Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

27.

Istuin mun ja Joelin ensimmäisen yhteisen kodin keittiön lattialla, muuttolaatikoiden keskellä.  Olin purkanut tässä nyt tavaroita varmaan jotain kolmisen tuntia, ja se alkoi kyllä pikkuhiljaa tuntua. Olin juuri saanut purettua viimeiset astialaatikot, joten keittiö alkoi olla aika siistissä kunnossa. Yllätyksekseni astioiden purkaminen ei ollutkaan vienyt ihan tolkuttomasti aikaa, koska ei niitä sitten ollutkaan niin paljon mitä olin alunperin ajattelut. Eli oikeastaan keittiö oli aika helppohomma, verrattuna vaikka sängyn tai sohvan kasaamiseen.

Nyt sai kuitenkin purkaminen hetkeksi riittää, koska jokapaikkaa vähän särki, jalat oli ihan puuduksissa, ja tarvitsin jotain syötävää tähän väliin. Kuitenkin kun kyseessä oli vasta ensimmäinen yö täällä, niin ei jääkaapissa ollut paljon mitään muuta kuin valo. Ei kai auttanut kuin woltittaa jotain. Valitsin lounas vaihtoehdokseni subin ja jäin odottelemaan ruuan saapumista.

Silmäilin aikaan saannoksiani asunnossa ja totesin olleeni ihan reipas, vaikka hommaa vielä olikin. Laatikoita lojui vielä siellätäällä, mutta suurimmat huonekalut alkoi olla aika hyvin kasassa. Lukuun ottamatta Joelin työpöytää. Mutta sen se saisi sitten kotiinpalattuaan koota ihan itse.

Tosiaan Joel ei ollut kotona, koska tämä oli lähtenyt edellisenä päivänä "kotiinpaluu" keikalle Tampereelle, ja oli siis viettänyt viime yön siellä.
Mä sen sijaan olin jäänyt tänne, ja aloittanut muuttokuorman purkamisen, koska jos ei sitä aloittaisi nyt, olisi se vielä kesken ensi kesänäkin. Olin nyt siis missanut tämän Tampere keikan, muttei se haitannut koska tiesin jätkien vetäneen sen hyvin, ja pääsisin mukaan sitten seuraavalle keikalle.

Eikä aikaakaan kun ovikello soi. Odotin pienen hetken että kuski lähtisi ja jättäisi vain ruuat oventaakse, koska minimoi kaikki sosiaaliset tilanteet. Kun olin mielestäni odottanut tarpeeksi kauan, menin hakemaan ruokani.

Jouduin kuitenkin pettymään pahasti kun oven avatessani en löytänytkään ruokaani, vaan avaimet unohtaneen reissumiehen. "Missäs sun avaimet oikeen on?" kysyin ja päästin Joelin sisälle. "Toivottavasti sulla, tai sit niit ei oo olemassa." tuo sanoi ängeten itsensä tavaroineen pieneen eteiseen. Ainiin joo.. ehkä olin tosiaan saattanut unohtaa antaa toisen avaimen Joelille..
"Hups..." sanoin viattomasti. Joel vain pyöräytti silmiään ja suukotti sitten otsaani.

"Wou, sähän oot urakoinu tääl ihan huolella." hän sanoi. "Hei älä kuulosta noin yllättyneeltä. Ihan helppoa tää oli." 
Emävale. Sain tapella kyllä näitten kasaamisessa ihan huolella, muttei Joelin kaikkea tarvinnut tietää. "Mmm.. ihan varmasti oli. Onks tääl jotai ruokaa?" "Ei oo, just tilasin itelleni ku kauhee nälkä enkä jaksanu lähtee hakee mitää. Mut sori sulle ei kyl oo ku en tienny monen aikaan olit tulossa." "Ei mitää, onneks voin aina pummia sulta jotai." tuo sanoi. "Jaa niinkö meinasit?" kysyin kulmiani kohottaen. "Mm.. Tai et kuka eka ovella ni saa syyä sit kans." Joel jatkoi. Ja sillä samalla sekunnilla ovikello soi taas. "Älä unta nää!" sihahdin tuolle äkäisesti. Joel vain virnisti ja ampaisi ovelle.

