Joel hokka // rakkautta ensi silmäyksellä

Kadonnut

Joel:

Y/n oli kaikessa ja kaikkialla vainoharhainen, että joku tulee taas tekemään hänelle jotain. Me kaikki yritimme olla mahdollisimman hyvin hänen tukena ja kertoa, ettei ole mitään hätää.

Onneksi Y/n meni käymään terapiassa. Se näytti hieman auttavan. Alkoi jostain syystä tuntumaan siltä, ettei Y/n ollut mun seurassa enää oma itsensä. Tuntui ettei hän enää halunnut olla mun kanssa niin paljoa.

Studiolla kerroin pojille "musta jotenki tuntuu siltä ettei Y/n oo enää oma ittensä mun kanssa. Ihanku se ei haluis olla mun kaa enää nii paljoo kun ennen." Pojat yllättyivät näköjään aika paljon. Niinkun mä itsekin. Y/n oli aina ollut se joka haluu olla ihmisten kanssa, mutta nyt ei.

"Johtuukohan se siitä ahdistelijasta?" Joonas mietti. "Sehän on käyny terapiassa ja se oli yhessä vaiheessa paremmassa kunnossa" sanoin. "Sun varmaan kannattaa jutella sen kaa" Niko ehdotti. Ehkä se olisi parasta.

"Y/n, mä haluisin puhuu sun kaa yhestä jutusta" sanoin heti kun päästin kotiin. Y/m tuli viereeni sohavlle "mitä? Onks kaikki hyvin?" Katsoin häntä hetken hiljaa.

"Musta tuntuu ettet sä haluu olla mun kaa enää niin paljoo. Etkä sä oo ollu hetkeen oma ittes mun kanssa" sanoin ja Y/n näytti tulevan hieman surullisemmaksi.

Se sitten päätyi siihen, että Y/n alkoi itkemään. "Mua on alkanu sen terapian jälkeen ahistaa vaan enemmän se koko ahistelia." Joonas oli ollu oikeessa. Mun olis pitäny tajuta.

Y/n laittoi päänsä mun syliin ja aloin silittämään hänen hiuksiaan "ei sun tarvii käydä siellä jos se ahistaa sua." Olimme siinä jonkun aikaa vaan hiljaa.

Y/n:

Seuraavana päivänä mulla on mun ensimmäinen oikea työpäivä. Pääsin nuoriso-ohjaajaksi. Mua jännitti ensimmäinen päivä todella paljon. En ollut varmaan ikinä jännittäny mitään näin paljoo. Joelin kannustukset auttoivat.

Illalla panikoin aika paljon. Joel joutui taas rauhoittelemaan mua.

Aamulla heräsin ja hirvee jännitys jatkui. Nousin ja menin keittiöön. Joel jäi nukkumaan. Mua jännitti niin paljon, etten pystynyt syömään mitään. Join vähän vettä.

Meikkasin nopeasti ja lähdin. Matka oli aivan hirveä, mutta samalla ihana. Muistaisin ton matkan ikuisesti. Samalla ahdisti, pelotti ja samalla olin ihan vitun ilonen uudesta työpaikasta.

Päivä taisi mennä ihan hyvin. Minulle näytettiin vähän paikkoja ja kerrottiin mitä tehdä. Kaikki siinä työssä kuulosti ihanalta. Ihmiset vaikuttivat niin kivoilta. Tiesin, että saan monia ystäviä tuolta.

Menin kotiin. Joel ei ollut siellä. Luulin, että se olisi studiolla. Menin käymään siellä. Astuin sisään ja kysyin heti "onks Joel täällä?" Kävelin peremmälle ja näin kun Niko, Tommi ja Aleksi istuivat sohvalla. He katsoivat mua ja Aleksi sanoi "ei oo."

Menin hieman paniikkiin ja kysyin "missä se sit on?"

"Eiks se oo kotona?" Niko kysyi ja nousi seisomaan. "Ei oo" sanoin hieman paniikissa. Missä helvetissä se on?! "Missä Joonas ja Olli on?" kysyin myös. "Niiden pitäis myös olla kotona" Ale sanoi.

Päätimme lähteä katsomaan, että jos Joel olisi heidän luona. Meillä oli avaimet kaikkien koteihin. Menimme ensin Joonaksen luokse. Joonas oli kotona. "Onks Joel täällä?" kysyin. "Ei oo" Joonas kertoi "miks te kysytte?"

Katsoimme toisiamme "Joel ei oo kotona eikä studiolla" Tommi kertoi. "Me mennään seuraavaks kattoo Ollin luota" kerroin. Tottakai Olli tuli vessasta juuri sillon ulos. "Mitä te etitte?" Olli sanoi. "Joelia" vastasin. "Onks sulla mitään tietoo missä se vois olla?" Niko kysyi.

Olli mietti hetken ja sanoi "ei mitään tietoo." Joonas kysyi "ootteko soittanu sille?" Miks me ei oltu tajuttu soittaa sille. Niko otti puhelimen esiin ja alkoi soittamaan hänelle. Eipä tietenkään vastannut.

Mietimme jonkun aikaa missä se voisi olla. Lähdin käymään Emman luona Nikon kanssa. Kerroimme hänelle koko jutun, eikä Emmallakaan ollut mitään tietoa missä se olisi. Kaikki olimme paniikissa ja huolissamme. "Entä jos sille on käyny jotain?" kysyin. Niko halasi mua ja sanoi "kyllä me se löydetään vielä."

Menimme odottelemaan kotiin jos Joel tulisi sinne. Odotimme melkeen kaksi tuntia. Häntä ei kuitenkaan näkynyt. Paniikki ja ahdistus oli aivan liian iso.

Pojat tulivat meille ja Joelia ei ollut studiollakaan näkynyt. Kaikille tuli hirvee paniikki. Alko pelottaa, että Joel tekee itselleen jotain.

Kello oli 23.00 ja lähdin uudestaan käymään Emman kanssa paikkoja läpi. Ajoimme koko Helsingin ympäri. Ei näkynyt. Mitä vittua tääl tapahtuu?!

Soitimme poliisille. He sanoivat, että meidän pitäis käydä asemalla. Me tottakai menimme. Kaikki oli ihan paniikissa, mutta Olli sai jotenkin selitettyä tilanteen jotenkin.

He eivät kuulema voineet heti lähteä etsimään häntä. Pitäisi kuulema odottaa vielä seuraavana iltaan. Vittu tää on perseestä. "En mä pysty vaan istuu kotona kun mun poikaystävä on jossain, enkä mä tiiä missä!" huusin poliisille.

Niko rauhotteli mua ja lähdimme kotiin. Istuin sohvalla Emman kanssa itkien. Entä jos mä en nää Joelia enää ikinä? Mitä jos se on kuollu?