Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

15.

Vierailustamme Oulussa oli kulunut noin pari viikkoa ja joulukuu lähestyi kovaa vauhtia. Ihmiset ympärilläni tuntuivat olevan kovin innoissaan lähestyvästä joulusta. Kaikki joulujutut olivat olleet kaupoissa jo pitkän aikaa, joululaulut soivat julkisilla paikoilla ja kaupunkeja koristi jouluvalot sun muut härpäkkeet.

Itse en ollut ihan niin innoissani. Olihan joulu toki ihanaa aikaa ja kyllä mä siitä pidin. Mutten oikein koskaan ollut jaksanut hehkuttaa sitä kuukautta aiemmin. Mun joulufiilis tulisi sitten lähempänä aattoa, ehkä siinä 22 päivänä vasta kunnolla. Niin se oli ainakin aiempina vuosina ollut.

Mutta tämän vuoden joulu olisi muutenkin erilainen. Ensinnäkin viettiäsin joulun Joelin kanssa. Epäselvää oli vielä että missä me joulun pyhät oltaisiin, sillä molemmilla oli ollut tapana viettää pyhät kotikotona. Nyt kun niitä oli kaksi, pitäisi vielä vähän miettiä miten me toimittaisiin. Pääasia on kuitenkin se että oltaisiin samassapaikassa.

Ja sitten olisi joulukuun viikonloppujen aikana jätkien joulukiertue ympäri Suomea. Mun oli tarkoitus lähteä keikoille mukaan. Ainakin nyt näin alustavasti oltiin siitä puhuttu, ja olin suunnitellut mun tulevia työvuoroja etukäteen niin että pääsisin mukaan. 

Niin oudolta kuin tää varmaan kuulostaakin, mutta jotenkin en vaan enää osannut olla ilman Joelin seuraa kovinkaan pitkään, ja siksi halusin lähteä poikien mukaan aina kun se vaan oli mahdollista. Kyllä mä nyt olisin varmaan yksinkin pärjännyt, mutta ainahan se oli kivempi olla Joelin kanssa. Viettää aikaa lempi-ihmiseni kanssa, nukahtaa illalla siihen viereen ja aamulla herätä siitä. Mutta kyllä mä yksinkin pärjäisin jos vaan haluasin, just nyt vaan en halunnut.

Niinpä siirryinkin makuuhuoneeni sängystä olohuoneeseen, jossa Joel teki työpöydän ääressä läppärillään jotain työjuttujaan. Tuo tuijotti tietokoneen ruutua niin keskittyneesti ettei reagoinut mitenkään läsnäolooni. Ja kun en haluamaani huomioita saanut, päätin mennä hakemaan sitä.

Astelin Joelin taakse kietoen käteni tuon niskaan jääden siihen roikkumaan. Laskin pääni tuon hartialle, Joelin hupparin naruja räpläten. Joel nosti toisen kätensä omani päälle sitä hellästi silitellen. "Tuliko ikävä?" tuo kysyi nostamatta katsettaan kuitenkaan koneesta. "Mmhmm..." mumisin ja hautasin kasvoni toisen kaulaan, painellen siihen helliä suudelmia.

Joel naurahti ja irrotti mut varovasti itsestään roikkumasta. Sitten hän sammutti koneen, ja vihdoin kääntyi muhun päin. "No tässä mä nyt oisin, ihan vapaasti käytettävissä." tuo sanoi virnistäen ja levitti hiukan käsiään. "No jo oli aikakin olla." tuhahdin muka loukkaantuneena, ja istuin hajreisin tuon syliin.

Painauduin tiukasti kiinni Joelin rintaa vasten. En kuitenkaan saanut olla siinä kauaa, sillä Joel tarttui leukaani kiinni nostaen päätäni niin että katseemme kohtasivat. "Mä meinasin kyllä vähän toisenlaista huomiota." hän sanoi katsoen syvälle silmiini. "Niinkö..?" "Mm, nii mä vähän meinasin." hän vastasi ja painoi huulensa omilleni.

Jälleenkerran perhoset valtasivat vatsanpohjani. Emmä ihan tätä ollut kyllä ajatellut, mutten kyllä valittanutkaan. Ja tilannehan eskaloitui lopulta makuuhuoneeseen, ja siellä ihan loppuun asti.

Makoilin Joelin paljaalla rinnalla vain viltti päälläni. Sormeni seikkalivat jossain Joelin kaulalla ja välillä hiuksissa, Joelin leikkiessä omilla hiuksillani.

