni ylös sängystä ja alakertaan aamupalan tekoon. Talo missä olin, oli meidän entinen lapsuuden koti, mutta nykyään mun veljen ja sen perheen koti. Porukat oli muuttaneet tähän lähelle omaanpaikkaansa, mutta kävivät tilalla töissä päivittäin. Ja nyt kun täällä ei ollut ketään muita kuin mä ja meidän koira Osku, oli täällä ihanan rauhallista.

Pistin kahvin tippumaan ja kävin päästämässä Oskun eteisestä yöuniltaan ulos pissille ja sitten tuvan puolelle. Söin parileipää ennen halliin lähtöä ja sitten menin vaihtamaan vaatteet, otin Oskun mukaan ja läksin hallille. Porukat tulisivat vasta seitsemään joten ehtisin aloittaa työt itsekseni. Mun teki mieli laittaa Joelille viestiä, vaikka tiesin ettei se olisi hereillä vielä tunteihin. Eihän kukaan täysjärkinen olisi.

Päivä kului hallilla nopeasti. Isä oli jäänyt vielä hallille korjaamaan rehulinjastoa, ja me äidin kanssa oltiin tultu talolle laittamaan ruokaa. "Minnes sä olitkaan menossa nyt lauantaina?" äiti kysyi. "Ouluun." "Ouluun? Mitä sä nyt Ouluun?" tuo kysyi ihmeissään. "Meen tapaa mun poikaystävän vanhemmat." totesin niinkuin se olisi ihan arkipäiväinen juttu. "Poikaystävän? No millonkas sä semmosen oot hankkinut? Ja millon aattelit meille kertoa? Ja koskas tuot sen näytille?" äiti pommitti mua kysymyksillään. "Pari kuukautta sitten,  jossain kohtaa jaa sitten kun meillä on aikaa. Ja pitää se varmaa Joelilta kysyä myös." selitin kaataessani pilkotut perunat kattilaan. "Vai Joel? Kukas se semmonen Joel oikein on?" hän kysyi virnuillen. "Semmonen Joel Hokka vaan." "No ei kai se vaan ole se tv Joel, sieltä viisuista?" äiti kysyi silmät pyöreinä. "Saattaa se vaikka ollakkin.." vastasin mahdollisimman viattomasti. "Herranjesta, nyt kerrot kyllä kaiken!" äiti käski.

Päivät kului nopeasti hallilla, porukoiden kanssa hengaillessa ja Oskun kanssa touhutessa, ja pian olikin lauantai. Astelin suihkusta tuvan puolelle pelkkä pyyhe päällä ja toinen hiuksien ympärille kiedottuna. Mun oli pakko ollut käydä suihkussa vaikka kello oli vasta puoli yksi päivällä, koska muuten olisin varmaan haissut kananpaskalle loppupäivän. Äiti harjaili tuvan lattialla Oskun turkista irtoavaa pohjavillaa. "Kerkeätkö sä syödä vielä enne lähtöä?" äiti kysyi. "Joo enköhän. Jos lähettäis sillein että kerkeisin Mikkelissä vielä käydä kaupassa ennen junan lähtöä, vaikka jos varttiavaille neljä lähtee?" ehdotin. "Joo se on ihan hyvä. Syököhän se isäskin? Mäpäs kysyn ja menen kattamaan ton pöydän. Tuut sitten kohta niin syödään." hän hössötti. "Joojoo äiskä." huikkasin ja hävisin yläkertaan.

Vähän neljän jälkeen saavuimme Mikkelin rautatieasemalle. Porukat oli molemmat tulleet heittämään mua, nyt kun kerta "isolle kirkolle" oli syytä lähteä. Kävivät samalla isommin kaupassa. "Ois ollu niin kiva jos oilisit voinut jäädä pidemmäksi aikaa.." äiti valitti autosta. "Itseasiassa saisit käydä useammin." hän jatkoi. "Joo, usko mua mä kävisin jos voisin. Mutta vähän turhan pitkä matka usein käydä." koitin selittää. "No niin. No mutta viet nyt sille Joelille ja sen vanhemmille kovasti terveisiä." äiti pyysi. "Juu, ja tuot sen sällin näytille kanssa sitten seuraavalla kerralla." isä käski. "Vien ja tuon. Heippa nyt." sanoin  ja suljin auton oven.

Kun oltiin vilkuteltu tarpeeksi kauan, porukat lähti vihdoin graanin Prismaa kohti, ja itse suuntasin keskustaan kauppaan. Kävin nopeasti kaupassa ostamassa matkaevästä sillä olisin vasta yhdentoista jälkeen Oulussa, ja junan ruuat oli yli mun budjetin. Sen jälkeen hipsin takaisin asemalle junaa odottelemaan.

Seisoskelin siinä noin 5 minuuttia. Ulkona kävi kokoajan inhottavan kylmätuuli, ja räntääkin satoi. Kuuntelin puolella korvalla asemalla kaikuvaa kuulutusta joka kuulutteli seuraavia pysähdyspaikkoja ennen Oulua. Pieksämäki, Siilinjärvi, Sukeva, Paltamo, Utajärvi jne.. Olin jo tämän päivän osalta ihan valmis, mutta yöunille pääsisin todennäköisesti vasta yhden maissa.

Pian juna saapuikin. Etsin oikean vaunun ja paikan ja koitin saada oloni mahdollisimman mukavaksi. Laitoin vielä Joelille viestiä että olisin tulossa. Ja niin lähdinkin kohti Oulua.