Joel hokka // rakkautta ensi silmäyksellä

Poliisit

Niko:

Olin ihan hämmentyny tapahtuneesta. En muista tapahtuneesta oikeen mitään. Muistan vaan sen kun kuulin, että joku tulee studiolle ja huusin "miks sä tulit näin aikasin" kun luulin, että Joonas tuli. Ei se ollutkaan Joonas vaan joku muu. Se oli joku mustiin pukeutunu tyyppi. Näin vaan sen vaaleen siniset silmät. Muuta en sitten muistakaan.

Olin kertonut tuon kaiken poliiseille. Minun piti vaan levätä. Se oli niin tylsää vaan maata sairaalan sängyssä. Halusin tehdä jotain, mutta väsytti niin paljon etten pystynyt. Oli vaan pakko jaksaa maata. Onneks mulla oli sentään Emma, Y/n ja pojat, jotka pitivät mulle seuraa. Voin kuvitella kuinka peloissaan ne on ollut.

Joel:

Poliisit tulivat seuraavana iltana sairaalaan. He tulivat huoneeseen kahden Nikoa hoitavan lääkärin kanssa ja kertoivat "meillä on yksi henkilö joka on luultavasti syyllinen. Pidämme häntä väliaikaisesti ainakin laitoksella ja käymme oikeudenkäynnin kun olet päässyt täältä pois."

Katsoimme kaikki hymyillen toisiamme. Poliisit jatkoivat vielä "saimme tietää, että hänellä on aikasempiakin murha yrityksiä. Hän joutuu linnaan kuitenkin, mutta jos hän yritti murhata sutkin, niin hän saa pidemmän tuomion."

Toivottavasti hän oli oikea. Tämän kaiken lisäksi olisi ihan hirveetä pelätä, että meille tehdään uudestaan niin.

Noin viikon lepäämiseen jälkeen Niko pääsi pois sairaalasta. Kävimme Nikon ja Emman luona. He olivat muuttaneet yhteen.

Niko:

Nukuimme yön yli kotona. Aamulla menimme asemalle. Meillä oli oikeudenkäynti. Sinne oli tulossa mukaan Emma, Y/n ja Joel.

Pelkäsin koko ajan kun olimme siellä. Oli niin vitun ahdistavaa olla hänen kanssa samassa huoneessa. Ei tuo kyllä ollut sama tyyppi.

Oikeudenkäynnin loputtua poliisi kysyi "näyttääkö tämä mies tutulta?" Katsoin hetken poliiseja ja Emmaa kunnes sanoin "ei ole."

Lähdimme asemalta pois. Emma alkoi heti itkemään. Otin hänet kainaloon ja sanoin "kyllä me vielä löydetään syyllinen. Mä oon aina sun kanssa niin sulla ei oo mitään pelättävää."

Emma hymyili kyyneleet poskillaan. Y/n oli Joelin kainalossa. Hänkin itki. "Entä jos se yrittää tappaa meijät kaikki?" Y/n kysyi. "Mä pidän huolen ettei se yritä tehä teille kenellekään mitään pahaa" sanoin. Ja pidän siitä huolen. En haluu, että ketään meistä yritetään tappaa. Kyl me siitä selvitään yhessä.

Poliisit jatkoivat etsintöjä. Me ei saatu mennä studiolle koska siellä edelleen tutkittiin asiaa. Eikä haluttu että joku tulisi taas yrittämään meidän ampumista.

Kotona istuminen oli ihan hirveetä. Vihasin odottamista. Emma kävi ihan normaalisti koulussa. Saatoin hänet melkein joka päivä sinne ja menin vastaan.

Yhtenä päivänä poliisit tulivat ovelle. "Meillä on taas pari epäiltyä, joten voisitte taas tulla käymään asemalla" he kertoivat. Pienen tauon jälkeen toinen poliisi jatkoi "olemme todella varmoja eräästä henkilöstä. Lähes kaikki todisteet viittaavat siihen."

Seuraavana aamuna menimme asemalle näkemään kaikkein epäiltyä ihmistä. Sinne tuli taas Emma, Y/n ja Joel mukaan.

Hän yritti kovasti sanoa ettei ollut tehnyt mitään. Juu, tuo oli se. Sillä oli aivan täysin samanlaiset silmät kun hänellä. Hän muutenkin näytti ihan ampujalta. "Juu, toi on se" sanoin.

Poliisit veivät hänet pois. Oli niin helpottunut olo. Mulla ei oo ollu pitkään aikaan näin helppo olla. Nyt ei onneks tarvinnu enää pelätä mitään.

Menimme käymään jätkien luona ja kerroimme, että se on nyt pidätetty. Kaikki oli niin ilosia. Kenenkään ei tarvinnu pelätä enää.

Studiollekin kohta pääsee taas. Siellä ei ollut käynyt meistä kukaan melkeen kuukauteen.

Oli vähän ahdistavaa mennä sinne taas viime kerran jälkeen. Se oli vähän outoa, mutta kyllä se ahdistus lähti pikkuhiljaa pois. Treenasimme hetken aikaa. Meidän uusi biisi oli melkein valmis. Teimme siihen viimeistelyt.

Oli ihanaa tehdä töitä. Kaikki oli kunnossa. Ei ollut enää syytä pelätä mitään. Kukaan ei enää yrittäis ampua ketään.

Y/n:

Joel tuli kotiin hymyillen. Oli näköjään mennyt hyvin. Olin niin ilonen, että kaikki oli nyt kunnossa ja ettei tarvinnut pelätä enää. Nyt kaikki oli taas hyvin.

Töissä oli myös paljon turvallisempaa. Sillon kun syyllinen oli vielä vapaana, niin joka paikassa oli vitun ahistavaa ja pelottavaa. Nyt töissä ja joka paikassa oli ihanaa liikkua. Mitään tai ketään ei tarvinnut pelätä.

Niko tuntui olevan ihan oma itsensä. Emmalla oli ollut ihan helvetin rankka kuukausi. Hän oli saanu pelätä poikaystävänä hengen puolesta. Olisinpa mä osannu auttaa Emmaa paremmin.

Onneks kaikki oli nyt kuitenkin hyvin.