Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

12.

Ja niin heräsin kello 4.30 herätykseen. Vääntäydyin sen verran ylös että sain hälytyksen sammutettua. Hitto miten vihasinkaan aikaisia aamuja. Käänsin kylkeä niin että kohtasin tuon vieressäni tuhisevan miehen kasvot. Joel vain nukkui siinä ja näytti niin älyttömän söpöltä. Silti mua ärsytti maailman eniten miten toinen saisi jäädä nukkumaan, ja mun pitäisi raahautua aamuvuoroon avaamaan kauppa kuudeksi.

Ylös noustuani laittauduin valmiiksi ja suuntasin keittiöön aamupalan ja eväiden tekoon. Laitoin myös Joelille aamupalan valmiiksi jääkaappiin, sillä tänäänhän oli tuon syntymäpäivä, lokakuun viides. Lokakuu oli aina ollut jostainsyystä mun lempikuukausi, ja nyt siinä kuussa oli lempi-ihmiseni synttärit. En tiedä uskonko mihinkään kohtaloon sun muuhun, mutta aikamoinen sattuma se on. Jätin vielä Joelille ällösöpön lapun luettavaksi pöydälle ja lähdin sitten töihin.

Noin puoli kolmen aikoihin pääsin viimein takaisin kotiin. Hiljaisuus vallitsi kämpässäni eikä kukaan vastannut huhuiluuni, joten Joel oli varmaan vielä studiolla. Lysähdin sohvalle ja lojuin siinä hetken, kunnes päätin alkaa paketoimaan Joelin synttärilahjaa. Olin ollut tosi tylsä ja ostanut vain jonkun hupparin, sillä Joel asui niissä lähes kokoajan. Ehkä tylsä lahja, mutta tulisi se ainakin käyttöön.

Joskus neljän maissa Joelkin kotiutui studiolta. Meidän oli tarkoitus vielä mennä illemmalla jätkien kanssa juhlimaan synttärisankareita, sillä myös Joonaksella oli syntymäpäivät. Joelia odotellessa olin ollut ahkera ja laittanut meille ruokaa, jotta ehtisimme syödä ennen lähtöä.

Pian tuo laahustikin keittiöön mun kattaessa pöytää. "Ai sä oot tehnyt ruokaa?" Joel kysyi hyvillään. "Joo, aattelin et maistuis." sanoin hymyillen. "No todellakin maistuu." hän vastasi ja painoi suukon huulilleni.

Söimme ruokamme ja vaihdoimme samalla päivän kuulumiset. Sen jälkeen annoin lahjani Joelille ja ilmeisesti se oli ihan mieleinen. Sitten aloimmekin valmistautua iltaa varten.

Kihartelin hiuksiani vessassa Joelin ilmestyessä ovelle puhelintaan näpräten. Tuo näytti vähän turhautuneelta. "Mitäs nyt?" kysyin tuojottaessani toista peilin kautta. "Noku on vaan ni helvetin vaikeeta aina näiden kanssa kaikki. Ei käy sillon, ja siihenkään ei kerkee ja muuta diipadaapaa. Tääki päivä ollu tiedossa jo vuos sitten, ja tapana joka ikinen vuos ja silti ei meinaa onnistua.."  Joel marmatti. "No mut saitte sovittua kuitenkin?" "Joo, 5 min ja sit voitas lähtee, jos siihen kerkeet?" "Kerkeen joo, mut nyt kun oot siinä lähempänä, ni annatko sen hiuslakan siitä?"

Joel tarttui purkkiin ja sulloi puhelimensa taskuun. Hän kääntyi ojentamaan hiuslakkaa, mutta katseidemme kohdatessa pysähtyikin siihen. Joel silmäsi mut ylhäältä alas virneen noustessa kasvoilleen. Hän laski lakkapurkin takaisin tasolle ja harppasi eteeni niin että olimme ihan kiinnikkäin. Tuo asetti kätensä lantiolleni ja alkoi hapuilla huulillaan kaulaani.

