Mistä kaikki alkoi

924 51 76
                                    


*JOONAS*

Helvetillinen auringon polte oli yrittänyt kärventää mua elävältä, ties kuinka monta kertaa jo tämän kesän aikana. Mutta minä en valittanut. En todellakaan!

Nyt se polte oli vaihtunut jo lempeään syksyn tuulahdukseen. Elokuu oli viimeisiä päiviä vaille lusittu ja sen jälkeen alkoi virallisesti syksy. Mutta nyt nautittiin vielä tämän kesän viimeisestä keikasta. Tai oikeastaan sen loppumisesta.

Me seisottiin koko bändi lavan reunalla ja kumarreltiin yleisön suuntaan. Jotain sellaista mitä me yleensä milloinkaan ei harrastettu. Jostain syystä siitä oli tullut tämän kesän tavaramerkki. Kaikkea uutta piti aina kokeilla joten mikäpä siinä.

"Näin keikan jälkeen me ei yleensä enää puhuta yleisölle niitä näitä mut nyt mä haluun sanoa jotain" Joel kertoi mikrofoniin. Me kaikki katsottiin sitä ihmeissämme. Me ei todellakaan tehty moista.. meillä oli aina kiire jatkoille! Varsinkin kesän päättärikiertueen jälkeen. Se oli ihan ansaittua! Myöntäkää pois vain!

"Tasan vuosi sitten me seisottiin tässä samalla parkkiksella vetäen kesän vikaa keikkaa" se jatkoi. Meillä kaikilla se oli varmasti niin tuoreessa muistissa kuin se olis tapahtunut eilen. Herranjumala miten siitä saattoi olla jo niin kauan?! Se oli ollut erityinen keikka monellakin tapaa.. siitä varmasti voitiin olla kaikki ihan yhtä mieltä.

"Sitä seuras hetki kun mä olin ihan vitun hajalla, monestakin eri syystä" mä katsoin hento hymy huulille ilmestyneenä sen kertomusta. Mä tiesin kyllä mihin se oli johtamassa. Oltiinhan me vain muutamaa päivää ennen riidelty hotellihuoneessa siitä, kuinka Joel ei halunnut tuoda niin avoimesti meidän suhdetta julki kun mä olisin halunnut tuoda. Oltiin me sentään lähes vuosi oltu jo kimpassa.

"Mut nyt kun mä katon sitä vuotta taaksepäin, en mä vaihtais sekuntiakaan pois" sen sanat sai perhoset pyörimään vatsassa. Tuo ei todellakaan ollut mitään tavanomaista Joelille.. Sen mielestä tämä ei kuulunut muille vaan se oli meidän kahden välinen asia. Siihenhän parisuhde perustui. Ja oikeassa se olikin.

Mä vaan olisin halunnut tuoda enemmän sitä esille kuinka rasittavasta mutta niin rakkaasta ystävästä oli tullutkin muutaman sattuman saattelemana ihana ja rakastava poikaystävä.

"Ja se syy seisoo tässä mun vierellä" se sanoi laskien kätensä mun olkapäälle.

Korvia huumaavaa huuto ja kiljunta kaikui mun korvissa kun jengi sekosi sen sanoista. Nyt mä aloin ymmärtää niitä!

"Mä tiiän et te ootte tottunu näkemään aina keikoilla just sen yhden tietyn jutun" sen sanat viittasivat mun ja Nikon tavaramerkiksi muodostuneeseen suudelmaan. Sitä ei oltu sen surullisen kuuluisan klubikeikan jälkeen nähty..

"Mutta nyt te saatte nähdä jotain muuta" se tokaisi ja ujutti kätensä mun niskaan. 

Pienen hetken se katsoi mua silmiin ja suuteli sitten. Helvetillisen kiljumisen saattelemana... se ei kuitenkaan haitannut mua vähääkään. Juuri tällaista mä tarkoitin...

En mä sanonut olevani mikään huomionhakuinen tällaisissa tilanteissa mut kyllähän mä tästä nyt hitto soikoon nautin! Muutama tuhat silmäparia tuijotti meidän suudellessa keskellä stagea... keskellä, reunalla... yksi ja sama!

Se irrottautui musta ja siirsi mikkiään kauemmas.

"Mä rakastan sua" se kuiskasi.

Mä katsoin sitä vain hymyillen ja erehdyin vilkaisemaan eturivissä seisovia ihmisiä, joista useampi näytti itkevän. Ei saanut itkeä! Mullakin alkoi nousta kyyneleet silmiin...

Mä en tiedä itkikö ne meidän takia vai sen takia et kesän keikat päättyi tähän ja vain luoja tiesi mitä syksy tulisi tuomaan meidän osalta tullessaan...

Nopeasti mä käänsin katseeni takaisin Joeliin ja vastasin sen hentoon hymyyn. Se näytti ihan helvetin kauniilta laskevan auringon säteiden osuessa sen kasvoihin. Ne sai sen siniset silmät suorastaan loistamaan...

"Mäkin rakastan sua" vastasin.

Se pörrötti mun hiuksia hymyillen ja kääntyi takaisin yleisöä kohti. Mun oli vieläkin vaikea käsittää miten tuollainen ihmismeri oli täällä vain ja ainoastaan meitä varten. Kerta toisensa jälkeen se jaksoi yllättää.

"Toivottavasti nähdään taas pian keikkojen parissa" se kertoi silmänkantamattomiin ulottuvalle ihmisjoukolle. Sitä mä luulen et meistä jokainen toivoi... 

***

Tässä eka osa odotettuun jatkostooriin :) <3 En tiiä vielä itekään mitä tästä tulee, koska suunnitelmaa ei ole :) En kuitenkaan pysyis siinä mutta nauttikaa nyt ihmeessä ::)

We Are 2✅Donde viven las historias. Descúbrelo ahora