Joel hokka // rakkautta ensi silmäyksellä

Täällä taas

Joel:

Kun Y/n oli kysynyt mikä mulla oli ja miks mä tein niinkun tein. Olin hetken hiljaa kunnes sanoin "mä en oikeesti tiedä." Se oli totta. Mua ahisti tosi paljon kaikki mun elämässä sillon. "Mulla ei oo mitään muistikuvaa koko päivästä. Mä en tiiä mikä muhun meni" sanoin.

"Anteeks rakas. Mun ei todellakaan olis pitäny tehä niin" sanoin. Y/n alkoi itkemään ja sanoi "ei sun multa tarvii anteeks pyytää. Mutta sun pitää kuitenkin luvata, ettet tee enää noin. Mä säikähdin ihan helvetisti." Halasin häntä "mä lupaan." Olimme hetken hiljaa ja Y/n sanoi "mä rakastan sua." Vastasin "mäkin sua."

Pääasia on se, että me ollaan nyt yhessä. Mikään ei erota meitä. Toipuminen tippumisesta vei aikaa. Otin ihan rennosti jonkun aikaa. Y/n kävi töissä. Hän tykkäsi siitä. Y/n oli saanut muutaman hyvän kaverin sieltä.

Hänen yhdestä työkaverista Saarasta tuli hänen hyvä ystävä, jota hän näki vapaa-ajalla myös.

Ensimmäinen kerta studiolla tuon tippumis keissin jälkeen. Emme tehneet mitään ihmeellistä. Treenasimme vähän aikaa ja jatkoimme uuden biisimme tekemistä. Y/n oli samaan aikaan Emman luona.

Oli ihanaa pitkästä aikaa päästä tekemään jotain. Viimeset päivät oli menny vaan netflixiä kattellessa.

Parin viikkoo meni ihan normaalisti. Olin jo kunnossa. Päätin viedä Y/n pienille treffeille. Me ei oltu pitkään aikaan käyty treffeillä. Halusin viedä hänet syömään johonkin. Ajattelin, että me voitas mennä samaan paikkaan missä meidän juttu alkokin.

Viikonloppu koitti ja sanoin hänelle vähän yli tuntia ennen meidän varausta "laita jotain hienoo päälle, koska me mennään yhteen hienoon paikkaan." Y/n vastasi "mitä sä nyt oot keksiny?"

"Laita vaan jotain kivaa niin näät sitten" vastasin. Mä laitoin saman puvun päälle millä olin ollut ensimmäisellä kerralla. Y/n:llä oli myös sama asu kun sillon. Hän oli niin kaunis. Lähdimme käsi kädessä kohti ravintolaa.

Saavuimme sinne ja Y/n katsoi mua hymyillen ja sanoi "tää on ihan paras paikka." Menimme sisälle ja saimme meidän pöydän.

Juttelimme kaikesta ja söimme. Ruoka oli taas jälleen todella hyvää. Rakastin tuota ravintolaa. Rakastin myös katsoa Y/n suoraan hänen ruskeisiin silmiin. Muistan sen tunteen niin hyvin, kun istuin tässä samassa paikassa perhoset vatsassa katsoen tuota tyttöä suoraan silmiin. En sillon tiennyt vielä mitä kaikkea tulee tapahtumaan.

Lähdimme siitä vielä terassille bisselle. Pyysimme myös pojat ja Emman sinne. He tulivat yllättäen aika nopeasti paikalle. Naurua ei todellakaan puuttunut. Kaikki oli taas ennallaan. Kaikki oli taas ilosia ja omia itsejään.

Y/n jatkoi onneksi terapiaan ja mä menin myös ja se auttoi molempia. Elämä oli taas ihanaa.

Pari kuukautta sitä kesti kunnes menin studiolle yhtenä aika sateisena päivänä. Kun astuin sisään kuulin Joonaksen huutavan Nikon nimeä. Juoksin paikkaan mistä huuto kuuli ja huusin juostessani "Joonas! Onks kaikki hyvin?"

Näin Nikon makaavan maassa. Häntä oli ammuttu. Hänen rinnastaan tuli verta. "Soita ambulanssi!" Joonas huusi. Otin puhelimen ja soitin. Olin aivan paniikissa.

Ambulanssi ja poliisit tulivat aika nopeasti. Joonas lähti Nikon mukaan. Olli tuli studiolle kun Nikoa vietiin autoon. "Mitä on tapahtunu?" Olli kysyi. "Nikoo on ammuttu" vastasin.

Lähdin käymään Emman luona. Sen jälkeen menisin kotiin odottamaan Y/n.

Emma:

Joku soitti ovikelloa. Kävin avaamassa ja siellä oli Joel. Hän tuli sisään ja näytti todella surulliselta ja järkyttyneeltä. "Onks kaikki hyvin?" kysyin. "Nikoo ammuttiin studiolla" Joel kertoi. "Mitä!?" sanoin ja aloin itkemään.

Joel otti mut halaukseen. Huuto itkin. "Mennään sairaalalle" Joel sanoi. Lähdimme sinne kävelemään sairaalalle. Se ei onneksi ollut kaukana. Olin ihan paskana ja paniikissa.

Sairaalalla oli Joonas, Olli ja Aleksi. Tommi oli ilmeisesti tulossa. "Missä Niko on?" kysyin. "Leikkauksessa" Joonas kertoi.

Menin istumaan Aleksin viereen ja aloin itkemään. Ale halasi mua. "Mä meen kotiin oottamaan, että Y/n tulee kotiin" Joel sanoi.

Y/n:

Pääsin kotiin ja Joel odotti mua kotona. Hän oli jotenkin huolestuneen näkönen. "Onks kaikki hyvin?" kysyin. "Ei oo" Joel vastasi. En ehtinyt kysyä, mitä on tapahtunu kun Joel sanoi jo "Nikoa ammuttiin studiolla ja se on nyt sairaalassa leikkauksessa."

Romahdin ihan kunnolla. Miten tää on mahollista?

Lähdimme heti sairaalalle. Siellä oli jo kaikki. Emma tuli itkien halaamaan mua. Sanoin hänelle "Niko selvii kyllä." Kaikki oli niin väsyneen ja surullisen näkösiä.

Lääkäri tuli melkeen heti. "Onks Niko hengissä?" Olli kysyi. Lääkäri oli hetken hiljaa ja sanoi "Leikkaus meni hyvin, mutta emme osaa vielä sanoa miten käy. Tilanne on vielä vakaa."

"Voidaanks me mennä kattoo sitä?" Emma kysyi. "Joo voitte. Mä vien teijät sen luokse."

Emma meni Nikon viereen ja otti hänen kädestä kiinni. Hän itki sitä vasten ja sanoi "rakas mun olis pitäny olla sun kanssa koko ajan. Mä en enää ikinä jätä sua."

"Tietääks kukaan mitä tapahtu?" kysyin. "Kun mä menin studiolle niin näin vaan Nikon makaamassa lattialla ammuttuna" Joonas kertoi. Emma jatkoi "Niko laitto mulle illalla viestin, että se jää yöks studiolle, koska sillä on niin paljon hommia. Mun ei olis pitäny jättää sitä sinne."

Halasin Emmaa ja sanoin "ei se sun syy ollu." Oli hetken hiljaisuus. Joonas meni Nikon toiselle puolelle. Hän sanoi itkien "entä jos Niko ei herää enää? Mitä me tehään ilman sitä?" Kaikki alkoivat taas itkemään.
"Niko me rakastetaan sua" sanoin.