Kunnon taisteluvoiton seurauksena mä olin saanut Joelin ulos hotellihuoneesta ja tulemaan mun kanssa aamupalalle. Todennäköisesti me saatais olla kahdestaan kun muut olivat varmasti ehtineet jo lähteä. Kumma juttu kuinka myöhässä me kaksi aina oltiin... jostain syystä makuuhuone kutsui meitä aina niin kovin auliisti mukaansa. Me taidettiin olla aika heikkoja kun ei saatu vastustettua sitä..
Mä katsoin sitä kiukkuisesti kun se vähästä väliä nipisteli mua perseestä. Se virnisteli tyytyväisenä itseensä ja kohotteli kyseenalaisesti kulmiaan. Hitto miten ärsyttävä se osasikaan olla! Ihana tosin, mutta ärsyttävä. Melko tyypillistä Joelia sellainen..
"Mä tiedän et mulla on hyvä perse mutta voitko jo käyttäytyä?" kysyin turhautuneena ja käännyin ympäri. Tarrasin sitä ranteesta ja katsoin vaativasti sen kiinnostuksesta tuikkiviin silmiin. Sen viekas hymy kertoi mulle ihan tarpeeksi. Ei se tainnut lopettaa.. vai mitä?
"Heei! Pikku rakastavaisetkin malttoi herätä!" Olli hihkaisi.
Mä käännyin sen suuntaan ja sain osakseni usean ihmettelevän silmäparin. Ei kukaan ollut näemmä vielä poistunutkaan.. hyväksi mä sen lähinnä luokittelin mutta vittuilulta me ei tultais välttymään tänäkään aamuna. Sen verran pitkään meillä oli taas mennyt..
Vaikka eipä me mitään sellaista oltu edes unohduttu tekemään. Mä vaan yritin saada tuota laiskiaista ylös sängystä, vaihtelevalla menestyksellä. Ihan tyypillistä siis kun mietti meidän jokapäiväistä heräilyrutiinia..
Se meni aina siihen et toinen ei päästänyt toista viereltään vaan vaati enemmän läheisyyttä. Halailua, pussailua, hipsuttelua, hivelyä, rapsuttelua... sitä listaa olis voinut jatkaa vaikka loputtomiin. Minkä mä sille mahdoin et Joelia vaan olis huvittanut aamupuuron sijaan lusikoida mua.. kyllä mä sen ymmärsin.. olinhan mä nyt vähintäänkin viehättävä yksilö.
"Mä olin kyllä jo hereillä mut tämä unikeko ei saanut millään kasattua luitaan sängystä.." huomautin Joelin suuntaan. Se pyöräytti silmiään ja tarttui mua kädestä. Nyt sillä sitten oli jo kiire..
"Tule jo" se sanoi vetäen mua perässään kohti aamupalapöytää.
Siitä tuli aina kovin malttamaton nälkäisenä. Vaikka eihän se nyt sitä koskaan voinut myöntää. Väitti aina kivenkovaa kaiken olevan hyvin kunnes iski helvetillinen nälkäkiukku ja kummasti rauhoittui Hokka kun sai ruokaa alas suustaan..
"Eikö se muka tarpeeks monesti yön aikana tullu?" Niko kysyi virnistäen.
Miksen mä jaksanut yllättyä sen paskoista vitseistä enää ollenkaan? Hyvä jos sitä edes itseään nauratti kun ei se kenestäkään muusta järin hauska ollut. Ala-aste tason jutut oli aina olleet Nikon erikoisalaa. Eikä se ollut todellisuudessa hyvä edes niissä!
"Useemmin kun sä" Joel tokaisi.
Sen sanat sai mut hymyilemään. Mä rakastin seurata tällaista veljellistä vittuilua sivusta. Kunhan mun vaan ei tarvinnut olla osallisena siihen. Vaikka se liittyikin muhun, oli sitä hauskempaa seurata vierestä.
Ja oikeassahan se taisi olla.. sitä mä en voinut tietää mitä se oli yksikseen hotellihuoneessaan touhunnut mut tuskin se kertaa enempää itseensä oli jaksanut käyttää. Se olikin oikea aihe pohdittavaksi aamupalalla..
Seurasin Joelia ja kurottauduin painamaan kevyen suukon sen niskaan. Se veti mut vierelleen ja kietoi kätensä mun ympärille. Teinitytöt saisivat taas aihetta kiljua jos näkisivät meidät nyt... luojan kiitos ne ei sentään nähneet suljettujen ovien sisäpuolelle... meidät pistettäis varmaan syytteeseen ties mistä jos kaikki meidän tekoset päätyisivät uutisotsikoihin.
***
En pääse yli siitä miten paljon rakastan tätä shippiä :3
