Love Of Mine<3 (Joel Hokka)

18.

Seuraavan aamuna heräsimme ennen herätystä siihen että Mimosa tuli kiljumaan meidän ovelle sitä miten oli vihdoin jouluaatto. Yksi monista syistä miksi en aikonut hankkia lapsia lähitulevaisuudessa, jos koskaan.
Makoilimme hetken vielä sängyssä ennenkuin saimme itsemme revittyä ylös.

Tulimme alakertaan aamupalalle siinä yhdeksän aikaan, valmiiksi katettuun pöytään. "Huomenta, siinä on teille aamupala vehkeet valmiina senkus syötte. Me Mimon kanssa syötiin just äsken, niin saatte syyä rauhassa." Heini sanoi. "Kiitos." kiitin ja aloin kaataa kahvia kuppiin.

Söimme aamupalan kaksitaan ja ihan rauhassa ilman kiirettä minnekkään. Aamupalan jälkeen aloimme puuron keittoon ja joulukuusen koristeluun. Joo, yleensähän se koristellaan vähintään viikko ennen joulua, mutta meillä oli ollut tapana hakea kuusi edellisenä iltana, ja koristella sitten aattoaamuna. Ja niin se oli ollut niin kauan kuin vain jaksoin muistaa.

Parin tunnin kuluttua Samuel, äiti ja isä tulivat halleilta joten aloimme puuron syöntiin. Huomasin selvästi miten paljon Joel nautti jouluperinteistä. Tein päätöksen että ensijoulu, jos Joel mua sinne asti jaksaisi, vietettäisiin jossain muualla kun meillä. Ilmeisesti tää tämmöinen perus joulu oli vähän liikaa. Puuron jälkeen muu porukka alkoi tehdä lähtöä joulukirkkoon ja hautuumaalle, mutta me päätettiin Joelin kanssa jäädä talolle, sillä tiesin joulukirkon olevan Joelille ihan liikaa.

Päätin alkaa paketoida loppuja joululahjoja, nyt kun se innokkain lahjojen kurkkija oli poissa tieltä. Joel makoili tuvanlattialla Oskua rapsutellen ja katsellen mun surkeita paketointi yrityksiä. "Tarvisiksä kenties apua noiden kanssa?" Joel kysyi. "Joo mä tiedän olevani paska tässä hommassa, mut anna mä paketoin mun ostamat lahjat ite. Sitä paitsi osaaksä paremmin?"kysyin tältä. "En, mut ainaki tarjosin apua. Ja ajatushan on tärkein, so.." Joel totesi. Tuhahdin ja jatkoin tuskailujani paketoinnin kanssa. Miten näin yksinkertainen homma voikin olla näin saatanan hankalaa..? "Jaksatksä edes tämmöstä perus joulu hömppää..?" kysyin. "No eihän tää ehkä oo se miten mä mun joulun viettiäsin, mut kyl tätä nyt paripäivää kestää." tuo vastasi. "Nii mä vähän aattelin ettet ehkä ihan niin tästä perusta, mut ollaan ens joulu vaikka kahelleen, jos sinne asti päästään." totesin. "Miksei päästäis?" Joel kysyi. "No jos sä vaikka kyllästyt muhun, tai mä suhun." vastasin teippaillessani pakettia kiinni. Joel vain naurahti.
"Noni kato! Mä sain sen!" huudahin innoissani saatuani paketin viimein valmiiksi . "No wau, ihan paskahan toi on.." Joel totesi pakettiani katsellen. "No niin on..." sanoin surkeasti nauraen. Joelkin repesi nauramaan ja lopulta vaan nauroimme kaksinkerroin lattialla.

Myöhemmin iltapäivällä muiden palattua kirkosta takaisin aloimme valmistella illan ruokaa. Laittaiduin samalla itse vähän siistimmäksi iltaa varten. Kun pöytä oli saatu katettua aloimme syödä. Vaikka mun syömishäiriöstä oli jo vuosia silti joskus edelleen mulle tuli olo ettei mun pitäisi syödä näin epäterveellistä ruokaa ja varsinkaan näin paljon. Muistutin kuitenkin itseäni siitä mitä kävisi jos en söisi, hiljentäen ne toksiset ajatukset pääni sisällä.

Synkkien ajatusten vierailusta huolimatta sain ruokani sen kummemmin kummittelematta syötyä, ja sitten olikin aika joulupukin käynnille, sekä joulusaunan lämmitykselle. Tänä vuonna tehtiin niin että "koronan takia pukki ei päässyt tulemaan" joten "joulupukki" eli isäni kävi jättämässä lahjasäkin ulko-oventaakse josta se sitten haettiin, ja jaettiin lahjat yksitellen kaikille.

Mimo sai suorittaa lahjojen jakamisen äitinsä pienellä avustuksella. Kun lahjat oli jaettu oli tietenkin avaamisen vuoro. Mä sain parit lahjakortit, villasukat, uudet lakanat ja no suklaata nyt tottakai, mut se nyt olikin ihan jokavuotinen klassikko. Sitten me muut istuttiinkin katsellen Mimon lahjojen availua ja ihasteltiin tuon saamia leluja ihan porukalla.

Kun lahjat oli avattu, Mimo lähti testailemaan uusia lelujaan ja me muut alettiin kahville. Istuimme siinä varmaan muutamankin tunnin vain jutellen ja kukin vuorollaan suklaakonvehteja napsien. Ihan perus menoa siis.

