Joel hokka // rakkautta ensi silmäyksellä

Riita

Joel:

Päätimme poikien kanssa tehdä Emmalle ja Y/n:lle jonkun kivan yllätyksen. He olivat kestäneet niin hyvin mun ja Nikon onnettomuudet, niin he ansaitsevat jotain hauskaa.

Varasimme muutamaksi päiväksi mökin. Se olisi Kuopiossa. "Tästä tulee niin hauskaa" Niko ajatteli. Yllätyksien järkkääminen oli ihan parasta. Varsinkin noille kahelle.

Me ei kerrottu tietenkään mitään, minne me mennään. Lähtö päivä oli perjantai. Y/n:llä oli viikonlopun jälkeen vielä maanantai ja tiistai vapaata. Niko oli järkännyt Emmalle koulusta vapaata ne kaksi päivää.

Y/n tuli töistä niin sanoin hänelle "pakkaa muutamaks päiväks tavarat." Hän hämmentyi. Mutta alkoi pakkaamaan. Niko sanoi Emmalle samalla tavalla. "Minne me mennään?" Y/n kyseli. "Sä näät sitten kun me mennään sinne" vastasin.

Hetken kuluttua lähdimme. Mä menin kuskiksi ja haimme Nikon ja Emman. Aleksi, Tommi, Joonas ja Olli menivät Alen autolla. He olivat lähteneet jo ennemmin, jotta ehtisivät vähän valmistella paikkoja.

Emma ja Y/n olivat ihan pihalla. Mä ajoin koko matkan. Pidimme välillä pieniä taukoja. Kuuntelimme musiikkia ja lauloimme.

Kuopio alkoi lähestymään. "Ei oo enää pitkä matka" sanoin. "Okei nyt jännittää vielä enemmän" Emma sanoi.

Ajoimme hiekkatietä mökin pihaan. Nousimme kaikki samaan aikaan autosta ulos. Pojat tulivat mökistä ulos ja me huusimme "yllätys!"

"Mitä ihmettä!?" Y/n huudahti ja alkoi nauramaan. "Täällä me ollaan tiistaihin asti" sanoin. "Tää on ihanan näkönen paikka" Emma sanoi.

Lähdimme kiertämään paikkoja. Mökki oli järven rannalla. Siellä oli ulkosauna. Paikka oli niin ihanan näkönen. Ainoo huono puoli oli se, että oli lokakuu. Vesi oli todella kylmää, eikä siellä pystyisi varmaan uimaan. Mutta paikka oli silti ihan huippu.

Kaikki ulkomaailmassa tapahtuva unohtui. Otimme rennosti ja nautimme hyvästä seurasta. Saunoimme, söimme, kuuntelimme musiikkia, joimme, pidimme hauskaa ja nukuimme. Kaikkea mitä ihminen tarvitsee.

Lähdimme kotiin takasin upeiden päivien jälkeen. Emme olleet puhelimilla koko aikana. Laitoimme vaan musiikkia sieltä.

Samalla mulla oli jo ikävä Helsinkiin, mutta samalla olisin halunnut jäädä vielä nauttimaan rauhasta. Muilla taisi olla vähän samanlainen olo. Kerrankin oli ollut sellanen loma, ettei mitään erikoista tapahtunut.

Tällä kertaa Y/n ajoi koko matkan. Helsinkiin saavuttua veimme Nikon ja Emman kotiin. Menimme itsekin kotiin. Oli ihanaa päästä sinne. Loppu päivän vaan makasimme sohvalla, katsoen sarjoja.

Menimme aikasin nukkumaan, koska Y/n:llä oli seuraavana päivänä töitä. Hän ei halunnut olla kovin väsynyt.

Y/n:

En saanut millään unta. Joel nukkui vieressäni. Olisin vaan halunnut käpertyä hänen kainaloon. Päätin kuitenkin antaa hänen vaan nukkua. Ahdisti.

Nousin. Otin puhelimeni mukaan. Otin pöydältä kuulokkeet ja lähdin ulos. Laitoin musiikin ihan täysille. Menin rannalle istumaan. Siellä oli kylmä, mutta ihan sama. Istuin rannalla, kyyneleet valuen silmistäni ja kuunnellen ihan täysiä musiikkia.

Istuin siellä melkeen tunnin. Ahdistus oli vähän helpottanu.

Kun menin kotiin, niin Joel oli hereillä. "Missä sä olit? Mä huolestuin" Joel sanoi. "Mä olin kävelyllä" vastasin. Joel katsoi mua vähän epäuskoisena ja sanoi "sä oot itkeny." Sanoin katsoen maahan "joo oon. mä menin rannalle, kun mua alko ahdistaa niin paljon." Joel tuli halaamaan mua ja sanoi "mennää takas nukkumaan."