"Sä näytät aika hyvältä." se kuiskasi korvaani. Perhoset täyttivät vatsanpohjan ja puna kipusi poskilleni. Niin paljon kuin olisinkin halunnut jatkaa tiesin ettei me ehdittäis, koska muut odotti meitä. "Joel, ei me ehditä." yritin estellä mutta turhaan. "Tänäänhän on mun syntymäpäivä.." hän virnisti. Miten tästä nyt piti osata kieltäytyä?
"Joo, mut ei me silti ehditä nyt. Myöhemmin sit?" koitin jatkaa.

Joel ei kuunnellut yhtään vaan nosti mut sensijaan pyykkikoneen päälle istumaan tuon huulten seikkaillessa pitkin kaulaani. Tätämenoa ei päästäisi täältä tänään ollenkaan.

"Joel oikeesti.. 5 min on varmaan mennyt jo enkä mä oo vielä valmis."
"Voidaan me vähän myöhästyy, Niko myöhästyy ainakin. Tai Porko.. tai joku muu. Ei niitä haittaa."
"Ei kyl meidän pitää nyt mennä, ne muut oottaa sua." sanoin ja hyppäsin koneen päältä alas. Joel jäi seisomaan siihen nälkäisen näköisenä. "Sä tiedät sä jäät mulle tän velkaa illalla?" tuo kysyi. "Tiiän joo ja tuskin maltan oottaa sitä. Mut nyt meiän pitää mennä jos aiotaan ehtiä." totesin virnistäen ja vetäisin tuon mukaani.

Baariin saavuttuamme kaikki muut jätkät ja Vilma olivat paikalla, paitsi Niko joka tosiaan tuli myöhässä. Kun tuokin viimein saapui paikalle tilasimme juomat ja aloimme juhlia synttäri sankareita.

Kuten tavallista, ilta kului lähinnä vain paskaa jauhaen ja juoden. Pitkin iltaa tuoppeja, laseja ja shottilautasia oli tyhjentynyt ihan mukava määrä ja se kyllä näkyi jo kaikkien käytöksessä.

Baarissa oli valitettavasti myös karaoken laulu mahdollisuus jonka Joonas ja Niko halusivat ihan ehdottomasti testata. Oikeastihan pojat osasivat laulaa tosi hyvinkin, mutta nyt pienoisen humalatilan saavutettuaan ei noiden laulu kuulostanut yhtä sulosointuiselta kuin normaalisti. Oikeastaan se oli aika hirveän kuuloista, mutta ainakin sitä kuunnellessa oli hauskaa. Lopulta päädyin muiden yllyttämänä testaamaan sitä Vilman kanssa itsekin. Ja ihan yhtä hirveältä kuulosti minunkin laulu. Lähinnä kissoilta jotka tekivät tuskaista kuolemaa, mutta eihän kaikkia ole siunattu enkelten laulu äänellä, mua ainakaan..

Noin puolenyön maissa lähdimme Joelin kanssa raahautuamaan kotiin jalan. Ilta oli venähtänyt vähän pitkäksi, ainakin siihen nähden että huomeninen olisi ihan arkipäivä, ja mulla olisi iltavuoro. Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen pääsimme vihdoin kämpilleni. Aloin riisua kenkiäni Joelin ängetessä taakseni. Tuo potki omat kenkänsä jalastaan ja käänsi mut sitten seinää vasten. "Noniin, mihis me jäätiinkään sillon aiemmin?" tuo kysyi viettelevästi. "Mm emmä kyllä yhtään muista.. Ei meillä vissiin mitään ollut." vastasin kiusoittelen. "Ai ei vai?" hän jatkoi ja nosti mut syliinsä. Joel lähti kuljettamaan meitä makuuhuonetta kohti, ja no... loput arvaattekin.

Seuraavana aamuna heräsin siihen että Joel ryntäsi vessaan oksentamaan. Itsellänikään ei ollut varsinaisesti mikään hehkein olo eilisen jäliltä, muttei sentään oksettanut. Vielä ainakaan.