Illan edetessä Mimo meni nukkumaan ja sauna alkoi olla valmis. Porukat kävivät ensin ja silläaikaa me päätettiin  Samuelin, Heinin ja Joelin kanssa käynnistää ne kuuluisat lautapeli hetket. Ensimmäiseksi peliksi valikoitui Alias, koska sen osasi kaikki ja meitä oli tasamäärä. Mä ja Joel oltiin tottakai tiimi ja vieläpä iha lyömätön semmoinen. Ei me sitten muuta ehdittykkään pelata, sillä seuraavaksi tuli Samuelin ja Heinin saunavuoro. Omaa saunavuoroa odotellessa päätimme Joelin kanssa ottaa asiaksemme viedä Osku vielä iltalenkille vaikka kello olikin melkein yksitoista ja ulkona oli pilkkopimeää, sekä -21 astetta pakkasta.

Kävelimme vieretysten lumisella tiellä. Vaikka ulkona olikin pimeää, niin silti ilman valoja näki eteensä yllättävän hyvin, taivaalla loistavan puolikuun ansioista. "Eiks sua pelota vetää tääl pimeessä metässä?" Joel kysyi. "Eei.. miks pelottais? Ihan samat jutut tääl on valosallakin. Mut sua taitaa pelottaa vai?" kysyin vain vähän vittuillen ja tönäisin toista kyynärpäällä kylkeen. "Paskat mua täällä pelota. Mietin vaa et jos tääl on jotai villieläimii ni ei niit nää." tuo tokaisi. "Ei hätää rakas, linnut on pimeellä nukkumassa." naurahdin tietäen toisen lintupelosta. "Haista nyt jo ite.." Joel murahti.

Pakkasen takia me ei viitsitty ihan hirveän pitkälle mennä, joten aika pian palasimme takaisin talolle. Ennen saunaa mä pistin vielä Oskulle iltaruuan ja annoin aaton kunniaksi possunkorvan vielä näin iltaa vasten. Sen jälkeen menimme saunaan. Aattona oli ollut aina tapana lämmittää pihasauna mikä tän pakkasen takia oli tänä vuonna tuottanut ekstra hommaa. Saunassa oli vähän viileämpää mihin yleensä olin tottunut, mutta ylälauteella oli sentään melkein 80 astetta.

Koska pihasaunoihin harvemmin tuli vettä jouduttiin sitä kantamaan erikseen sisältä, nyt kun järvikin oli jäässä. Laskin vesisaavin lattialle ja kiipesin ylälauteelle. Pian Joelkin tuli toisen vesisaavin kanssa sisälle. "Täällähä on jäätä saatana.." tuo tokaisi lattialle katsoessaan. Lattianrajassa oli tosiaan pieni jääkökkäre, joka ei suostunut lämpöasteista huolimatta sulamaan. "Nii on. Tuu tänne ylös, tääl on ihan lämmin." sanoin laudetta taputtaen. Joel kiipesi vierelleni ja istuttuaan heitti pari kauhallista löylyä. Nojasin pääni tuon olkaa vasten ja suljin hetkeksi silmäni. Pian tunsin miten Joel alkoi rapsuttaa päätäni. Siinä oli niin hyvä olla, että meinasin melkein nukahtaa. Kohta kuitenkin tunsin miten Joel vetäisi kätensä pois hiuksistani. Avasin silmäni ja käännyin katsomaan vieressäni istuvaa blondia mielenosoituksellisesti. "Sä lopetit.." sanoin pettyneesti kuin pienilapsi jolta oltiin juuri kielletty jotain. "Sori, mut tää täytyy juoda enne ku se lämpee." Joel totesi bissepulloa näyttäen. "Mitä sä sen tänne toit, ku se nimenomaan lämpee. Oisit nyt sen ulos jättäny." ihmettelin. "Ei tää lämpee jos vaa juo pois." tuo sanoi ja otti pitkän huikan. "Jaa jaa.." totesin ja nojauduin uudelleen tuon olkaa vasten.

Saunan jälkeen tulimme takaisin sisälle. Kello oli taas yli puolenyön ja porukat olivat jo tekemässä lähtöä omaankotiinsa. Heidän lähdettyä me muutkin päätimme alkaa mennä nukkumaan, koska aamulla olisi taas herättävä tekemään aamuhallit. Sanoimme Samuelille ja Heinille hyvät yöt, ja raahauduimme Joelin kanssa yläkertaan.

Mun huoneessa oli aina talvisin ihan jäätävän kylmä, koska patteri ei ollut toiminut vuosiin ja tää oli taas yks näistä puutaloasumisen iloista. Livahdin peitonalle, vain tunteakseni miten ikävän kylmältä kaikki petivaatteet tuntuivat. Siispä aloin väkertää itselleni jotain ihme pesää parista viltistä ja sitten vasta peitosta. Joel kömpi viereeni ja jäi katselemaan mun peittojen kanssa säätämistä. "Paleleeks sua?" tuo kysyi. "Eiks sua sitte?" kysyin ihmeissäni. Tuo pudisti päätään ja nosti peittoaan. "Tuu tänne vieree, ni ei palella. Etköhän sä sitten pärjää." hän sanoi. Tein työtäkäskettyä ja ryömin peittopesäni kanssa Joelin kylkeen kiinni. Siinä tosiaan oli lämmin. Joel livautti kätensä paitani alle ja värähdin kylmiäkäsiä. "Sun kätes on jääkalikat." valitin ja koitin kiemurella tuon otteesta irti. "Mä lämmitän sua, ja sä mua. Eiks se oo fairgame?" Joel viisasteli. "No mut voit varmaan ottaa ne pois mun paidan alta." sanoin takaisin. "Joel..?" kysyin merkitsevästi. "Hyvää yötä." hän sanoi ja suukotti päätäni. "Ne kädet.. " sanoin. "Hyvää yötä.." hän toisti. Äänestä oikein paistoi pieni vittuilun maku. "No hyvää yötä sitte.." mutisin ja aloin nukkua. Siinähän ne kädet sitten yönaikana lämpenisi.