......

Joel

Ja taas kerran istuin tässä samassa kotterossa, missä olin viettänyt viime kuukaudet. Tosin tällä kertaa matkakohteena oli Rockfest ja Hyvinkää. Kyllähän mä tykkäsin keikkailla, tai siis se oli parasta mitä tiedän, mut tää auto alkoi vaan käydä tosi ahtaaks. Olihan täällä tultu vietettyä laittoman paljon aikaa viimeaikoina, ja oikeastaan ihan vaan vaihtelun vuoks ois kiva vaihtaa saatana edes autoa välillä. Mut ei, tällä me taas turruuteltiin jossain keskellä ei mitään.

Kuten tavallista, Tommi halusi ajaa ja niin se ajoi nyttenkin. Kaikki muut sitten oikeastaan vaan mökittivät hiljaa omissa nurkissan, mahdollisimman epäsosiaalisina. Sofia nukkui mun olkapäätä vasten, samalla kun mä koitin saada yhtä työjuttua valmiiksi. Tänne korpeen ei kuitenkaan oikeen kai netin kantavuus riittänyt, kun näin saatanan kauan kesti. Eikö nää rakkineet vaan vois joskus toimia, ku  näissä on vielä oikeen 5G netti ja huippunopeudet ja kaikki. Ja paskan vitut ole. Pyörittää ja pyörittää vaan samaa kuvaa, eikä mitään tapahdu. Tai ei ennen kun taajamalle taas pääsee.

Katselin ohi vilahtelivia maisemia. Metsää ja puita enimmäkseen. Taivas roikkui harmaana ja painavan näköisenä yläpuolella. Jotenkin aavistelin että illalla työntäis sitten vettä. Ei kai siinä muuten mitään, mut lavalla vaan on vähän ikävämpi vetää lipat. Testattu on, ja en välttämättä haluis sitä uusiks kokeilla.

Ah, vihdoin tää tietokone haluaa taas tehdä yhteistyötä. Teinpä sen työjutun sitten pois alta. Suljin läppärin ja tein pikakatsauksen kanssa matkustajiin. Oikeestaan kaikki muut nukkui paitsi Ale joka katsoi jotain sarjaa puhelimeltaan sikiöasennossa penkin nurkassa, ja no tietty Tommi joka ajoi.

Kumpa itekkin vois vaan nukahtaa. Mut kaikkien muiden vikojen lisäksi, mut oli myös siunattu uniongelmilla. Koska hei, mikäs sen hauskempaa ku olla kokoajan kuoleman väsyny, mut ei vaan pysty nukkua silmäystäkään. No jos sitä koittais vaan sulkee silmät, ja kattoo mihin se johtaa.

Jonkun ajan päästä heräsin siihen että autosta alkoi kuulua kolinaa. "Huomenta. Oltas perillä." Sofia sanoi keräillen tavaroitaan kasaan. "Nähtävästi." totesin vilkaistessani ulos ikkunasta. Illan "leikkikenttä" eli siis lava, näkyi vähän matkan päässä. Ja siellä meidän iki-ihana crew näytti jo roudaavan tavaraa niitten autosta pihalle.

Mekin noustiin autosta ja lähdettiin alueelle päin. Lost society kuului soittavan jollain lavalla. Sitä ei harmillisesti keritty nyt nähdä, mutta Bring me the horizon oli pakko nähdä. Siitä vähän itsellekin semmonen fangirl moment. Mut olihan se nyt vaan saatanan hyvä bändi. Ja Sofia kai halusi nähdä Nightwishin nyt kun nekin täällä oli. Tosin sitä ei kyllä kokonaan ehtisi katsoa, koska meillä alkaisi about samaan aikaan kuun niillä loppuu. Mut Soffe pärjäisi kyllä sen 20 minuuttia itekseen, aikunen ihminen kun kuitenkin on.

