Joel hokka // rakkautta ensi silmäyksellä

Hyvästi rakas

Emma:

Niko oli ainoo joka istui. Me muut kävelimme aulaa ympäri ja olimme ihan vitun peloissamme. Nikosta kuitenkin huomasi sen, että häntä pelotti. Niinkun meitä kaikkia.

Mä olin lopettanu mun ja Ollin jutun Nikon takia. Mä olin huomannu, että mä rakastan Nikoo vielä. En haluu olla ihmisen kaa kenelle mulle ei oikeesti oo tunteita.

Päätin nyt vaan rohkaistua ja näyttää Nikolle, että mä rakastan sitä vielä. Mä menin istumaan sen viereen. Niko katsoi mua hieman hämmästyneenä. Ymmärsin kyllä, koska en ollut halunnu olla sen kanssa vähän aika sitten missään tekemisissä.

Katsoin Nikoa suoraan silmiin ja hän katsoi mua. Mun on pakko sanoo se. "Mä rakastan sua edelleen yhtä paljon kun ennen" rohkenin sanoa. Nikon kasvoille tuli levee hymy. Kukaan ei varmaan ollu nähny tollasta hymyä Nikolla pitkään aikaan. "Samoin" Niko sanoi.

Niko otti mut kainaloon. Olli romahti vielä enemmän. Hän katsoi mua pettyneenä. Ollin silmistä huomasi kuinka paskana hän oli. Samalla kävi sääliksi häntä, mutta samalla mua ei kiinnosta vittuakaan mitä muut oli mun rakkaus elämästä mieltä. Mun tunteet Nikoa kohtaan ei missään vaiheessa ollu loppunu. Enkä mä ehkä niin halunnukaan. Nikolla oli ilmeisesti ollu samalla tavalla.

Pelko vaan kasvoi hetki hetkeltä. Lääkäreillä kestää niin kauan, ettei siellä voi mennä hyvin. Y/n:llä on pakko olla joku hätänä.

Olin vähän rauhoittunut Nikon kainalossa, mutta olin silti peloissani. Niinkun kaikki muutkin.

Joel:

Muutaman pitkän tunnin jälkeen lääkäri tuli vihdoin. "Onks kaikki kunnossa?" Emma kysyi ja nousi Nikon kainalosta seisomaan. "Menkää kaikki istumaan niin mä kerron" lääkäri sanoi. Musta alkoi heti tuntumaan siltä, ettei kaikki oo hyvin.

Menimme istumaan. Lääkäri otti penkin meidän eteen ja meni istumaan siihen. "Mitä Y/n:lle tapahtuu?" Aleksi kysyi vierestäni. Lääkäri katsoi meitä kaikkia vuorotellen ja aloitti "valitettavasti Y/n ei selvinnyt. Me tehtiin parhaamme mutta se ei riittänyt. Mä oon niin pahoillani."

Romahdin ihan täysin. Mä ja Emma aloimme huuto itkemään. Ei tää voi olla todellista. Kaikki muutkin itkivät. Mä ja Emma huudettiin ihan täysiä. "Mä en selvii ilman sitä! Ei mulla oo ketään muuta!" Emma huusi.

Pääsimme katsomaan Y/n viimesen kerran hänen huoneeseen. "Y/n rakas" sanoin. En pystynyt sanomaan hetkeen mitään muuta. Pidin hänen kädestä kiinni ja itkin. "Mä en selvii ilman sua. Sä oot mulle ihan liian tärkee. Mä toivon, että sulla on kaikki nyt hyvin ja ettei sulla oo enää mitään kipuja. Sä oot vahvin ihminen kenet mä tiiän. Mä rakastan sua" sanoin.

"Sä oot mun paras ystävä. Mä tiedän että sä haluut mun olevan onnellinen, mut mä en tiiä miten mä voin olla onnellinen ilman sua. Oot rakas sisko" Emma sanoi ja romahti heti ihan täysin. Menin halaamaan Emmaa.

"Kiitos rakas kun oot ollu aina mun tukena kaikessa. Mä en tiiä olisinko täällä enää ilman sua. Mun elämässä on ollu ihan vitusti vastoin käymisiä, mutta sä oot auttanu mua pääsemään niiden läpi. Siitä mä oon maailman kiitollisin" Niko sanoi.

Muutkin sanoivat Y/n:lle kaikkea ihanaa. Lääkäri tuli juuri sen jälkeen kun Olli oli sanonut sanottavansa viimeisenä. "Nyt olisi varmaan aika lähteä" hän sanoi. En halunnut päästää Y/n irti. Huusin ja pidin hänen kädestä kiinni. En haluu päästää siitä irti.

Joonas yritti vetää mua pois Y/n luota. Vihdoin suostuin päästämään hänestä irti. Se teki niin kipeää. Huusin ja itkin. Joonas halas mua itkien. Kaikki oli aivan paskana. Jäätiin Y/n huoneeseen itkemään aika pitkäks aikaa. Mä, Emma ja Niko vaan huusimme. Tää tuntuu niin epätodelliselta. En nää Y/n enää ikinä.

Lähdimme kotiin. Menimme Nikon kanssa Emmalle. En halunnut olla yksin. Kaikki kaatuu vaan päälle. En pysty tekee enää ikinä mitään mitä mä rakastan. En pysty mihinkään ilman sitä. Eikä kukaan muukaan meistä. Se oli niin iso osa meidän porukkaa. Koko maailma romahti. Mikään ei tunnu enää yhtään miltään.

Me ei pystytty tekee mitään muuta kun istua ja itkeä. "En mä pysty tähän" Emma sanoi. Niko otti Emman kainaloon ja sanoi "me selvitään tästä yhessä. Tää on meille kaikille ihan vitun vaikeeta, mutta me selvitään tästä yhessä." Emma nojautui Nikon rintaan ja hänellä valui kyyneleet.

Mä ja Niko jäimme Emman luokse yöksi. En kestäis mennä yksin kotiin tälläsen päivän jälkeen. Eikä Niko ja Emma uskaltanut päästää mua yksin kotiin. He kai pelkäsivät, että mä teen jotain itelleni. Ei se kyllä ollu mahotonta tässä tilanteessa.