Nousin ylös jyskyttävästä pääkivusta huolimatta ja suunnistin vessaan.
Joel nuokkui vessanpönttöä vasten näyttäen varsin surkealta. Itse aloin etsiskellä kaapista buranaa pääkipua helpottamaan. Pian tunsin käsien kiertyvän ympärilleni ja leuan laskeutavan olalleni. "Huomenta.." tuo mutisi korvaani.  "Huomenta. Mikä olo?" kysyin ja vedin lääkkeet naamaan.  "Ihan paska. Sulla?"
"No on ollu parempikin. Mut kyllä tässä pärjätään." 

Nyt myös Joel kaiveli lääkkeitä purkista ja huuhtoi ne vedellä alas. "Meen laittaa kahvii, säkin varmaa otat?" Joel kysyi ovelle poistuen. "Joo otan mä yhen kupin, mut käyn eka suihkussa." vastasin. Joel nyökkäsi ja hävisi keittiöön.

Katsoin itseäni peilistä inohtuksen vallassa. Ei sellaisen mikä yleensä oli, vaan sellaisen että olin vaan edellis illan jäliltä ällöttävä. En ollut harjannut hiuksia, peseytynyt tai pessyt edes hampaita ennen nukkumaan menoa.

Riisuin vaatteeni ja astui  suihkuun. Annoin viileän veden virrata paljaalla ihollani. Se tuntui hyvältä, ihan kuin kaikki pahaolo ja likaisuus vaan valuisivat veden mukana viemäriin. Tarpeeksi pitkään viileän veden alla seisottuani, käänsin veden lämpimälle ja peseydyin kunnolla. Suihku ei ollut pitkiinaikoihin tuntunut yhtä hyvältä.

Suihkusta tultuani nappasin kylpytakin naulakosta ja kiedoin sen ylleni. Sen jälkeen kuivasin hiukseni ja suuntasin keittiöön. Joel istui pöydän ääressä  kahvia hörppien ja puhelintaan selaillen. Otin itselleni kupin, kaadoin sen täyteen ja istuin Joelin seuraksi. Joimme kahvit aikaa hiljaa ja rauhaksiin, sillä kumpikaan ei ollut oikein juttu tuulella. Siltikään hiljaisuus ei tuntunut painostavalta tai kiusalliselta. Ei se koskaan ollut Joelin kanssa ollut niin, ja siitä mä pidin erityisen paljon.

Aamukahvien jälkeen päädyimme sohvalle makoilemaan ja yllätys yllätys, katsomaan Netflixiä. Olisin voinut vaan jäädä siihen koko loppupäiväksi, sillä eilisestä aiheutunut darra pisti laiskottamaan. Mutta mulla alkaisi iltavuoro puolikolmelta joten mun oli pakko nousta ja alkaa valmistautua töitä varten.

"Mä oon niin kateellinen sulle kun voit vaan jäädä tänne ja mä joudun töihin.." marisin vetäessäni takkia päälle. "Rupeisit säkin luovalle alalle niin saisit päättää omat työaikas." Joel virnuili sohvalta. "Hah joo, ja tekisin mitä?" "No liityt vaikka meidän bändin kolmanneks laulajaks. Lauloit eilenki niin hyvin." tuo vitsaili. "Mm, no niin houkuttelevalta ku se kuulostaakin, nii ehkä kuitenkaan ei. Mut mun pitää mennä nyt. Pidä kämppä pystyssä sillä aikaa jooko?" kysyin suukottaessani tuon päätä sohvan selkänojan yli. "Mä pidän. Ja itseasiassa taidan varmaa myös ehkä woltittaa safkaa tänne, enkä aio tehä koko päivänä yhtään mitään. Mut hei, työn iloa sulle." Joel vittuili ja lähetti lentosuukon eteiseen. "Mmm.. haista Hokka vittu." hymyilin sarkastisesti ja suljin oven perässäni.