Kello oli jotain  vähän ennen kahdeksan. Bring me the horizon aloittais about 10 minuutin päästä ja me oltiin Sofian kanssa jossain hemmetin ihmismassassa jumissa makkaraperunoiden kanssa, koska kesken mun parhaan rokkielämän, niinkin perusjuttu kuin nälkä, pääsi yllättämään. "Äkkiä nyt se alkaa kohta." hoputin perässäni pysyttelevää Sofiaa. "No joojoo, emmäkään niitä haluu missata." tuo vastasi. "Tuu tästä, me päästään tän vipin kautta nopeammin." sanoin ja viitoin Vip alueen suuntaan. Esiintyjän pieniä lisäiloja.

Vip alueen läpi puikkelehtiessämme, jostain känni porukasta alkoi kuulua vislauksia ja huutelua. "Tuus tyttö tänne, ni pidetään vähä hauskaa!" kuului joku vanhempi ukko huutavan Sofialle. Tuo vain vilkaisi nopeasti miesporukkaa ja kiihdytti tahtiaan. Mulkaisin miehiä pahasti ja tartuin Sofian ranteesta kiinni vetäen hänet vierelleni, ja mukanani mahdollisimman kauas tuollaisista. "Älä välitä niistä." kuiskasin tuolle. "Joo en mä.." hän sanoi ja hymyili pienesti.

Matkalla lavalle alkoi vielä kaiken lisäksi sitten sataa sitä vettä. Vitun kiva. No jos oikein muistan ni Ollilla tais olla niitä saderiepuja mukana. Sulloo vaan ittensä sellaseen säkkiin, nii sillä hyvä.

Kerkesimme juuriennen esitystä lavan lähelle. "No siinähän te ootte. Mikä kesti?" Niko kysyi. "Porukkaa liikaa. Olli nakkaa niitä sadesäkkejä!" Olli kaiveli hetken tavaroitaan ja vetäisi kaksi sadetakkia. Laskin mun ruuat pöydälle, ja puin sen saderievun päälle. Eihän nää nyt paljoa suojaa, mutta ajatus on tärkein.

Keikka oli ihan sairaan hyvä. Just sellanen kun olin odottanutkin. Ja käytiin me sitä Nightwishiäkin kattomassa hetki. Ja ei sekään nyt huono ollut. Sitten olikin meidän oma vuoro. Seisoskelin lavan takana odotellen sitä the hetkeä. Ihmisiä oli taas ihan helvetisti. Eikä siinä, hyvähän se vaan on. Vettä satoi edelleen ja mitä lavalle nyt näki, näytti se olevan tarpeeksi märkä, joten kaatumis riski olisi taas vahvasti läsnä.

Pari minuuttia ennen keikan alkua Sofia hipsi viereeni. "No oliko hyvä?" kysyin, sillä tuo oli jäänyt katsomaan Nightwishin loppuun. "Oli. Mut pistän vaikka pääni pantiks, et työ vedätte paremmin." Naurahdin vain. Ihan kiva ajatus, mut ehkei nyt kuitenkaan. "Hokka! Mennää!" Niko huikkasi. "Joo! Mun pitää mennä nyt." sanoin Sofialle. Hän nyökkäsi. "Hyvin se menee." Se sanoi hymyillen. Niin meneekin. Meillä nää keikat nimittäin tuppaa ihan hyvin aina menemään. Joo, ei muuta ku showtime...
_____________________________________

Joo pitkästä aikaa tällekin vähän jatkoa. Tää pikkasen vähän jäi ku tuo kirjottamis motivaatio lopahti, mutta nyt sain tän luvun viimein valmiiks.
En kyllä jaksa nyt tätä oikolukea niin jos/kun virheitä täällä on niin ihan vaan mun laiskuudesta johtuu.

Ja hei muuten, kivaa kesälomaa kaikille niille keillä se alkoi! :)
Itellänihän sitä ei juurikaan ole, koska about koko kesä töissä.. :,)