Joel makasi sängyllä kädet pään alla ja seurasi mun epätoivoista pakkaamista. Jos ei kerran muutakaan tekemistä ollut niin ihan yhtä hyvin olis voinut tarjoutua auttamaan, mutta ei.. ei tietenkään. Eihän meillä tässä mikään kiire vielä ollutkaan kun vielä huikeat kolme minuuttia siihen et huoneet oli luovutettava ja mulla oli vain puolet tavaroista jossain saatanan syvimmässä perseessä!
Mä loin Joeliin tappavan katseen lähes juostessani sängyn vierestä kun mä olin löytänyt pöydän jalan vierestä kadoksissa olleen sukkaparin. Näin sitä vain kiireen keskellä jaksoi innostua typeristäkin jutuista. Olihan se nyt edes hieman eteenpäin... iskin tavaroita laukkuuni ihan kun olisin ollut niille vihainen jostain. Kuka oli antanut luvan mennä hukkaan?!
Joel virnisti sängyltä ja potkaisi mua hellästi perseelle. Vittu se mies osasi ärsyttää... mä tiesin kyllä etten mä ollut miehistä pelottavin, en totta vie.. mutta jos se mieli vielä saman katon alle mun kanssa, oli parempi olla nätisti.
Mä nappasin lattialla lojuvan paidaksi olettamani sykerön käteeni ja heitin miestä sillä. Pidä hyvänäsi saatana...
"Kiitos.. tää tuoksuu ihan sulta" se sanoi hypistellen paitaa käsissään ja haistellen sitä.
Mikä etusivun uutinen, kun kyseessä sattui kuitenkin olemaan juuri mun paitani... pienet epäilykset olis saattaneet nostaa tuntosarviaan jos se oliskin tuoksunut joltain muulta kun multa. Oletko kenties hieman hajamielinen...
Huokaisin päätäni pudistellen ja nousin etsimään lisää kadoksissa olevaa omaisuuttani. Hiusharjasta mä en tiennyt mitään, laturi oli hukassa ja osa vaatteista ties missä. Luojan kiitos sentään kaikki bändin kannalta oleelliset tavarat oli muiden vastuulla. Ei siitä mitään olisi tullutkaan jos meidän pitäisi niistä itse huolehtia. Eihän me osattu huolehtia edes itsestämme!
"Mikä sulta on oikein hukassa?" Joel kysyi hämillään.
Mä nostin katseeni siihen ja laskin hiljaa mielessäni kymmeneen. Mä uskottelin itselleni ettei ollut sopivaa lyödä omaa poikaystäväänsä... niin helvetisti kun mieli tekikin.
"Laturi, vaatteet, hiusharja ja järki" luettelin tärkeysjärjestyksessä.
Se nyt ei ollut ensimmäinen kerta jos järki jäi keikkamatkalle. Eikä varmasti viimeinenkään.. multa se meni hukkaan jatkuvasti muutenkin. Saihan noista kaikkia muita ostettua myöhemmin mutta ei mua oikein huvittanut jättää niitä tieten tahtoen tänne muiden huolehdittavaksikaan. Mä yritin edes esittää vastuullista.. vaikka yritykseksi se taisi jäädäkin.
"Sun laturi taitaa olla kiinni tuossa pistorasiassa.." se huomautti.
Nyt mä jo ihan tosissani jouduin tekemään töitä sen eteen etten mä olisi motannut sitä. Et sitten yhtään aikasemmin saanut suutasi auki.. makasit vain siinä ihan kun ei olisi kiire minnekään..
Nappasin laturin äkäisesti pois pistorasiasta ja survoin sen vaatteiden sekaan. Vaikka mun teki todellisuudessa mieli kiertää sen johto sängyssä lojuvan miehen kaulaan ja kuristaa sitä hieman... hieman.. en mä sitä tappaa kuitenkaan halunnut.
Muut tavarat jääkööt tänne. Multa loppui nimittäin aika kesken. Kello oli tasan ja meidän olisi pitänyt olla jo alhaalla luovuttamassa huoneita. Mä en voinut käsittää miten mä en ehtinyt pakata kunnolla.. aikaa olis pitänyt kyllä olla ihan tarpeeksi ja enemmänkin. Minkäs sille mahtoi...
"Ylös laiskimus, meidän pitää mennä" murahdin Joelin suuntaan.
Nappasin laukun lattialta ja pöydällä lojuvan ovikortin mä pistin taskuun. Joel seurasi tavaroineen perässä. Yhtä uskollisesti kuin aina ennenkin. Kyseenalaistamatta vähääkään mun kiukkuani. Ja hyvä niin. En mä olis jaksanutkaan alkaa sen kanssa tappelemaan.
***
Ärsyttää hieman :) Ulkona olis kiva ilma ja lenkille tekis mieli mut pakko vaan kirjottaa kun ajatus juoksee niin nätisti.. lähinnä siis tulevia osia ajatellen :)