Nukuin Joelin kainalossa. Sain heti unta. En kuitenkaan saanut nukkua kovin myöhään, koska työt. Nukahdimme vasta 3.00. Herätys oli 7.00.

Heräsin Joelin kainalosta. Olisinpa voinu jäädä siihen vielä pitkäksi aikaa. Nousin väsyneenä ja laitoin Joelin lämpimän hupparin päälle. "Kivaa työpäivää rakas" Joel sanoi. Käännyin. Hymyilin ja Joel hymyili niin söpösti. "Kiitos rakas" vastasin.

Tulin 15 aikaan kotiin. Joel oli ilmeisesti just heränny vasta. "Mennäänkö syömään tänään jonnekin?" Joel kysyi. "Joo tottakai" vastasin. Rakastin käydä jossain hienossa ravintolassa Joelin kanssa, koska hän oli aina niin ihanan näkönen ja meillä oli aina hauskaa.

Päätimme mennä tällä kertaa jonnekin muualle kun sinne missä näimme ensimmäistä kertaa. Löysimme yhden ihanan näkösen ravintolan. Saimme varattua sinne pöydän 19.00. "Vois pyytää Emman ja Nikon mukaan" sanoin. "Joo pyydä" Joel sanoi. Laitoin Emmalle viestiä ja he suostuivat.

Lähdimme ravintolalle. Joel näytti niin ihanalta. Emma ja Niko odottivat meitä jo ravintolalla. Molemmat näyttivät aivan mielettömän hyviltä.

Menimme sisään ja meidät saatettiin meidän pöytään. Paikka näytti vielä ihanammalta, kun edellinen. Otimme pullon punaviiniä.

Tilasimme aika nopeasti myös ruuat. Oli ihanaa vana jutella. Niko oli vihdoin täysin oma itsensä. Meillä oli ihan helvetin hauskaa. Niinkun aina.

Menimme kotiin 21 aikaan. Kun pääsimme kotiin niin Joelista tuli jotenkin surullisen olonen. Hän ei puhunut tai kertonut vitsejä. Yleensä tälläsen illan jälkeen Joel on hauska ja ottaa mut kainaloon ja pidetään hauskaa. Yritin kertoo jotain vitsejä ja olla hauska, mutta ei siitä tullut yhtään mitään.

Päätin vaan kysyä "onks kaikki hyvin?" Joel katsoi mua hetken aikaa ja alkoi itkemään. Eli ei näköjään ollut. Menin hänen eteen ja laitoin käteni hänen kaulan ympärille ja kysyin "mikä on?" Joel oli hetken hiljaa ja vastasi "musta tuntuu ettei Nikoa vaan kiinnosta mun asiat enää."

"Voi rakas. Onks jotain tapahtunu?" sanoin. "Meillä oli vähän jotain riitaa sen kanssa vähän aika sitten ja se on edelleen vihanne mulle vaikka mä luulin, että oltiin sovittu se" Joel kertoi.

Halasin Joelia ja hän mua. "Mistä te riitelitte?" kysyin. Mietin, että miten noille kahelle tulee riitaa kun eihän ne riitelee yleensä ikinä. Tää oli eka kerta kun noille kahelle on tullu riitaa. Joel katsoi mua ja sanoi hiljaa "susta."

Otin kädet pois Joelin kaulan ympäriltä. Miks nää musta riitelee? En ehtinyt kysymään sitä, kun Joel sanoi "Niko taitaa myös välittää susta enemmän kun kaverina ja me en tietenkään haluu, että sulle ja Nikolle tulee jotain."

Olin hetken hiljaa ja katsoin Joelia. Lähdin ulos haukkaamaan happea. En pystynyt puhumaan nyt kenenkään kanssa. En olis ikinä uskonu, että Nikolla on tunteita mua kohtaan. Ja miks se tekee Emmalle näin? Välittääköhän se Emmasta yhtään? Oli ihan liikaa kysymyksiä.

Menin rannalle missä olin ollut edellisenä yönä myös. Nyt en laittanut musiikkia. Kuuntelin vaan meren ääniä ja itkin. Voi Emma parka. Miks sille käy aina näin? Mä rakastan Joelia, mutta mä haluun pysyy Nikon parhaana kaverina. Ja Emman myös tietenkin. Mä en tiedä mitä mun pitäis tehä. Pitäiskö mun kertoo Emmalle? Pitäiskö mun jutella Nikon kaa? En mä haluu, että Nikolla ja Joelilla menee välit mun takia.