Me istuttiin bäkkärillä bisset kourassa ja taivasteltiin nopeasti mennyttä kesää. Jostain syystä se oli aina aivan liian lyhyt.. sitä seuraava syksy ja talvi tuntuivat niin tautisen pitkiltä. Vaikka eihän pimeydessä nyt mitään vikaa ollut...
Mä istuin Joelin sylissä ja kuuntelin naurua pidätellen Santerin tilitystä siitä kuinka teinitytöt oli alkaneet piirittää jo sitäkin. Hyvä vaan että sekin sai välillä huomiota... oli se sen ansainnutkin.
Joel painoi leukansa mun olkapäälle ja kätensä se laski mun reisille. Sen hengitys kutitti ihanasti ihoa ja sai mut hymyilemään entistä tyytyväisemmin.
Mun oli edelleen jotenkin kovin vaikea uskoa et me oltiin oltu jo pian vuosi frendien sijaan rakastavaisia. Edelleen joka päivä tuntui siltä kuin se ensimmäinen kun me tajuttiin olevamme jotain paljon enemmän. Edelleen me oltiin aivan umpirakastuneita toisiimme... eikä tämä näyttänyt siitä mihinkään suuntaan muuttuvan. Ei kummankaan kohdalla.
"Olisit Joel suoraan vaan hukuttanu jengin siirappiin" Miki tokaisi pöydän toisesta päästä virnistellen. Se mies ei voinut sietää mitään suloista. Kaikki halaustakin enemmän oli sille liikaa... läheisyyttä pelkäävä sosiopaatti, sanon minä!
"Musta se oli kauniisti sanottu" Niko ilmaisi mielipiteensä.
Niin se mustakin oli. Ei mitään turhaa söpöstelyä vaan täyttä asiaa. Juuri sellaista mitä mä aina välillä kaipasin. Siksi se tuntuikin todella ihanalta... varsinkin kun asiasta oltiin hetki sitten käyty pieni keskinäinen vääntö.
"Niin mustakin" komppasin Nikoa.
Totta kai oli. Jos mä olisin lähtenyt asiaa kieltämään, olis se varmaan pohtinut jo eroa. Ja sen lisäksi mä olisin valehdellut aika kirkkaasti eikä se kuulunut mun tapoihin. Tai sitten mä olisin saanut niin suloisen koston, etten kävelisi viikkoon sen jälkeen. Toisaalta eipä se mua suuremmin olis haitannut.
Sittenpähän olis saanut kantaa mua paikasta toiseen ja tuoda ruuat ja kahvin sänkyyn. Ihan kuten se silloinkin oli tehnyt kun homma oli karannut siltä hieman käsistä. Se oli sitten hiton ihana niin huolehtivaisena. Ja olihan se nyt ollut siitä seuraavalla kerralla niin hellä ja varovainen et mä melkein saatoin sanoa nauttivani sellaisesta enemmän kuin kaikesta siitä, mistä mä ennen luulin pitäväni. Mahtoikohan kukaan edes käsittää mitä mä yritin selittää...
"Totta kai kun se panee sua!" Miki huomautti.
Mitä hiton väliä sillä oli kuka pani ja ketä. Mistäs se sitä tiesi vaikka mä olisin ollut se joka painoi Joelia.. ei sillä et mä omasta roolistani olisin valittanut mutta ei. Ei sitten yhden ainutta kertaa. Saatana.. sitä paitsi eihän sillä ollut mitään tekemistä sen kanssa et Joelin puheenvuorossa ei musta ollut mitään yltiö siirappista. Ei kai me nyt sentään vittu siirappia missään seksileikeissä käytetty! Hyi hitto miten tahmaista.. mä pidin enemmän kermavaahdosta ja Joel vihasi sotkua sängyssä... milläköhän tapaa tuo taas liittyi mitenkään yhtään mihinkään..
"Taitaisit säkin kaivata jotain sellasta" Joel tokaisi.
Sen sanat sai Mikin vaikenemaan. Taisi osua pilkka omaan nilkkaan.. ihan hyvää teki sillekin saada vähän nokittelua osakseen. Yleensä Santeri oli aina se jolle vittuiltiin ihan kaikesta. Toki täysin aiheesta mutta välillä filtterikin olis ollut ihan hyvästä.
"Se on vaan kateellinen kun mun sängyssä on tollanen peto" huomautin.
Ei ollut ihmekään et ajatukset juoksi tähän pisteeseen jo heti alkuunsa, sillä siitä oli ehtinyt kulua jo viikko kun me viimeksi oltiin tehty mitään sellaista... mulla alkoi olla jo ikävä sen läheisyyttä... Käsiä lantiolla, huulia kaulalla, kaikkea sitä missä se oli taitava...
"Sietääkin olla" Joel kuiskasi ja näykkäsi samalla mua korvalehdestä.
Se yritti kiusata multa nyt jo järkeä päästä eikä me tultais pääsemään hotellille vielä pitkään aikaan. Tästä oli tulossa vielä helvetin pitkä ilta... eikö me voitais vaan kävästä yhtäkkiä jossain mistä kukaan ei tajuaisi meitä etsiä. Olkoonkin et varmaan tiesivät viimeistään siinä kohtaa kun me karattiin et mitä me lähdettiin tekemään.
"Yritäkin kesyttää tämä peto" se murisi mun korvaan.
Ja sen mä tekisin vaikka tästä paikasta. Kaikkien silmien alla. Ei mua jaksanut kiinnostaa enää. Sitä paitsi oli nekin jo kaikenlaista ehtinyt näkemään. Niin meidän toimesta kun aiemmin myös mun ja Nikon.
"Siitä voit olla varma" vastasin tyytyväisenä.
Miten mä enää tämän jälkeen osasin keskittyä mihinkään after partyihin kun tiesin mitä myöhemmin oli luvassa. Rahtusen epäreilua kyllä...
***
Heti vaan seuraavaa osaa kehiin :)