"Sori mun on ihan pakko käydä kusella äkkiä." Joel totesi hetkenpäästä hiljaisuuteen. Nousin Joelin päältä niin että hän pääsi nousemaan sängystä ylös. Pian hän tulikin takaisin, etsi bokserinsa lattialta ja laittoi ne jalkaansa. Tällävälin olin myös itsekin saanut jotain vaatetta päälleni. Joel käveli ikkunalle ja jäi katselemaan ulos hämärälle kadulle. "Mitäs näkyy?" kysyin ja nousin istumaan sängyn reunalle. "Siel sataa lunta." Joel totesi hiljaa. Nousin itsekin ylös ja tulin ikkunalle tuon viereen seisomaan, sillä pitihän tämä nyt nähdä. Helsingissä lunta ennen joulukuuta. "Hmmh, niin näköjään sataakin.." hymähdin.

"Mennään ulos." Joel ehdotti. "Ulos? Miks ihmeessä?" kysyin ihmeissäni. "Koska siel sataa lunta, on kiva sää, ei olla käyty vielä tänään, ja miks ei? Mä haluun mennä."hän selitti ja käänsi päättäväisesti katseensa muhun. "No mennään ulos." vastasin naurahtaen. "Hyvä." tuo tokaisi ja alkoi pukea vaatetta päälleen.

Ja pian taapersimmekin ohuen lumikerroksen piettämillä kaduilla. Ulkona oli tosiaan kiva sää. Suuret lumihiutaleet leijailivat rauhallisesti maahan viileässä illassa. Kello oli noin kymmenen illalla, joten oli aika rauhallista. Kävelimme silti johonkin puistoon välttääksemme ne vähäisetkin ihmiset.

Kävelimme käsikädessä pitkin puistoa niitänäitä jutellen. Tää oli aika kivaa, ja mietin vaan mielessäni et näin pitäisi tehdä useamminkin. Tää oli nimittäin ihan kuin jostain rakkaushömppä leffasta.

Pysähdyimme pienen lammenrantaan katsomaan muutamaa sorsaa ja joutsenta, jotka jostain syystä olivat täällä edelleen. Tuijottelin lammessa lipuvia lintuja, mutta sivusilmällä huomasin Joelin tuijottavan jotain aivan muuta kuin lintuja. Käänsin katseeni noihin sinisiin silmiin joihin meinasin eksyä joka ikinen kerta, vaikka niihin vain pikaisesti vilkaisisikin.

"Mitä sä katot?" kysyin. "Sua. Sä oot vaa niin kaunis.." Joel sanoi melkein kuiskaten. Naurahdin. "Niin säkin oot." sanoin hymyillen. "Ai mä vai?" Joel kysyi nauraen. "No niin niin." vastasin itsekin nauraen. Joel otti kasvoistani varovasti kiinni ja painoi huulensa omilleni. Kylmässä ulkoilmassa tuon huulet tuntuivat entistäkin paremmilta. Niin lämpimiltä ja pehmeiltä. Ihan täydellisiltä.

Suudelmasta irrotauduttuamme huomasin etäämpänä jonkun nuoren näköisen tytön puhelin kourassa ihan kuin meitä kuvaten. Kun tyttö huomasi mun nähneeni, laittoi hän äkkiä puhelimen pois ja lähti kävelemään nopeasti poispäin. "Kato, toi tyttö tuolla. Se huomas meidät, ja kai kuvas meitä." sanoin tyttöä osoittaen. "No tottakai se kuvas sen.." Joel sanoi kyllästyneenä. "Mitä me nyt tehään?" kysyin hätääntyneenä. "Tiiätkö, ei mitään. Ei mua ees enää jaksa ärsyttää tää.. emmä tietenkään ois halunnu et se sua kuvais, mut toisaalta, julkinenpaikka.." Joel totesi rauhallisesti. "Mut nyt jos se jakaa sen ni kaikki saa tietää meistä." sanoin epävarmana. "Ei se haittaa, ehkä mä haluunki et kaikki saa tietää miten onnellinen mä sun kanssa oon." hän sanoi hymyillen.

Hento hymy hiipi myös mun kasvoille, ja saatoin myös ehkä punastua. "Haittaakse sua?" Joel kysyi. Pudistin päätäni. "Ei se haittaa jos ei suakaan." sanoin ja painaudin Joeliin taas kiinni. Joel kiersi kätensä ympärilleni. "Ei, ei se haittaa mua." hän sanoi ja suukotti päätäni.

Seisoimme vielä siinä jonkun aikaa lampea ja lintuja katsellen ennenkuin suuntasimme takaisin kohti kotia, lumihiutaleiden putoillessa päällemme.